Kuuntelin autoradiosta piispa Mari Leppäsen kyselytuntia RadioDein taajuudelta. Jäin jokseenkin mietteliääksi sen jälkeen. Piispa sanoi mm. että on hyvä, etteivät nykypapit ole alkaneet muuttaa nuoria, vaan nuoret saavat olla sitä mitä ovat. Aivan kuin hän olisi heittänyt leiman entisajan pappien ylle, kuinka he toimivat toisin...
Julistus on muuttunut vuosien myötä. Olen itse tullut uskoon nuorena. Siitä on aikaa nyt nelisenkymmentä vuotta. Muistan hyvin evankelista Hilja Aaltosen ajat. Hän kiersi minunkin synnyinseudullani kokousmatkoilla ja sain kunnian istua hänen kokouksissaan. Hän itse kertoi olevansa Jumalan pappi Herran armosta. Se kertoi nuorelle tytölle kutsumustietoisuudesta ja antoi julistajasta luotettavan kuvan. Hän oli Jumalan juoksutyttö. Myöhemmin kerron Hiljasta hieman lisää...
Kaikesta tästä jouduin ajatusskenaarioon RAKKAUDESTA. Mitä on todellinen rakkaus lähimmäistä kohtaan. Onko se sitä, että pyrimme miellyttämään kuulijaa, vai pyrkiikö rakkaus muutokseen kohdallamme? Tutkin nyt asiaa Raamatun näkökulmasta:
VILPITÖN RAKKAUS
Jälleen lempiopettajani apostoli Paavali kirjoittaa; Room. 12 luvussa:
4 Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, |
5 niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä; |
6 ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; |
7 Jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; |
8 jos kehoittaa, niin kehoittamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten. |
9 Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni.
|
Rakkaus on vilpitöntä. Se pysyy aina totuudessa. Totuus on sekin, että me monta kertaa tarvitsemme muutosta elämäämme. Me olemme syntisiä ja sairaita, meidän tapamme elää ei ole oikein. Me tarvitsemme Pelastajaa ja Parantajaa. Tämä on vilpitön tosiasia.
Kamppailin itse nuorena tyttönä erään ikävän asian kanssa. Soitin sielunhoitopuhelun evankelista Hiljalle. Hän oli hetken hiljaa ja ehdin jo ajatella, että maa nielee minut. Selkäpiitäni pitkin kulki sekuntien vieriessä vuorotellen kuumat ja kylmät väreet. Lopulta tuo Herran pappi sanoi: " Sinä et voi kiusata Herraa. Sinun on tehtävä asiassa parannus. Jumala antaa sinulle voiman selättää syntisi. Herra odottaa, että teet parannuksen"!
Joh. 8:
31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; |
32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".
RAKKAUS PYRKII TUNTEMAAN JEESUKSEN, EI SYNTISTÄ IHMISTÄ
2 Kor. 5: 14 Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet; | 15 ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut. | 16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Tämä kohta Raamatusta haastaa meitä nyt todella, eikä se useinkaan nouse keskusteluissa agendalle. Se rakkaus, mistä Raamattu puhuu, ei tunne ketään lihan mukaan. Se ei ole sellaista sielullista rakkautta, mistä tämä maailma kovasti näyttää syttyvän. Sielullinen ja lihallinen rakkaus kuihtuu pois, sen sijaan iankaikkinen ja jumalallinen Rakkaus jää. Jumala on rakkaus. 1 Joh. 4:8.
Meidän tulee kuolla itsellemme. Tämä voi joistakin kuulostaa synkältä ja sitä se onkin lihan näkökulmasta. Me joudumme uskostamme käsin määrittelemään rakkauden uudestaan.
Muistamme, kuinka Jeesuksen opetuslapset täytti murhe, kun Jeesus kuoli ja poistui heidän keskuudestaan. He eivät voineet käsittää Jumalan suunnitelmaa. Heille Jeesus oli ollut fyysisestikin läsnä. Kuinka rakastaa silloin, kun Mestari on poissa? Kuinka määritellä rakkaus nyt? Mitä se tarkoittaisi käytännössä?
Jeesus lohdutti opetuslapsiaan sanoen, että heille oli vain hyväksi Hänen poismenonsa. Kuinka moni meistä kestäisi kuulla tällaista meille läheisen ja rakkaan ihmisen suusta?
Joh. 16:7: Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Jumalan totuus näyttäytyi siis kokonaan toisenlaisena. Se, että Jeesus jätti opetuslapset maailmaan, oli vain hyvä asia. Heidän oli nyt opeteltava elämään todellisesta rakkaudesta käsin elämäänsä. He eivät voineet jäädä kulkemaan Mestarinsa vanavedessä, vaan heidän tuli elää joka hetki Hänessä, ammentaen itsekin jumalallisesta rakkaudesta. Ja, Pyhä Henki annettiin heille sinetiksi tästä.
LOPPUPÄÄTELMÄT:
Rakkaus haastaa yhä. On rakkautta pysyä totuudessa ja etsiä kaikessa ensin Jumalaa ja Hänen pyhää tahtoaan.
Matt. 24: 12 sanoo Jeesuksen omat sanat: "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus".
Rakkaus, mitä meille tänä päivänä niin usein tarjoillaan, on pinnallista ja horisontaalista. Se vaihtaa kohdettaan aina sen mukaan, mikä on lihallemme mieluista. Jumalallinen rakkaus taas on pysyvää ja se suuntautuu aina kohti Jumalaa.
1 Joh. 2:5: Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
Jumalan rakkaus on suurin lahja meidänkin ajassamme ja se on tarjolla erotuksetta jokaiselle. Suurin rakkaus tulee ilmi ristinkuolemassa. Ei ole suurempaa rakkautta kuin antaa henkensä toisten puolesta. (Joh.15:13). Näin Jeesus teki.
Rakkaus on täydellisyyden side. Me petymme ihmisiin täällä.Me petymme ihmisten väliseen rakkauteen, olkoonpa kyseessä meille kuinka läheinen ihminen tahansa. Jumala ei petä koskaan! (1 Kor. 13: 4-13).
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! |
|
Kommentit