RAAMATULLINEN SEURAKUNTAYHTEISÖ

Millainen on raamatullinen seurakuntayhteisö; ja onko sellaista vielä olemassa?  Tässä muutamia pohdintojani tämän tiimoilta, Sanalla perustellen:

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostolit perustivat seurakuntia eri kaupunkeihin, missä oli ihmisiä tullut uskoon.  Kaikki uskoontulleet ja uudestisyntyneet kristityt liitettiin seurakunnan opetuksen yhteyteen. Seurakunnan jäseniksi ei otettu ihmisiä, jotka eivät kokeneet sitä hengelliseksi kodikseen ja jotka eivät jakaneet sen arvoja. Seurakunnan yhteyteen saatettiin liittää kokonaisia perheitä. Uskoontulleet myös kastettiin, Apt. 2:41; 18:8. 

Ihminen tulee uskoon, kun hän uskoo evankeliumin vapauttavan sanoman omalla kohdallaan ja saa sisimpäänsä Pyhän Hengen sinetin. Mikään rituaali ei pelasta. (Apt.19:2; Room.8:15;1 Kor.2:12; Efe. 1:13).  Uskoontulo on aina Jumalan teko ihmisessä. Joh.6:44. 

Suomen Vapaakirkko perustaa jäsenajattelunsa tähän em. apostoliseen malliin.  Se on siinä asiassa hyvinkin raamatullinen. Tällaisia kirkkoja on maassamme muitakin, mm. Helluntai- ja Babtistikirkot. 

Itse liityin Vapaakirkon jäseneksi pian uskoontuloni jälkeen, 16-vuotiaana. Seurakunnissamme ei ole jäseninä niitä, jotka eivät koe sitä hengelliseksi kodikseen, ja jotka eivät ole liittyneet siihen tulemalla ensin henkilökohtaisesti uskoon.  

SEURAKUNTAKURI JA YHTEISÖSTÄ POISSULKEMINEN

1 Kor. 5:12-13:

"Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."

Kielletty hedelmä houkuttelee yhä. Mikäli joku apostolien perustamiin seurakuntiin kuuluva lankesi  syntiin ja alkoi elämään toisin kuin opetettiin, hänet erotettiin  seurakunnasta  (ellei hän tehnyt parannusta synnistään).  Seurakuntakuria, jonka harjoittaminen kuului kollektiivisesti  vanhimmille, kohdistettiin vain niihin, jotka olivat seurakunnan  jäseniä.  (Vanhimmat oli nimitys niille jo pidempään uskossa olleille,  jotka kaitsivat/paimensivat seurakuntaa).  Uskoontulleelta odotettiin pyhityselämää eli elämää, missä hän ei  harjoittanut syntiä, vaan eli lähellä Kristusta ja noudatti Raamatun  mukaista elämää, ts. oli Kristukselle kuuliainen.  1 Piet.1:16:  Sillä kirjoitettu on: "Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä". ARMO KASVATTAA USKOVAA Tänä päivänä Jumalan armo on tehty halvaksi. Armon  tehtävä on kasvattaa jokaista Jeesukseen uskovaa. Se ei  jätä toimettomaksi ketään.  Tiit. 2. luku:  11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille 12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja  maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja  jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, 13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan  ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, 14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät  kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi  kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Jaak.1:22:  Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Raamatullinen seurakunta on  uskovien yhteisö.   Kun ihminen lankeaa tai elää synnissä,  hän ei ole                                                                              ihmisten tuomittavissa.                                                   Jumalan Sana on tuomitseva hänet. Joh.12:4 Seurakunnan on hyvä erottaa keskuudestaan sellaiset   jotka tekevät syntiä.  Heidät erotettuaan Srk                        siirtää vastuun    heidän tulevaisuudestaan Jumalalle.   Jumala voi palauttaa   eksyneen takaisin.     Seurakunnan jäsenyys ja Kristuksen seuraaminen   edellyttävät elämänmuutosta.     Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. RAUHAN JA SOVINNON TIE Hepr. 12:14:  "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen,  sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa"; Kristitty pyrkii elämään rauhassa ja sovussa kaikkien ihmisten kanssa. Hän noudattaa järjestystä ja hyviä tapoja niin seurakunnassa kuin  muuallakin toimiessaan.  Kristillisillä kirkoilla on velvollisuus noudattaa ensisijaisesti Jumalan  Sanaa ja pitäytyä sen auktoriteetin alle. Muut yhteisöt toimivat aina  ihmisten laatimien sääntöjen mukaisesti. Myös somessa voimme paiskata kättä, mikäli se meistä riippuu. Kristityn tulee kuitenkin aina olla ystävällinen ja kohdella  lähimmäisiään hyvin.  Hänen tulee pyrkiä sopuun ja rauhaan  kaikkien kanssa. Raamattu opettaa rakastamaan jopa vihamiestään.  (Luuk.6:35).  Kysymyksiä pohdittavaksemme:  Millaisia perusteluja ihmiset antavat liittymisestään eri yhteisöihin?  Mikä liittää ihmisen Kristukseen ja Hänen seurakuntaansa? Erotetaanko nykyajan seurakunnista niitä, jotka elävät vastoin     Jumalan tahtoa (eli Jumalan Sanaa) tekemällä syntiä?     On raamatullista käyttää seurakuntakuria silloin,  kun se on tarpeen.    VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!