EI OLE KOETTELEMATONTA USKOA

Keskityn tässä korinttilaiskirjeen 13. luvun opetukseen ja sen avaamiseen. Tässä luvussa apostoli Paavali kehottaa uskovia koettelemaan uskoaan: 

5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?Ellei, niin ette kestä koetusta.

Käsittelen asian kuitenkin koko luvun valossa, irrottamatta siitä tätä yhtä jaetta. Siksi on tärkeää, että luet koko luvun 13 kirjoitukseni pohjaksi. 

Pyhä Henki ("Kyyhkynen") elävöittää uskomme.

Ensinnäkin Paavali tuo opetuksessaan ilmi, kuinka jokainen asia on aina vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. (j.1). Pysähdyn nyt ensin tähän ohjeistukseen, minkä pakanain apostoli selkeästi meille antaa: 

 -  Kuinka usein me teemmekään liian nopeita johtopäätöksiä seurakunta- ja yksilöelämää koskevissa kysymyksissämme. Emme näe vaivaa selvittääksemmme asioiden oikeaa tilaa. Olen usein törmännyt tällaiseen "mutu-ajatteluun". Leimaa ollaan lyömässä kovin äkkiä.  Nyt kuitenkin Jumalan Sana kehottaa meitä ottamaan selvää ja etsimään todisteita, perustelemaan päätöksiämme hyvinkin tarkkaan.  Tarvitaan todistusvoimaa!

Paavali oli uskonsoturi, joka kärsi Kristuksen tähden.

Kun luemme lukua eteenpäin, käy ilmi, kuinka Paavali kertoo kuulijoidensa etsivän todisteita hänestä itsestään, puhuuko hän Kristuksen sanoja, vai opettaako jotakin muuta. Paavali korostaa, että vaikka Hän on heikko Kristuksessa, on Jumalan kuitenkin voimallinen vaikuttamaan hänessäkin uskon kautta. Paavalilaisessa tekstissä tämä tule usein esiin: Kristus meissä on kirkkauden toivo!  

Paavali kehottaa jokaista tutkimaan itseään, onko hän uskossa. Tämä koettelu ilmenee siinä, että ihminen kysyy itseltään alituiseen, onko Kristus Hänessä?  Apostoli jopa puhuu tuntemisesta. Tunnemmeko, että Kristus asuu sisimmässämme? Olemmeko vastaanottaneet Pyhän Hengen; tätähän se käytännössä merkitsee. Kun Pyhä Henki tulee ihmiseen, hän saa voiman vastustaa pahaa ja kykenee vaeltamaan Jumalan tahdossa. 

Minä tulee ristiinnaulita tehdäksemme Jumalan tahdon.

Mielenkiitoinen on lause, minkä apostoli tuo esille jakson puolivälissä: jae 8: Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.  Tämä osoittaa mielestäni sen, kuinka Jumalan totuus on absoluuttista, me emme voi siihen mitään lisätä, emmekä pois ottaa.  Me voimme vain alistua Hänen tahtoonsa ja toimia yhteistyössä Hänen kanssaan.  

Tämä lause on tärkeä tänään. Ihminen ei ymmärrä Jumalan pyhyyden pyrkimystä ja suuruutta, mikä Hänellä on suhteessa meihin ja luomakuntaan, suhteessa kaikkeen luomaansa. Meidän on luonnostaan vaikea alistua Hänen tahtonsa alle.  Jumala on määritellyt jo aikojen alusta, mikä on oikein ja mikä on väärin. Hän on antanut meille omantunnon vapauden suhteessa Hänen lakiinsa. Hän ei pakota ketään, mutta Kristuksessa me voimme olla taipuisat Hänen edessään.  

Jumalan tahdon etsiminen kaikessa on elintärkeää.

