MILLAISTA YHTEISTEN ASIOIDEN HOITOA TÄMÄ MAA TARVITSEE?

Olen usein tuonut esille päätelmäni siitä, kuinka politiikka on tehty maassamme kirosanaksi. Kuitenkin kyse on ainoastaan yhteisten asioiden hoitamisesta. Onko niin, ettei asioitamme ole hoidettu kansaa miellyttävällä tavalla, vai mistä oikein on kysymys? 

1. MEIDÄN REALITEETTI ARVOMME OVAT MUUTTUNEET ENTISTÄ HÄILYVIMMIKSI

Käytän sanaa: realiteettiarvo. Muun muassa taloustiede kantaa mukanaan omaa arvopohjaansa ja siihen linkittyviä rakenteellisia ratkaisuja. Raha itsessään on väline. Realiteetit unohtuvat silloin, kun raha itsessään korostuu. Vaikka meillä olisi käyttää miljardi rahaa johonkin, ei rahalla ole mitään merkitystä, ellei sitä osata sisällyttää järjestelmään oikein. 

Raha on väline, jonka avulla voidaan ostaa ja myydä.

Monet päättäjät sanovat olevansa talouden asiantuntijoita. He ovat eläneet hokien mantraa, kuinka raha on kortilla. He pistävät painoarvoa rahalle itsessään. He ehkä tunnistavat vielä senkin, kuinka sitä tulee käyttää oikein. Mutta he eivät tunnista rakenteita, jotka ovat toisille merkityksellisiä ja arvokkaita.  He jyräävät niiden yli. Kun heille koittaa perustella, miksi jokin on tärkeää, he sanovat vain: "Sellaiseen ei ole varaa". -What?  Keneltä se on lopulta pois mahdollistaa omaishoitajille heidän vapaapäivänsä?  Tai, keneltä on pois tarjota nuorille matalalla kynnyksellä mahdollisuus mielenterveyspalveluihin? Etenkin, kun tietää, mitä kaikkea niiden takaaminen tulee ehkäisemään ja säästämään pitkässä juoksussa. 

Ikävä kyllä, tiedän mistä puhun.  Olen ollut törmäyskurssilla arvojen ihmeellisessä maailmassa.  Kummallista on sekin, että samaiset päättäjät kyllä arvostavat omia lomamatkojaan ja kotiremonttejaan, mutta eivät suo lepoa muille. Nyörien kiristäminen ei näy mitenkään heidän omassa elämässään.  

Kun yhteinen raha on budjetoitu, se pitää osata käyttää niin, että kaikki voivat hyvin.    

On päättäjiä, jotka sanovat, ettei arvoilla ole merkitystä. Olen aivan toista mieltä. Arvot vaikuttavat siihen, kuinka rahaa käytetään niin, että se palvelee ihmisiä. Ei niin, että ihmiset palvelevat rahaa. 

Ja, hallitusten ajama tasa-arvo on asia, jota oikeasti ei ole olemassakaan. Unelma on absurdi; Jos tehohoitopaikasta on kiista presidentin tai tavallisen tallaajan kesken, saa paikan varmasti presidentti. Jokaisella on tietenkin luovuttamaton ihmisoikeus ja arvo sinänsä. 

Jotta yhteiskunta toimii ja sen hyvinvointia voidaan kehittää, pitää jokaisen olla riittävän nöyrä etsimään pelisääntöjä yhdessä. Ja, vaikka itsemääräämisoikeutensa on kaikilla, se ei tarkoita että yksilöt määräävät, mitä välittömiä yhteiskunnallisia muutoksia pitäisi tehdä. Jos yksi rakastaa kissaa, se ei tarkoita, että kissan rakastajia aletaan välittömästi paapoa yhdessä. 

Vähemmistöpolitiikka saattaa olla äänekästä ja vaativaa. On erinomainen taito tehdä sellaista yhteistyöllä ja omia arvojaan hillitysti puolustamalla. Kun äänekkäät vähemmistöt kasvavat, usein niiden sisällä alkaa kiehua. Arvot eivät lopulta kohtaa.  Rivit alkavat rakoilla; Kissa ei kantanutkaan tarpeeksi pitkälle.  Elämässä, kun on muutakin.  

Tässä vain muutama esimerkki siitä, kuinka arvot ja päätöksenteko ovat riitautuneet.  Realiteetit kun pääsevät unohtumaan, on kaaos valmis.

2.  SUOMETTUMINEN - VETELÄ SUO

Toinen asia, mihin jatkuvasti törmää suomalaisessa päätöksenteossa, on suomettuminen. Tämä näkyy kaikkein selvimmin meidän korona-pandemiamme hoidossa.  Näyttää siltä, että Suomi ei ollut alkujaankaan varautunut riittävästi tämänkaltaisen pandemian hoitoon.  Meidän kapasiteettimme hoitaa sitä ovat vähäiset. Hoitotyön arvostus ja hoitajamitoitukset ovat alakantissa. Näin ei voida koskaan selvitä voittajina tilanteessa, missä sadat ja tuhannet tarvitsevat hoidon yhtä aikaa.  Resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä. 

Niille, jotka eivät ymmärrä todellisuutta hoitotyön kentällä, tämä näyttäytyy tämän hetkisen hallituksen ja rokotteiden suurena epäonnistumisena. Asiantuntijatahot mitätöidään ja ne, jotka jotakin luulevat tietävänsä, nostetaan nokalle. Äänekäs vähemmistö on jälleen asialla. Arvoista viis. Tärkeää on nyt vain päästä niskan päälle, eikä  voida edes neuvotella. Olen nähnyt haluttomuutta ottaa tietoa vastaan. Mutta, todellisuudessa rakenteet ovat olleet kantamattomia jo vuosikaudet.  Ne eivät yksinkertaisesti ole riittäneet tähän. 

Kriisi maailmalla näyttäytyy todellisuudessa hyvin toiselta. Suuressa maailmassa äänet ovat vaienneet. Ihmisten arki jatkuu. Todelliset kuoliniskut tulevat yleensä omilta. Ja, ne tulevat usein niiltä, jotka eivät ole kohdanneet omia arvojaan, vaan ovat jääneet jonkin järjestelmän vangiksi. Sieltä ei ole helppo nousta. Suo siellä, vetelä täällä. 

Lopuksi:

Me tarvitsimme yhä enemmän arvopolitiikkaa. Sellaista asioiden hoitoa, missä mietitään merkityksiä ja ihmisten todellisia tarpeita.  Raha tulee, raha menee, mutta ihmiset jättävät jäljen. Mitä merkityssisältöä on päätöksillä, jotka eivät kosketa ihmisten arkea?  Tai, mitä merkitystä on, jos ihmiset jätetään selviytymään yksin, ilman läheistensä ja heille merkityksellisten asioiden mukanaoloa? On tärkeää kyetä perustelemaan arvovalintansa. Vain kunnolla perustelemalla päätöksiämme me voimme kasvattaa luottamusta toisiimme. 

Me tarvitsemme kristillistä näkökulmaa kaiken jakamisesta ja nöyryyden sekä rinnalla kulkemisen tärkeydestä. Kun tunteet kuumenevat ja ahjo käy kuumaksi, moni mies ja nainen sortuu ajamaan asioita liiankin kärkkäästi tai he luopuvat paikastaan.  Puhun yhtä kaikki itselleni. On tärkeä ottaa lusikka käteensä ja tunnustaa, etten selviä tästä yksin.  Lautanen on yhteinen ja sille aterian kokoaminen yhteinen juttu. Maltti on valttia tässäkin! 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!