PASTORI HENTTINEN RAAMATTUUN VETOAVILLE: " SE EI OLE TIEDEKIRJA, VAAN TAIDETEOS"

Suuren kansansuosion saanut Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen oli vieraana Senruroimattomassa Päivärinnassa. Kuuntelin otteita haastattelusta ja ajattelin, että on merkillistä, kuinka aina mukavien ihmisten kommentit saavat nostetta, sanoivat he sitten melkein, mitä tahansa. 

Henttinen on sydämellinen ja mukava, sitä ei käy kiistäminen. Ihmettelin nuoruudessani eräällä työpaikallani, kuinka ihmiset soimasivat erään lyhytaikaisen työpaikkani Jehovan todistajia. Hekin olivat varsin mukavia ja luotettavia työkavereita. Ei parempia olisi voinut toivoa. Meillä ainakin juttu luisti. Raamatun teologiasta olin heidän kanssaan kuitenkin eri mieltä. 

Olen elämäni aikana pannut merkille, kuinka persoonallisten ja värikkäiden ihmisten kohdalla, päästyään kansan suosioon ja sanoessaan jotakin, heidän sanansa otetaan suurella innolla vastaan. Loiri oli yksi tällainen. Hänen sanoillaan oli painoarvoa. Ja, lopulta hän kertoi uskovansa jälleensyntymään.  

Jokainen Raamattunsa tunteva kristitty tietää, ettei jälleensyntymisoppi saa Jumalan Sanasta mitään tukea. On vain yksi ainoa elämä. Toinen kansansuosikki: Katri Helena uskoo myös jälleensyntymään ja juttelee vainajien kanssa, vaikka Raamattu sen kieltää. Mutta, kansa kuuntelee nälkäisenä kaikkea tällaista. Miksi se on näin? Koska muusta ei ole opetusta jaettu.  

Viime aikoina olen pohtinut suomalaisuutemme ongelmia. Yksi on se, että aina foorumeilla huudellaan raamattu-uskollisia uskovia olemaan hiljaa. Meidät on suorastaan tungettu kaapin perille. Kun muita huudellaan sieltä ulos, meitä huudellaan pysymään pirtin perillä. Ihmekös tuo, että kansa eksyy, kun se ei saa kuulla evankeliumin vapauttavaa sanomaa Jeesuksesta. 

Ja, nyt tuohon Henttisen väitteeseen, ettei Raamattu ole tiedekirja, vaan taideteos. Väitteen ensimmäisestä osasta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Raamattu on Jumalan Sanaa alusta loppuun saakka, mutta sama Jumala hallitsee koko maailmankaikkeutta, mukaan lukien tiede. Tieteen on aina alistuttava Jumalan auktoriteetin ja Sanan alle. 

Tiede, joka otti hallintaansa yliopistoteologian Suomessa, on 1800-luvun lopulta lähtien irtaannuttanut raamattuteologian juuriltaan liberalismin ja individualismin saattelemana. Tämä näkyy kirkoissamme tänään. On julistusta, joka myötäilee tätä maailmaa. 

Srk-morsian on näännyksissä ja tarvitsee kunnon ravintoa. 

Raamattu on varmasti myös taideteos, Jumalan Hengellä kirjoitettu. Siihen vetoavan tulee kuitenkin ymmärtää, kuinka Jumala on Henki ja Hän johtaa Kirkkoaan oman päätäntävaltansa mukaisesti. Me emme muuta Kirkkoa, vaan Kirkko muuttaa meitä. Kirkko kokonaisuudessaan ovat kaikki ne hengellä täytetyt Jeesuksen omat, jotka Hän itse kokoaa helmaansa. Jumalalle uskolliset palkitaan kerran. 

Raamattu ei ole samanlainen teos kuin jokin muu näkemämme tai omistamamme taidekapistus. Me emme voi ottaa Jumalan Sanaa ja nähdä sitä kulloinkin siinä valossa kuin itse haluaisimme nähdä. Vaikka, kuinka haluaisin jotakin, en voi alistaa Jumalaa omiin ideoihini, en edes nykytieteen löytöihin. Jumala ei ole kuten me ihmiset, että Hän muuttaisi mieltään. Näin Raamattu itse sanoo: 

-Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa? 4 Moos. 23:19. 

Ketä siis kuuntelemme?  Jokaisen kristityn tulee nyt valvoa ja tutkia Jumalan Sanaa, Raamattua.  Pyhä Henki avaa kirjoitukset. Hän antaa meille kaiken tarvittavan rohkeuden ja voiman kulkea viitoittamaansa tietä. Jumalan Sanan on oltava valintojemme edessä ykkönen. Vasta sitten tulee kaikki muu; olkootkin pappi Henttinen, Katri Helena tai Vesku Loiri sanoneet, mitä tahansa. Kykenemmekö me, minä ja sinä, arvioimaan kaikkea kuulemaamme? Tästä on kyse. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!