VIIKON SANA: USKONTO JA POLITIIKKA - toimiiko näiden dialogi Ikaalisissa?
Tämän viikon aiheeksi minulle annettiin pohtia uskonnon ja politiikan välistä suhdetta kotikaupungissamme. Kuinka ne toimivat yhdessä ja voivatko ne ylipäätään toimia yhdessä? Mitä Iso Kirja, Raamattu, asiasta opettaa? Aihe sinänsä on laaja.
Politiikka on kristitylle yhteisten asioiden hoitamista, ei kirosana. Se ei saa olla valtataistelua tai -peliä, vaan yhteiskunnallista toimintaa ja palvelutyötä kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
HALLINTO ENNEN KRISTILLISYYTTÄ(eKr.):
Ennen kristillisen seurakunnan syntyä israelilaiset laittoivat suuren painoarvon Profeettojen sekä Papiston yhteistyölle hallitusmiesten ja kuninkaiden kanssa. Valtakunnassa oli kaikki hyvin, mikäli edettiin Jumalan antamien suuntaviivojen mukaan. Lukiessamme Vanhaa testamenttia tämä tulee esille. Neuvonantajien runsaus toi siunauksen. (Snl. 24:6).
1 Aik. 27: 33:
Ahitofel oli kuninkaan neuvonantaja, ja arkilainen Huusai oli kuninkaan ystävä. |
 |
Muistamme myös Tuomareiden ajanjakson, jolloin mm. naistuomari Debora jakoi neuvoja ja oikeutta Israelissa; Tuomarien kirja 4:4-5:
"Mutta Debora, naisprofeetta, Lappidotin vaimo, oli siihen aikaan tuomarina Israelissa, Hänen oli tapana istua Deboran-palmun alla, Raaman ja Beetelin välillä, Efraimin vuoristossa, ja israelilaiset menivät hänen luoksensa oikeutta saamaan". | ||||||||
Raamatullisesti ei ole siis mitenkään tavatonta, että nk. uskonnollinen ja maallinen valta kulkevat käsikkäin. Niiden, jotka käyttävät maallista valtaa, tulisi kuunnella Jumalan ohjeita. Suunta on tämä. UUDEN LIITON AIKA (Seurakunnan aikakausi, jKr.): "Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat"; Room.13:1. Jeesus ei tullut kaappaamaan maallista valtaa vallankäyttäjiltä. Raamattu tuo esille, kuinka ne ovat Jumalan asettamia järjestyksen- pitäjiä. Jeesus sanoi, ettei Hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta. Monet hänen aikalaisensa halusivat nähdä Hänet poliittisena johtajana. Siihen Jeesus ei suostunut. Hän ei sanonut myöskään olevansa pappi maailmassa. Hepr. 8 luku:
Jeesuksen maanpäällinen elämä ja uhrikuolema olivat pelastushistoriamme kannalta merkittäviä ja välttämättömiä. Ja, Hänen ylösnousemuksensa sekä kirkastamisensa takaavat sen, että Hän tulee vielä hallitsemaan maanpiiriä. Ennen sitä täytyy tapahtua kuitenkin luvattu Seurakunnan kirkastaminen: Room. 8:
KUTSUTTUNA, EI AJETTUNA Jos me ikaalislaiset tahdomme kulkea Mestarimme jalanjäljissä, on tärkeää pyrkiä toteuttamaan elämässään Jumalan tahtoa. Se edellyttää kutsumustietoisuutta. Me emme kulje ilmaan hapuillen. 1 Kor. 7:24: -Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu.  Yhä vielä puhutaan ns. kutsumusammateista. Jokainen meistä vaikuttaa omalla paikallaan. Kristittyä verrataan suolaan. Jos suola käy mauttomaksi, mihin se enää kelpaa? -Ei mihinkään. Ainoastaan ihmisten tallattavaksi. Matt.5:13. Kristityn suola on tuoda terveiset Jumalalta, jota hän edustaa. Hän ei edusta ensisijaisesti itseään tai jotakin puoluetta, eikä mitään tämänpuoleista tahoa. Tekojemme tulee olla avoimesti kaikkien arvioitavissa. Kaikki teot myös punnitaan kerran. (Matt. 5:13). 2 Kor. 5:12:
NÖYRYYS ENNEN KAIKKEA Jumalan valtakunnan tuotemerkki on tietynlainen nöyryys. Kuinka tämä saa keskuudessamme näkyä? -Työelämässä, poliittisessa so. yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa ja ihmissuhteissamme kaivataan ihmisiä, jotka ovat ennen kaikkea kanssapalvelijoita. Ainut oikea johtajuus ja vallankäytön muoto Raamatussa on palveleva johtajuus. Palvelemalla Jumalaa ja lähimmäistämme me saavutamme parhaimman tuloksen kaikilla elämänaloilla. Luottamus toinen toisiimme kasvaa nöyryydessä.  Jeesus opettaa meitä pois toistemme"pompottamisesta"; 1 Piet.5:3. KYSYMYKSIÄ POHDITTAVAKSEMME - Otetaanko ikaalislaisessa päätöksenteossa huomioon Jumalan tahtoa lainkaan? - Onko kristillisyys niin sekularisoitunutta tänä päivänä, että on vaikea löytää yhtenäisiä linjoja päätöksentekoon? - Mitä hyötyä on kansakunnille/kaupungeille totella Jumalaa? - Jumalattomuus on historian saatossa kylvänyt paljon tuhoa ympärilleen. Miksi ihmiskunta jatkaa sitä yhä, vaikka tiedetään, mihin pahuus johtaa? - Miksi nöyryys on niin vaikeaa meille ihmisille? - Saavatko Jeesus ja Hänen seuraajansa olla esikuviamme tänään? - Millainen on suuri ihminen Jumalan silmissä? - Millainen johtajuus/työasenne saa kaupungissamme sijaa? Matt. 23:11 (Jeesuksen vastaus opetuslapsille): -Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Kirjoittaja on lukenut pastoriopintojen verran Suomen Vapaakirkon teologisessa opistossa. Hän on toiminut oman työnsä ohella vapaaehtoistyössä srk:ssa usean vuoden ajan. Hän on osallistunut myös kunnallispolitiikkaan. |
Kommentit