Kun Jumala koetteli aikoinaan patriarkkoja ja apostoleja, Hän oli ehdoton, eikä ole meidän päivinämme muuttunut joksikin toiseksi.  Jumala ei nimittäin muutu. Tajusin eräänä päivänä senkin, ettei Jumalaa hetkauta, montako ihmistä Hän pelastaa ylöstempauksen päivänä. Hänelle on tärkeää vain, että ihmiset, jotka sinne temmataan, ovat valmiit seuraamaan Häntä totuudessa ja pyhyydessä; ovat ehdottoman antautuneita Hänelle.  

Ymmärrämmekö me tämän? Ei vedenpaisumuksestakaan pelastuneet muut kuin Nooa perhekuntineen. Meitä ei pelasta mikään muu kuin Kristus.  Ei minkäälainen ihmisteko, ei kaste tai ehtoollinen, ei omasta mielestämme hyvät kelvolliset tekomme.  Vain ja ainoastaan Kristus, joka asuu meissä Pyhän Henkensä kautta ja on saanut pyhittää meidät totuudessa!

Jumalan Sanaa verrataan miekkaan, joka leikkaa.

Luku loppuu paavalilaiseen toteamukseen: 

jae 11 Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. Meitä kehoitetaan täydellisyyteen. Jumala on Pyhä. On surullista, kuinka pelastukseen on tuotu niin paljon kaikkea sellaista, mikä ei siihen kuulu. Korostetaan yksilönvapautta ja tarpeita, jotka kuitenkin Jumala armossaan on luvannut täyttää.  Hän täyttää ne silloin, kun me olemme kuuliaiset Hänelle.  Usko, joka on koeteltu, kestää kiusauksissa.  Se on uskollinen synnyttäjälleen. Mitä uskoa se on, joka riippuu kiinni siinä, mitä me olemme? Uskon tulee olla kiinni sen synnyttäjässä ja antajassa.  Tässä meidän tulee koetella itseämme joka päivä.  Totuus on olemassa.  Meidän tulee löytää se uskonkuuliaisuudessa. Me emme voi lisätä mitään siihen, mitä Jumala on meille Sanassaan puhunut. Olemmeko me alistaneet itsemme tutkimaan sitä todistuksen nojalla? Voimmeko sanoa, että uskomme lepää Hänessä? Kun me tulemme Sanan peilin äärelle, saako se muuttaa meitä yhä? Saako se puhua sisimmällemme niin, että ymmärrämme, mikä Herran tahto meihin nähden on?  Kumpi Jumalalle on tärkeämpää, Hänen pyhyytensä vaiko ihminen?   Psalmi 93:5:  Sinun todistuksesi ovat aivan vahvat, pyhyys on sinun huoneellesi arvollinen, Herra, hamaan aikojen loppuun.  Hes. 43:7:  Se ääni sanoi minulle: "Ihmislapsi, tämä on minun valtaistuimeni sija ja minun jalkapohjaini sija, jossa minä tahdon asua israelilaisten keskellä iankaikkisesti. Ja Israelin heimo ei ole enää saastuttava minun pyhää nimeäni-eivät he eivätkä heidän kuninkaansa-haureudellansa, kuninkaittensa ruumiilla ja uhrikukkuloillansa. Ihmisen tulee tehdä parannus Pyhän Jumalan edessä. Jumala ei ole muuttunut. Meidän ihmisten tulee muuttua. Muutos on mahdollinen Kristuksen uhrikuoleman ja verenvuodatuksen tähden. Jeesus lunasti meidät verellään, jotta me voisimme tulla osalliksi siitä.Uusi puhdas veri voi virrata uskon kautta meissäkin.Mutta, meidän tulee koetella itseämme: -Olemmeko uskossa tänään!  Ja, matka jatkuu. Kristuksessa pyhitetyt tulevat saamaan uuden kirkkaan ylösnousemusruumiin Hänen ylösnousemuksensa kautta.  Siitä uusi liitto myös puhuu ja opettaa. Uusi ruumis on uusi seurakunta, joka on pyhitetty Hänessä. Aamen.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!