JUMALAN JOHDATUS MATKALLANI

Kun nuorena tyttösenä mietin tulevaisuuttani, minulla oli unelmia mm. työn ja perheen suhteen. Jokaisella nuorella on. Kaikilla omansa. Itse uskon Luojan istuttaneen meihin nämä unelmat jo idussamme.  Ne puhkeavat sieltä jossakin vaiheessa pintaan, jos osaamme sitä pyytää. Näin kävi minullekin.

Isäni oli erityisopettaja ja koulun rehtori. Äitini myös kasvatusalalla. Oma unelmani lapsena oli ryhtyä näyttelijäksi tai opettajaksi.  Kun tulin uskoon 15-vuotiaana, koin myös arvomaailmani kääntyneen ja minua alkoi kiehtomaan lähimmäisen auttaminen sekä hoitoala. 

Ylioppilasvuotenani valmistauduin hakemaan opettajakoulutukseen. Polvistuin kesällä Herrani eteen ja kysyin sen suuren kysymyksen: "Mitä Sinä tahdot, että tekisin"?  Vastaus tuli profetian muodossa vapaakirkollisen pastorin Ossi Könösen suulla: " Katso, se ei ole matkalippujen ostamista eikä laukkujen pakkaamista, vaan opiskelupaikka avautuu sinulle läheltä.  Valitse se inhimillisesti vähäisempi tie; se on siunauksen tie".

En päässyt opettajakoulutukseen, mutta opiskelupaikka avautui aivan läheltä, kun pääsin apuhoitajakoulutukseen.  Näin Jumalani valmisti tietä. Hän oli puhunut. Ja, niin tapahtui.

JUMALA NÄKEE AINA PIDEMMÄLLE

Ihminen ei aina käsitä Herran teitä.  Jumala näkee pidemmälle.  Menin naimisiin kohta ylioppilaaksi pääsyni jälkeen ja sain ensimmäisen lapseni apuhoitajaksi valmistumiseni kynnyksellä. Samana vuonna lapsuuteni paras ystävä kuoli vakavaan sairauteen.  Saattelin hänet kahden viimeisen harjoitteluviikkoni aikana sairaalassa.  Ei ollut sattumaa, vaan johdatusta, että olin paikalla.  Olen varma, että hän otti kutsun taivaankotiin vastaan. 

Hieman myöhemmin, kun opiskelimme hengelliseen työhön mieheni kanssa, sain opiskeluaikanamme töitä Hangossa.  Jälleen Jumala oli nähnyt pidemmälle.  Mikään muu kuin keikkatyö ei tuohon saumaan olisi istunutkaan. Ja, kolmen pienen lapsen kanssa elämiseen rahaakin tarvittiin. 

KORONA-AJAN HUOLENPITO

Korona-aika on todella näyttänyt minulle sen, kuinka kannatti kuunnella Herraa. Hänen johdatuksensa on ollut ihmeellinen:

Opettajan työ tänä aikana ei ole herkkua. Oppilaita pallotellaan sinne tänne ja työn organisointi ei ole helppoa. Olen kuunnellut opettajia ja tiedän heidän paineensa. Myös jatkuva tartuntojen pelko on läsnä etenkin niiden elämässä, jotka kuuluvat riskiryhmiin.  Näyttelijät ja taiteilijat joutuvat elämään eristyksissä kaikesta. 

Hoitajilla sen sijaan riittää töitä.  Pääsen olemaan ihmisten rinnalla siellä, missä hätä ja tarve on suurin. Toisaalta siellä ihmisiä myös pyritään suojaamaan, hoitajia myöten. Jumalan huolenpito on konkreettista. Hän on läsnä kaikessa. Kysytään johdatusta Häneltä!

  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

 -Katja-Leena