VANHURSKAS ON ELÄVÄ USKOSTA!

Eräs nuori ystäväni kysyi minulta, kuinka ymmärrän vanhurskauden ja omavanhurskauden eron?  Otin kirjahyllystäni J. Thurenin roomalaiskirjeen kommentaarin tutkiakseni syvemmin, mitä Raamattu asiasta opettaa:

-Mieleeni muistui heti lause Raamatusta, missä tulee esiin oman vanhurskauden "pystyttäminen".  Teksti löytyy Roomalaiskirjeestä, luvusta 10:  

1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.

2 Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;

3 sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Pystyttämisen vastakohta on "tyhjiin raukeaminen". Tästä merkityksestä käsin voidaan ajatella, etteivät juutalaiset, joista Paavali tässä puhuu, pitäneet merkityksellisenä niinkään Jumalan Sanan auktoriteettia, vaan pistivät painoarvoa ennemmin omille pyrkimyksilleen.  He eivät piittaa niinkään Jumalan Vanhurskaudesta, vaan omastaan. Karkeammin sanottuna: Heille itsensä kiillottaminen on Jumalan ylistystä ja palvontaa suurempi asia.  Uskoville taas Kristus on lain loppu. Tämä tarkoittaa Paavalin opetuksen mukaan sitä, kuinka uskovien tulee ymmärtää Jumalan vanhurskauden ilmestyneen Hänen Pojassaan ja alistua siihen.  Kreik.kielinen teos-sana tarkoittaa lisäksi myös päämäärää, yhteenvetoa ja täydellistymistä t. täyttymystä. Laki on täten saavuttanut päämääränsä Kristuksessa!  Nyt laki ikään kuin ajaa ihmistä turvautumaan jatkuvasti Häneen, Hänen toimintaansa ja opetukseensa.  Gal. 3:13: Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme-sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu". Jumalan vanhurskaus ei ole vain ihmiselle kuuluvaa, vaan Jumala itsessään on Vanhurskas. Room. 3:26. Jumalan vanhurskaus on "oman vanhurskauden vastakohta". Ihmisen vanhurskaus on hänen itse hankkimansa, kun Jumalan vanhurskaus tulee taas Häneltä. J Thuren sanoo kommentaarissaan lahjavanhurskauteen alistumisen käsitettä oudoksi, mutta ymmärtää sen käsittävän sitä, kuinka ylpeältä ja itseriittoiselta ihmiseltä vanhurskauden vastaanottaminen lahjana Jumalalta vaatii alistumista ja nöyrtymistä.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!