Translaki ja seksuaalisuus

Kuten tiedämme on nuoruus vahvojen tunteiden ja etsinnän aikaa. Jos jokin tunne, esim. tunne muunsukupuolisuudesta valtaa, on nuori herkkä toteuttamaan sen luomia vahvoja viettejä itsessään. Jokaisessa meissä on sekä feminiini- että maskuliinipuoli jo syntymässä. Meidät on luotu kantamaan sekä mies-että naishormoneja. Minullakin kasvaa parta. On sitten toinen asia, onko niin, että tulee tunteiden mukaan elää? Mielestäni ei. Tunteet tulevat ja menevät, eilen tunsin sitä,tänään tätä. Mikään tunne ei itsessään ole koskaan väärä. Sillä on merkitystä, kuinka toimitaan. 

Setan pyrkimys on niitata ihminen kerralla tuntemaan ja kokemaan itsensä ”aidoksi” omaksi itsekseen. Näinhän se ei mene. Naiseuteen ja miehuuteen liittyvät kasvukivut ja pidempi -prosessi. Varsa kasvaa lujaa (tiedän kokemuksesta) hevoseksi. Ihmisen kasvu on hitaampaa. On myös tärkeää, millä kasvuamme ruokitaan. Liian ankara ja vanhoillinen kasvatus saa lapset erilleen vanhemmistaan. Kyllä. Tunteet ovat tällaisia. Liiallisella sallivuudellakin on vaikutuksensa. Varmasti. Se, mitä lapsi tarvitsee on; paljon rakkautta, mutta myös rajat.

Oikeastaan, se mitä todella halusin sanoa, on se, että Seta tekee armotonta työtä ja niittää väärää viljaa. Ihmisessä on kaksi puolta jo olemassa. Luomisessa meihin istutetut kahden erilaisen sukusolun välityksellä, isältä ja äidiltä. Jos se kuvittelee väkivalloin saavansa meistä miehuuden ja naiseuden esiin liian varhain, niin voi meitä! Tässäkin pätee se Raamatun totuus: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako”; Mark.10:9. 

Eli täsmennän: meissä on kaikissa ”kaksi puolta” joka on muokattu Yhdeksi Jumalan päätäntävallan mukaisesti. Olemme kokonaiset jo nyt. Kasvumme omaan Jumalan määrittelemään sukupuolisuuteemme on osa tätä. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!