ENÄÄ EI OLE PIENIÄ TALOJA VALAISEMASSA

Muistan vuosikymmenten takaa suosikkisarjan Pieni talo Preerialla, missä seurattiin Ingallsien elämää pienessä kyläyhteisössä.  Rehti työ piti miehet ja naiset ruodussa. Kirkko ja srk-elämä kuuluivat kiinteästi kylän elämään. Pastori oli jokaiselle perheelle tuttu ja ihmiset viettivät vapaa-aikaansa yhdessä. Siihen kuuluivat erilaiset kinkerit ja talkoot. Joskus pelailtiin yhdessä ulkopelejä. Eväskorit olivat matkassa. 

Sarja nousi suureen suosioon meillä Suomessakin. Ihmiset istuivat tv:n äärellä ja saivat oppia jaksojen lopussa aina jonkin tärkeän elämän viisauden. 

Myrskyn tupa; by K-L Klinga

Nykypäivän elämänmeno kaipaisi tällaisia pieniä taloja ja kyläyhteisöjä keskuuteensa.  Preeriamme on vain hyvin toisenlainen. Se ei ole autio, vaan täynnänsä kaikkea ja sen ympärillä puhaltavat epävakaat tuulet. Niitä on vaikea aina edes ennakoida. Moni asia yllättää. 

Me tarvitsemme turvan Jumalassa. Sellaisen, minkä varaan on uskaliasta ja hyvä elämäänsä rakentaa. On tärkeää, että jokaisella on jokin turvasatama. Ellemme juurru minnekään, on vaikea saavuttaa rauhaa. Tiedän monia ihmisiä, jotka kärsivät juurettomuudestaan,  ja kuinka he pakenevät kuka minnekin pahaa oloaan. 

ANNA VALOSI LOISTAA

Juha Tapio laulaa eräässä laulussaan; " Anna valosi loistaa ".  Meidän haasteemme on antaa  Kristuksen valon loistaa ympärillemme. 

Luuk. 11: 

33 Ei kukaan, joka sytyttää lampun, pane sitä kätköön eikä vakan alle,  vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

34 Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve,  on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen,  on myös sinun ruumiisi pimeä.

35 Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

36 Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä,  on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua  kirkkaalla loisteellaan."

Hieman tätä ennen Jeesus oli julistanut autuaiksi ne ihmiset, jotka kuulivat Jumalan Sanan ja noudattivat sitä, j.28. Hän kutsuu meitä olemaan sanantekijöitä, elämään todeksi sen, mitä Hän meille Sanassaan puhuu.

On siis tarkattava, millainen valo meistä heijastuu ympäristöömme. Raamattu puhuu, että on olemassa myös valoa, joka onkin pimeyttä. Kaikki valo, mikä meitä siis näyttäisi valaisevan, ei olekaan sitä oikeaa. 

Ilm. 18:16: 

"Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"

Pieni voi ollakin suurta. Jeesus ei tosiasiassa viihtynyt kansansuosion keskellä, eikä noussut barrikadeille ajamaan joidenkin ihmisten oikeuksia.  Hän kieltäytyi kuninkuudesta, jollaista tämä maailma olisi ollut valmis Hänelle tarjoamaan. Sen sijaan Hän otti orjan muodon ja tyytyi Isänsä tahtoon: "Mene ja pelasta kansani; kuole sen puolesta ja olet saava Itsellesi iankaikkisen valtakunnan, joka ei koskaan horju ". 

Hepr. 12: 

28 Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja  siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla;

29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.