SANAT PUNTARISSA

 Sananalaskut 25:11: 

Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.  Snl.12: 18: Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.

Maailma on täynnä sanoja. Sanoja viskellään ja niiden kanssa toimitaan usein hyvinkin ajattelemattomasti. Harkitsevainen puhe on taitolaji.  Samoin punnitut sanat. Kuinka moni meistä kykenee puntaroimaan sanojaan? Kuinka sellaiseen oikein päästään? 

Itselläni on ympärilläni harkitsevaisia ihmisiä. Arvostan heitä. He eivät aina ole äänessä ja sitten, kun suunsa avaavat, puhuvat asiaa. Toisaalta he ovat usein luonteeltaankin hiljaisempia ja eivät tuo omia ajatuksiaan helposti esiin. Myönnän, että joskus olen ollut hieman kateellinen moisesta. Eipä ehkä huono kadehtimisen kohde; sanotaan, että sitä, mitä kadehtii toiselta, sen voi itsekin saavuttaa. 

Minkälaiset punnukset ovat puheemme mittareina?

Jaakobin kirjeen 3.luku sanoo seuraavaa: 

1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

2 Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme. Jos joku ei hairahdu puheessa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee hillitsemään myös koko ruumiinsa.

3 Kun panemme suitset hevosten suuhun, että ne meitä tottelisivat, niin voimme ohjata niiden koko ruumiin.

4 Katso, laivatkin, vaikka ovat niin suuria ja tuimain tuulten kuljetettavia, ohjataan varsin pienellä peräsimellä, minne perämiehen mieli tekee.

5 Samoin myös kieli on pieni jäsen ja voi kuitenkin kerskata suurista asioista. Katso, kuinka pieni tuli, ja kuinka suuren metsän se sytyttää!

6 Myös kieli on tuli, on vääryyden maailma; kieli on se meidän jäsenistämme, joka tahraa koko ruumiin, sytyttää tuleen elämän pyörän, itse syttyen helvetistä.

7 Sillä kaiken luonnon, sekä petojen että lintujen, sekä matelijain että merieläinten luonnon, voi ihmisluonto kesyttää ja onkin kesyttänyt;

8 mutta kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.

9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;

10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.

11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?

12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.

13 Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.

14 Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.

15 Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.

16 Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.

17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

18 Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jumalan Sana on annettu viisaudeksemme ja iloksemme.

Lähden nyt hieman katsomaan Jaakobin opetuksen ydintä. Millainen puhe on hyvää ja rakentavaa: 

1. OIKEA AIKA / Snl. 25:11

Ensinnäkin on palattava ihan alkuun. On sanoja, jotka tulee sanoa ajallaan. Sillä on merkitystä. Ellei ole lausuttu opetusta, rohkaisua, lohdutusta, nuhdetta tms. aikanaan, on hetki mennyt ohi.  Jokaisen on siis tärkeä valvoa aikaansa tässä mielessä: 

