KUUKAUDEN SANA IKAALISLAISILLE: SUOMALAISESTA BILE-KULTTUURISTA

Tartunpa nyt päivän polttavaan aiheeseen: bilettämiseen, mikä on ollut päivälehtiemme otsikoissa monet kerrat.  On jopa esitetty, kuinka rentouttavaa ja luonnollista on nuorten ihmisten hillua yökerhossa, ottaa bilevideoita, missä huutosakilla huudellaan kaikenlaista, mm."haistakaa paska", tai käytetään vieläkin roisimpaa kieltä. Mielestäni se on kaikkea muuta kuin luonnollista. Väitän, että nuoruutensa voi käyttää toisinkin.

Olin 16-vuotias tullessani uskoon. Mutta, jo riparilla olin etsinyt tosissani Jumalaa. Olin isosena luokkatovereilleni heti toisella peräkkäisellä riparilla, vaikka en ollut vielä sisällä uskossa. Ymmärrykseni ei ollut kypsynyt mittaansa. 

Efe.5:17:

”Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto.”

On hyvä pohtia, mikä on hyvinvoinnilleni hyväksi.

Diskot yläasteella olivat sellaisia, missä lähinnä ahdistuin. Tytöt kävivät wc:ssä korjailemassa ehostustaan ja itkemässä sydänsurujaan. Minä mukaan lukien. 

Muistan, kuinka poikakaverini jätti minut toisen tytön vuoksi keskelle tanssilattiaa. Vaihtoi niin sanotusti lennosta.  Haavat jäivät kirvelemään vuosikausiksi ja niitä iskettiin sieluuni tulevina vuosina muutama lisää. Joskus ne aukeavat vieläkin, vaikka vierelläni on turvallinen puoliso. Hylkäämisen arvet jäävät meihin. 

Kun tulin uskoon, ensimmäisenä ymmärsin, ettei tuollainen bile-elämä ole minua varten. Jumalan tahto on aivan jotain muuta. Muutaman lankeemuksen ja ahdistuskohtauksen jälkeen pääsin siitä kokonaan irti. Olin vapaa. Joten tiedän, mistä puhun. 

Nuoruudessa on kasvukipuja ilman, että niitä hankkii itselleen yhtään lisää. 

Saarnaaja 7:4 sanoo: 

”Viisaitten sydän on surutalossa, tyhmien sydän ilotalossa”.

PSALMI 1

1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!

3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.

Voimme aina valita hyvän ja väärän välillä.  ALKOHOLIN TUHOVOIMA VERSUS JUMALAN VOIMA Kuningas alkoholi tuhoaa paljon ihmisuhteita ja -elämää tänä päivänä. Raamattu sanoo hyvin selvästi Paavalin kirjeessä efesolaisille, sen luvussa 5:  18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, 19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, 20 kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumalan tahto on, että juominkien ja kaiken em. biletyksen sijaan me juhlisimme Häntä. Jeesus Kristus on kaiken kiitoksen ja juhlinnan arvoinen.  Kuinka paljon juhlimme Häntä tänään?  -Annetaan kunnia Hänelle, jolle se todella kuuluu: juhlitaan Herraa!  On hyvä opetella jo täällä ylistämään Ikuista Jumalaa. Ylistävä seurakunta on Hänen tahtonsa.   VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!   Rukous:

Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi, että olen juhlinut väärin ja aiheuttanut murhetta Sinun Pyhälle Hengellesi.  Opeta minua kiittämään ja ylistämään Sinua, antamaan kaiken kunnian Sinulle, joka pelastat minun sieluni hukkumasta. 

Herra, Sinun tahtosi on käyttää kaikki elämäni päivät niin, että ne kirkastaisivat Sinua. Opeta minua elämään päiväni oikein. Vahvista kaikkia niitä, jotka kipuilevat ja etsivät tietä Luoksesi. 

Rukoilen kaupunkini ja sen päättäjien puolesta. Anna pelastuksesi ja armosi kohdata jokaista.  Anna anteeksi meidän syntimme ja rikkomuksemme Sinua, Israelin Pyhää kohtaan. Puhdista syntimme Jeesuksen kalliilla verellä, jonka Hän vuodatti tähtemme. Aamen. 

Room. 15: 

10 Ja vielä on sanottu: "Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa  kanssa".

11 Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä  kaikki kansat".

- Kuinka hyvä onkaan opetella jo tässä ajassa kohottamaan kätensä ylistykseen ja kiitokseen, ettei se ole vierasta kerran taivaassa.  Kaikki kansat tulevat kerran Hänen valtaistuimensa eteen ylistämään. Näin Raamattu lupaa; Ilmestyskirja 15:4.