JUMALAN PYHYYS HAASTAA IHMISEN

Raamatun Jumala on Pyhä ja Lannistumaton. Jumala on kaikkein Korkein ja luonut ihmiskunnan sekä koko universumin tähtineen.  

Pieni ihminen ei voi käsittää Jumalan tekoja, ei Hänen tarkoitusperiään. Yksikertaisesti se on luodulle mahdotonta.  Ihminen on riippuvainen täysin Hänestä. Raamattu sanoo: ..."sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa"; Apt. 17:28.

JUMALA ON MYÖS KIIVAS

2 Moos. 34: 14:

Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala.

5 Moos. 4:24: 

Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.

Harvemmin tulemme kiinnittäneeksi huomiomme Jumalan kiivaaseen luonteenlaatuun.  Jumala on kanssamme kärsivällinen, varmasti. Mutta, jossakin kohden Hänen kärsivällisyytensä myös loppuu.  Tämä on ymmärrettävää.  Ei Hän loputtomiin voi odottaa ihmistä, jotta tämä kääntyisi Hänen puoleensa.  Kyse on ennen kaikkea meidän ihmisten rajallisuudesta.  Päivämme ovat lasketut; 

Job.8:9:

Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. 

Valit.4:18b:

 Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät-niin, loppumme tuli.

 Me saamme elämässämme aloittaa tyhjältä sivulta, kun Hän armahtaa.

Kertomus tosielämästä:

Muistan vuosia sitten, kun olimme jo jonkin aikaa työskennelleet Ikaalisissa; meihin otti yhteyttä mies, joka halusi tulla uskoon.  Hän muutti Ikaalisiin. Mies oli työskennellyt vuosia aikaisemmin puolisoni alaisuudessa.  Jumala oli kutsunut häntä luokseen jo tuolloin. 

Miehen elämä alkoi nousuun. Hän avioitui ihanan uskovan naisen kanssa ja näytti siltä, että elämä asettuu uomiinsa. Olimme mukana heidän häissään. Hänen vuosia kestänyt alkoholiongelmansa näytti jäävän taakse. Miehellä oli vilpitön halu auttaa myös lähimmäistyössä ja viedä omalta osaltaan evankeliumia eteenpäin. 

Jumalan Rakkaus vetää ihmistä parannukseen.

Luulimme, että kaikki on kunnossa.  Ei mennyt kuitenkaan kovin kauaa, kun aloimme kuulla huolestuttavia uutisia.  Kaikki ei ollutkaan, kuten päällepäin näytti. 

Jumala oli antanut miehelle mahdollisuuden, eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Tuli eräs aamu, kun olimme aamuhartaudessa Toivon Portin päiväkahvilassa.  Yht´äkkiä minulle tuli voimakas sisäinen tunne sanoa miehelle julkisesti ääneen: 

" Riisu kengät jalastasi. Katso, paikka missä seisot on Pyhä ".  

En edes järjelläni ymmärtänyt, kun olin sanonut hänelle tämän ja samalla jotain muutakin.  Havahduin lopulta omaan ääneeni.  Lopuksi  rukoilimme miehen puolesta. 

Tästä ei mennyt kuin pari päivää.  Olimme valmistautumassa hääjuhlaan, miehelläni oli vihkiminen tulossa.  Mieheni tuli kalpeana luokseni ja kertoi, että oli löytänyt miehen kuolleena päiväkeskuksen takaosasta rappusien alapäästä. Hän oli soittanut paikalle poliisit.  Mies oli voimakkaassa humalatilassa pudonnut rappuset alas.  Menin myös todistamaan tapahtuneen.  Päivä sai synkän alun. 

Kerron tämän siksi, että emme voi loputtomiin kiusata Jumalaa.  Hän on Pyhä ja Vanhurskas.  Kun Jumala puhuu sinulle ja minulle, meidän on parasta ottaa Hänet todesta ja ojentautua kohti Päämääräämme.  Aikamme loppuu kerran. 

Jumalan ovat tuomiot, Hänen tiedossaan ovat elämämme päivät.  Ollaan aralla mielellä Hänen edessään. Hän on myös kiivas!

TEHDÄÄN PARANNUS, MESSIAS ON TULOSSA!