RAAMATTU PUHUU: PARHAAT KASVATUSMETODIT

Maailman parhaat kasvatusohjeet löytyvät maailman luetuimmasta kirjasta Raamatusta. Meidän tulisi rakastaa Jumalan Sanaa ja hyödyntää sitä paljon enemmän arjessamme. Se on Elämän kirja. 

Samalla, kun olen iloinnut viidennen tyttölapsenlapseni syntymästä, olen joutunut pohtimaan omia kasvatusmallejani, ja yleensäkin naisen osuutta niiden toteuttamisessa. Olen vakuuttunut siitä, että osuutemme naisina on suurempi kuin arvaammekaan. Meitä äitejä sekä isoäitejä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän, mikäli haluamme tulevien sukupolvien kasvun pysyvän vakaalla pohjalla.

Sananlaskut luku 1 sanoo: 

7 "Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,

9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.

10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu". Kuuntelin taannoin mieheni kanssa keskimmäisen poikamme todistusta Se löytyi-missiotapahtumassa asuinkaupungissamme. Hän kertoi  lopuksi, kuinka oli kokenut kasvuilmapiirin kodissamme turvallisena,  mutta myös jokseenkin ankarana. Oli rajat, jotka ylittäessään joutui  kokemaan rangaistuksen.  En kuitenkaan muista, että olisimme rangaistuksissamme menneet  kohtuuttomuuksiin. Ja, lapsen piti tietää, mistä häntä  kuritettiin. Sen pimittäminen olisi ollut väärin.      Ellemme tee syy-seuraussuhteita lapsille heti selväksi, he eivät opi erottelemaan oikeaa väärästä. Raamatun mukaan kuritus on usein isän tehtävä, opettaminen äidin. Näin muistan sen meilläkin  toimineen. Aluksi minä tutustutin lapsia uusiin asioihin ja  opetin heitä. Olin sen kotona ollessani velvollinen tekemään.  ÄIDIN VASTUU Meillä äideillä on suuri vastuu. Opettaminen ja esikuvana eläminen  velvoittavat elämään jatkuvasti peilin äärellä. Jos Jumalan  Sana saa olla peilimme, eikä maailman tarjoamat asiat,  olemme usein totisten haasteiden edessä. Jos sanamme ja tekomme  eivät kohtaa, esimerkkimme jää mitättömäksi.  Sanoin vuosia sitten eräälle uskoontulleelle naiselle ja  suuren perheen äidille, kuinka hänen tehtävänsä oli valottaa tietä  omille lapsilleen. Nainen oli ollut innokas tansseissa kävijä ja oli usein lähtenyt tanssilattialta vieraan miehen matkaan. Näin ei voinut  jatkua. Hänen vastuulleen jäi opettaa jälkipolvilleen suora tie mutkittelevan sijaan.

Sananl. 22:6: Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

MITÄ ME KIRKASTAMME ELÄMÄLLÄMME? 

1 Tess. 4:7: 

Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen.

Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, kuinka tämän päivän suomalaisessa kristillisyydessä joutuu palaamaan aina uudelleen ja uudelleen opetukseen puhdistumisesta. Jumalan pelko ja suuruus ovat unohtuneet. Ihminen on asettanut omia ehtojaan ja vaatimuksiaan sen sijaan, että tottelisi Luojaansa. 

Me vaadimme kokonaista uutta oppikirjaa ja - järjestelmää vanhan sijaan. Raamattu puhuu selvästi äidistä, isistä, pojista ja tytöistä. Se puhuu perheestä, joka toimii Jumalansa nimeä ylistäen. Jokaisella on arvokas tehtävä, jonka missaaminen on saanut opintopolkumme pahasti  pettämään. Me niitämme satoa kaiken sen pohjalta. 

Olemmeko valmiita muutokseen? Mikäli olisin nuorempi ja vailla jotakin puuhaa, perustaisin yhdistyksen äideille, jotka tarttuvat härkää sarvista. Äideille, jotka ovat valmiita ajattelemaan enemmän muita kuin itseään ja pistämään elämänsä likoon Jumalan päämäärien saavuttamiseksi. Äideille, jotka opettavat lapsiaan taistelemaan synnin houkutuksia vastaan ja kieltäytymään lankeamasta ansaan. Ellemme me kerro lapsillemme vaaroista, kuka sitten? Naiset, jotka niin toimivat, ovat vähissä. 

2 Tim. 3: 

14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma,  koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,

15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset,  jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,  niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!