VIERAAT VAIMOT: RAAMATTU PUHUU USKONPUHDISTUKSESTA

Esra 10:3: 

-Niin tehkäämme nyt Jumalamme kanssa liitto, että me Herran neuvon mukaan ja niiden neuvon mukaan, jotka pelkäävät meidän Jumalamme käskyä, toimitamme pois kaikki ne vaimot ja heistä syntyneet lapset; tehtäköön lain mukaan. 

Pappi Esra sai tärkeän tehtävän Jumalalta n. 444 eaa. Ensinnäkin hän vei kultaa ja hopeaa Jerusalemin uudelleenrakentamiseen ja sai asettaa tuomareita ja lakimiehiä tuomareiksi kansalleen. Lopulta hän sai juutalaiset luopumaan pakanallisista vaimoistaan ja hyväksymään hänen Baabelista tuomansa lain. 

Ellei tällaista kansan puhdistusta olisi tapahtunut, voimme vain kysyä:

 - Olisiko juutalainen kansa selvinnyt ja saattanut valmiiksi sitä, mitä varten Jumala sen valitsi? Olisiko Messiaan tulo ollut mahdollista ilman näitä tekoja kansan keskuudessa? 

Katselin juuri Ev.lut. kirkon kirkolliskokousta maassamme. Kokoukset näkyvät Youtubessa. Jotkut fb-kaverini olivat linkittäneet siitä osia sivuillaan. En voinut olla pohtimatta seuraavaa: 

- Uskaltaako nykyinen Kristuksen Kirkko tehdä radikaaleja poisleikkauksia päästäkseen perille? 

- Onko meidän matkaamme tullut asioita, jotka eivät Jumalan suunnitelmissa ole päivänvaloa kestäviä?  

- Kuinka tässä vaiheessa olisi toimittava, jotta välttyisimme pahimmalta?

MIKÄ JOHTAA PUHDISTUKSEEN?

Puhdistusta ei voi tapahtua, elleivät ihmiset itse näe, mikä on synninjuuri.  Esran kirja kertoo meille selvästi, kuinka sekä papit että kansa itkivät tekojaan. Näyttää vahvasti siltä, että kansa oli itsekin nähnyt tottelemattomuutensa seuraukset. Jumalanpalvelus oli kärsinyt tappion. Kansa oli kääntynyt Jumalan lakeja vastaan ja lähtenyt tekemään kompromisseja elämässään. Vieraiden heimojen naiset olivat onnistuneet kääntämään lapsineen sydämiä niin, että jotain oli vinksahtanut. 

Esraa kehotettiin pysymään lujana ja ryhtymään toimeen tilanteen selvittämiseksi. Hän oli yksi uskonpuhdistaja omana elinaikanaan. Hän oli nimensäveroinen apu (hepr.)

SUOMIKIN TARVITSEE USKONPUHDISTUSTA

Suomikin tarvitsee uskonpuhdistusta. Me tarvitsemme Jumalalta erityistä näkökykyä, mitä tulee pistää syrjään päästäksemme kerran perille siihen luvattuun Maahan, jonka Jumala Jeesuksen kautta on meille valmistanut. 

Hepr. 10:36 sanoo: 

-Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.  Löytyykö meidän keskuudestamme nyt sitä papillista kestäväisyyttä ja lujuutta, jota Esralla oli? Kykenemmekö puhumaan kansallemme niin, että se herää näkemään rikkomuksensa ja etsii Jumalan kasvoja koko sydämestään?  Voimme oppia Esralta ja kaikilta muiltakin Raamatun pyhiltä paljon. Esran antautuminen Jumalalle ja Hänen vakaa vaelluksensa tekee ainakin minuun suuren vaikutuksen. Hän ei aikaillut, vaan astui sisälle Jumalan suunnitelmaan. Hän oli Jumalan valittu apu hetkeen, missä näytti, että viisaus oli jäänyt jalkoihin. Esra sai myös luottamuksen ja tuen niiltä, jotka häntä kuulivat. Hän ei jäänyt yksin.  Kertomus opettaa meille sen, kuinka joskus on tehtävä radikaaleja tekoja Jumalan edessä. Emme voi vain silitellä päitä. En usko, että kansalle oli helppo pistää vieraat vaimot ja lapset lähtemään luotaan. Kuvitellaanpa asia omalle kohdallemme.  Saarnaaja 3:17:  - Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa. Kipeätkin leikkaukset tekevät tehtävänsä. Aidon surun ja parannukseteon kautta Jumala muuttaa meitä ja elämäämme. Hän kääntää katsemme Itseään ja omaa pyhyyttään kohden. Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon. Sitä on hyödytöntä etsiä mistään muualta. Uskommeko sen?  Jumala odottaa, että me ihmiset luotamme Häneen. Hänen  rakkautensa on avoin jokaista katuvaa ja syntistä kohtaan. Itsessään rikkaat ja kovasydämiset Hän ajaa pois. Hän tuli pelastamaan ne, jotka uskovat ja laittavat turvansa Häneen. Ihmisten rakennelmat ja rakkautemme ihmiseen, ne haihtuvat kerran. On vain Yksi, joka pysyy. Hän on Jeesus Kristus.  2 Joh. 9:  -Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!