2 Tim. 4:2 opettaa: 

saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.  Sanan opettajalla aika-käsite on hieman erilainen siinä mielessä, että  hänen tulee antaa opetusta alinomaan. Hän ei voi olla herkeämättä tottelemasta taivaallista käskyä. Apostoli Paavali opetti nuorta Timoteusta tästä. Hän tiesi Timoteuksen kutsun.  1 Tim. 4:16:"Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat". Matt.24:12: Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus (Krsitukseen). #Olenko minä toiminut ajallani puheen ja opetuksen suhteen? Olenko suonut lapsilleni hyvän kristillisen opetuksen ja kasvupohjan, vienyt heitä pyhäkouluun, srk:n leireille jne.?  # Olenko pastorina, srk:n työntekijänä ja Sanan opettajana ollut tehtävässäni kärsivällinen ja ymmärtänyt siihen liittyvän jatkuvan hereillä olon luonteen?  Vai, olenko vetäytynyt ihmisten ulottumattomiin opetukseni suhteen? Ymmärränkö vastuuni Jumalan edessä? 2. KUTSUN YMMÄRTÄMINEN On tärkeää tunnistaa itse, mihin on kutsuttu. Ellei puhuja ole selvillä päämäärästään, on sanojen viskely turhaa.  Äiti opastaa lapsiaan, isä kurittaa aina tarvittaessa, evankelista lausuu pelastuksen ja armon sanoja, opettaja opettaa jne.  Väitän, että sen tunnistaminen, missä roolissa olen, on tärkeää.  Siksi Raamatussa puhutaan paljon myös eri rooleista, siitä, ettei esim. vaimo voi opettaa miestään. On olemassa auktoriteetteihin pitäytyvä järjestys. Se on Jumalan asettama.  Äidin opetus olkoon lempeä.  Kutsulla on siis merkitystä. Kaiken on tapahduttava jumalallisen järjestyksen ja ikään kuin vahvistuksen kautta. Itse ymmärrän, että vaimokin voi antaa opetusta, mikäli hän saa siihen mieheltään ”vapautuksen”. Vaimo, jonka sanat ovat miehen vahvistamat, ovat kaikkein tehokkaimmat.  Jumala on luonut tietynlaisen järjestyksen maailmaan; se minun on hyväksyttävä. Mutta, toisaalta, kuinka vapauttavaa se onkaan. Kun saa olla vahvistettu, voi hyvillä mielin mennä kutsussaan eteenpäin!  Näin teki nuori Timoteuskin.  #Tiedänkö oman kutsuni ja roolini suhteessa puheeseen ja nimenomaan opettavaan, rohkaisevaan ja lohduttavaan sellaiseen? Entäpä, ketä minä nuhtelen ja opastan? Mihin puheeni juuret luotaavat? Sodassa käskytetään.  3. PYSYMINEN TOTUUDESSA  Nyt tulemme siihen kaikkein tärkeimpään. Kristuksen seuraaja punnitsee sanansa aina peilaten niitä Sanan valossa ja totuudessa. Kristus ei ole jaettu, sanoo Jumalan Sana. 1 Kor. 1:13 1 Kor. 1:9: Jumala on kutsunut teidät Poikansa Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, yhteyteen, ja hän pysyy sanassaan. Jumalan Sana on kokonansa totuus. Mikäli näemme jonkinlaista jakoa tai eripuraa, tulee meidän hengellisten aistiemme välittömästi reagoida. Sana ei tue sellaista. Seurakunnan ja uskovien keskellä ei voi olla jakoa silloin, kun puhutaan Hänessä eli Kristuksessa pysymisestä. Me joko seuraamme Häntä tai emme.  On aika tehdä valinta. Herra ei muutu tai muuta omia Sanojaan. Hän on Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, jonka käsiin on annettu kaikki! Jaakobin kirjeen 3.luvun loppuosasta voimme lukea, mitä kaikkea sellainen totuutta vastaan puhuminen ja jakautuminen pitää sisällään: - Katkeruutta - Kiivautta - Sydämen kovuutta, riitaisuutta - Se on lähtöisin sielullisesta, maallisesta viisaudesta (ihmisfilosofiat, psykologiat, muut uskomukset ja uskonnot, mitkä ovat tulleet epäjumaliksi). - Epäjärjestys - Paha meno ja pahuus; ts. synti ja sen vaikutukset Sen sijaan totuudessa eli Kristuksen Sanassa pysyminen tuottaa aina hyviä hedelmiä keskuudessamme. Sen tuntomerkkejä ovat seuraavat: - Puhtaus eli vaellus, joka ei loukkaa Jumalaa. - Rauha - Lempeys - Taipuisuus, mikä kuvastaa nöyryyttä Jumalalle, ei taipumista ihmisten tahtoon tai vaatimuksiin - Se ei epäile, vaan on varma uskostaan ja luottamuksestaan Jumalaan - Se ei teeskentele # Missä voin nähdä eripuraa ja jakautumista Kristuksen ruumiissa eli seurakunnassa? Ymmärränkö, että Jeesus on Yhtä Sanansa kanssa, pysyen siinä? Etsinkö uskolleni täytettä maailman tieteistä, filosofioista tai sekoitanko uskooni kenties muita asioita? Kykenenkö olemaan avoin suhteessa Jumalaan ja Hänen aukottomaan auktoriteetiinsa maailmassa? Alistunko auktoriteettien alle, jotka Jumala on minun elämääni asettanut? Tunnistanko olevani vastuussa edes jollekin? Ja, viime kädessä Jumalalle? LOPUKSI On tärkeää punnita sanojaan. Sanoilla on merkitystä. Puhutaan aina ajallamme, ei kuljeta sen ohitse ja valvotaan sanojemme sisältöä sekä vakautta. Pysyminen Kristuksessa on avain kaikkeen. Silloin emme eksy tai joudu hukkaan. Olisi ikävää, jos puntari kohdallamme olisi liian köykäinen suhteessa siihen, mitä olemme suullamme, mutta myös teoillamme, kylväneet. Ettei kävisi niin, kuten Danielin kirjassa sanotaan: Dan.5:27:  "Tekel: sinut on vaa'alla punnittu ja köykäiseksi havaittu". Ole siunattu sanoissasi!  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!