Raamatun valossa: "MINÄ OLEN A JA O"; sanoo Herra.

Ilm. 22:13: Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Toissa aamuna herättyäni sisimmässäni oli merkillinen tietoisuus tämän Sanan merkityksestä Jumalan maailmoissa. Raamatun ilmoituksen ytimessä on Kristus, Hänen luomistyönsä ja lunastuksensa, alku ja loppu. 

Jumalan Henki tuntui painottavan sisimmälleni, ettei pidä jäädä katsomaan matkaa tämän kaiken välissä, vaan Sanaa tutkiessa aina palata peilaamaan kaikkea A:han O:hon.  

Tiit.2:

11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,

13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,

14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. ARMO Armon tehtävä seurakunnan olemassaolon aikakautena on ollut kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuus ja siihen liittyvät himot, jotka lankeemuksen kautta maailmassa vaikuttavat.  Oikea näkökulma armoon on siis, että se on Jumalan voimavaikutus Pyhän Hengen kautta, joka pelastaa meidät lankeamasta yhä uudelleen pahuuteen ja rikkomaan Luojaamme vastaan.  Sen tehtävä on puhdistaa meitä, kuten puutarhurikin kitkee rikkakasvit kasvustostaan.   RAAMATTU Raamatun kertomuksissa esiintyy myös ihmeellinen kokoelma ihmisen taistelusta syntiä ja pahuutta vastaan; Siitä, mikä Jumalan ja ihmisen väliin tuli. Kaikki ne karmeudet ja uhkakuvat Raamatussa ovat saaneet syntynsä lankeemuksesta, mikä tapahtui.  Kuuntelin poikani Jeremian saarnan, jonka hän minulle lähetti. Hän kuvasi erinomaisesti ihmisen valintaa Paratiisissa: Jumala antoi monia hyviä puita, joiden hedelmiä ihmisparin oli lupa syödä. Oli vain yksi puu, jota kielto koski. Tapahtui valinta. Ilman valintaa me emme ymmärtäisi Jumalan rakkautta.  Raamattu on joidenkin mielestä hirvittävää luettavaa väkivallan ja sorron täyttämästä maailmasta. Maailmasta, missä Jumalan miehet ja naiset ovat välillä olleet suurissa vaikeuksissa ja langenneet uudelleen ja uudelleen syntiin.  Kuninkaat pettivät alaisiaan ja puolisoitaan, papit eivät pitäneet huolta lampaistaan, vanhemmat epäonnistuivat kasvatuksessaan ym. ym.  Eräs pastori oli juuttunut some-keskusteluissa siihen, kuinka hänen mielestään Uusi testamentti on naisvastainen ja orjuuden puoltaja. Näinhän se ei suinkaan ole.  Juurikin palaamalla alkuun ja katsomalla sovituksen täyteyttä, voin ymmärtää tämän. Jeesus on tullut vapauttamaan meidät orjuutetut vapauteen! (Gal.5:1). Ihminen joutuu valinnan eteen päivittäin. Jos me keskitymme Raamattumme äärellä ihmisen matkaan, omaan lihallisuuteemme ja avuttomuuteemme, matkamme jää pahasti kesken. Nyt Herra sanoo, kuinka matkan tarkoitus on lisätä ymmärrystämme siitä, mistä olemme saaneet alkumme ja mihin matkamme päättyy.  Jeesus sovitti syntimme ristillä.  Kun me katsomme Kristukseen (vrt. kuvaus vaskikäärmeestä ja Israelin kansasta erämaassa, 4 Moos.21:8), me selviämme perille. Hänen luomistyönsä ihmeellisyys, Hänen täydellinen rakkautensa ja armahtavaisuutensa, on vastassa meitä. Hän on lunastanut verellään meidät kohtalosta, jonka vankina olisimme ilman Häntä.  Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. 3. Moos. 25:18-19 VALITSENKO TÄNÄÄN KATSOA MATKAN KURJUUTEEN JA TAPPIOIHIN, VAI KATSONKO JEESUKSEEN?  LUOTANKO HÄNEN SANANSA LUPAUKSIIN JA ANNETTUIHIN KÄSKYIHIN, VAI OLEN EPÄUSKON VALLASSA, ANTAEN PAHOLAISEN PETTÄÄ MINUT?  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!