RAAMATTU PUHUU: KUNTOREMONTTI

Herätessäni tänä aamuna sain sydämelleni Sanan: 

- Nyt on aika pistää kuntoon avioliittomme!  Ymmärsin jotakin hyvin perustavanlaatuista. Kun joudumme kerran tuomiolle, joudumme vastaamaan Jumalalle, kuinka suhtauduimme "omaan ruumiiseemme". Kuinka elimme niin, ettemme vahingoittaneet sitä. 

(Huom. Raamatussa ruumis on vertauskuva avioliitolle ja srk:lle).  

- Sinkkuna elävän on hyvä opetella elämään niin, että myöhemmin kumppanin kanssa oleminen on kaikinpuolin rakentavaa ja keskinäinen balanssi toimii. Mikäli vahingoitan itseäni hengellisesti, ruumiillisesti tai sielullisesti, en kykene yhtään parempaan avioliitossanikaan, missä meistä kahdesta tulee yksi. 

Itseään on kohdeltava hyvin. Ja, väitänpä, että kaikkein tärkeintä on oman hengellisen elämänsä hoitaminen. Sen ohessa hoituvat muutkin. 

Itse asiassa olen vakavasti huolissani tulevaisuudessa avioliittojen kohtalosta. Nykyisin korostuu kaikenlainen seksuaalinen irrottelu ja vapaus, individualismi vääränlainen tuhoisa nousu ja kaikki sellainen, mikä ei tue avioliiton rakentumista. En tiedä, onko tulevaisuudessa kuinka enää niitä, jotka sitoutuvat uskolliseen Jumala-keskeiseen avioliittoon.  

Olin itse parikymppinen astuessani avioliittoon. Pastori, joka kävi luonamme ensimmäisen lapsemme synnyttyä, sanoi minulle: "Voi, kuinka lapselle on annettu laps". Hänellä itsellään oli ikäiseni tytär ja hän tuli tällaiseen johtopäätökseen. Enkä sitä kiellä. Olin vielä nuori ja kokematon.  Tulin vaimoksi lähestulkoon suoraan lapsuudenkodistani. Kunnollista itsenäistymisvaihetta ei ehtinyt olla.  Mutta, se oli minun tieni. Uskoon olin tullut rippikouluiässä. 

Toiset ovat sitä mieltä, että parisuhdetta tulee harjoitella ennen avioliittoon astumista. On nk. avosuhteita. Monta kertaa ne rikkovat enemmän kuin rakentavat. Jumalan silmissä sitoutuminen toiseen on kaiken a ja o. Ja, sitoutuminen ennen kaikkea Häneen. Hän on uskollinen Liittojumala. 

Saarnaaja 4:12: 

-Ja yksinäisen kimppuun voi joku käydä, mutta kaksi pitää sille puolensa. Eikä kolmisäinen lanka pian katkea.

SANA AVIOPUOLISOILLE

Raamattu puhuu aviopuolisoille seuraavaa, kun apostoli Pietari ohjeistaa aviopareja, 1 Piet. 3 luvussa: 

1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin,  jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta  sanoittakin voitettaisiin,

2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten  palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin  vaatteisiin pukeutumista,

4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja  rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä  kallis.

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa  Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi;  ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa,  niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille  kunnioitusta,  koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin;  etteivät teidän rukouksenne estyisi.

SANA VAIMOILLE

Raamattu opettaa alamaisuutta. Sana ei ole yksinomaan meille vaimoille. Se koskettaa aivan jokaista seurakunnassa, sillä alamaisuudessa on Jumalan siunaus. Hän on järjestyksen Jumala. Voidaksemme elää jonkinlaisessa järjestyksessä ja elämän mielekkyydessä, on hyvä että noudatamme alamaisuutta. Se ei tarkoita, että olemme kuin koirat ja tottelemme isäntäämme palkkion toivossa, ei. Se on enemmänkin sitä, että näemme Jumalan läsnäolon sen kautta elämässämme yhä syvemmin.   

Tarvitaan pelisääntöjä. Perheessä eivät kaikki voi johtaa. Mitä siitä tulisi?  Silloin jokainen perheenjäsen veisi sitä eri suuntaan, omien mielihalujensa mukaan. Olemme mieheni kanssa opetelleet tekemään yhteisiä pelisääntöjä. Jotkut niistä ovat olleet onnistuneita, toiset taas eivät. Yksi toimivimpia on ollut, että sovimme yhdessä suuremmista hankinnoista. Tosin sitäkin on joskus rikottu, eikä se ole tuonut silloin mukanaan kovinkaan mukavia seurauksia. Joten isojen päätösten olisi hyvä olla yhteisiä. 

Meillä naisilla on mielestäni enemmän taipumus pelkoon. Olemme alttiit murehtimaan  ja huolehtimaan kaikesta. Apostoli sanoo tässä naisille, ettei pidä antaa minkään aiheuttaa pelkoa. Noudattamalla Jumalan antamia elämänohjeita voimme vähentää pelkokerrointa huomattavasti. Hän on luvannut pitää meistä huolen. 

Parasta huolenpitoa itsestämme on olla alamainen Jumalalle ja kasvaa terveeseen Jumalan pelkoon. On surullista, jos tulee tuomituksi kerran laiminlyönneistä, jotka yhdessä Hänen kanssaan olisi voitu välttää. Peilin eteen on riennettävä joka päivä. 

SANA MIEHILLE

Apostoli Pietari osoittaa tässä sanankohdassa, kuinka mies on vastuussa Jumalalle, kuinka kunniallisesti vaimoaan ja perhettään kohtelee. On vakavaa, mikäli rukoukset estyvät; Jumala jättää kuulematta miestä, joka kohtelee vaimoaan kaltoin. Kaltoinkohtelua voi olla monenlaista. Todellisen miehen motto on; Happy wife, happy life eli onnellinen vaimo, onnellinen elämä!

LOPUKSI 

Me voimme puolisoina hankaloittaa tai auttaa suhdettamme. Hankalaa suhdetta lihamme ruokkii helpommin. Muistamalla käskyn rakastaa Herraa Jumalaamme yli kaiken ja lähimmäistämme niinkuin itseämme, pääsemme pisimmälle. Tuntemalla Hänet, joka meidät on kutsunut tähän elämään, saamme parhaan lähtökohdan myös avioliitollemme. Siihen tuntemiseen tulee siis panostaa. 

                                        VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!