MITÄ JA KETÄ SEURAAN? OSA II

TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN

Pyrkiessäni johonkin, minun on opittava asettamaan pyrkimykselleni tavoitteet. Millaisia tavoitteita minulla Jeesuksen seuraajana on? Voinko sanoa, että valintani tapahtuvat oikeista motiiveista ja lähtökohdista käsin? Kestävätkö ne tarkastelun?  Tässä esimerkkinä muutama lista tavoitteista.  Kumpi niistä täyttää vanhurskauden kriteerit?

Henkilö A:n tavoitteet: 

1.  Haluan kuulua suosittuun porukkaan, so.eliittiin. 

2.  Toivon pääseväni suosioon.

3.  Tahdon, että minusta puhutaan pelkästään hyvää.

4.  Minulle on tärkeää, että työt tehdään aina kunnolla.

Onko  menestyksen mitta se, että kuuluu johonkin eliittiin?

Henkilö B:n tavoitteet:

1.  Haluan rakentaa yhteyttä ja toimin yhteisen päämäärän eteen.

2.  Toivon olevani valona ja suolana.

3.  Uskon, että kaikella mitä teen, on iankaikkista merkitystä, ei yksinomaan ajallista. 

4.  Vaikka teen virheitä, elämäni ei kaadu siihen.  Lupaan yrittää sellaisiakin asioita, jotka aluksi tuntuvat pelottavilta. 

Yhteys on päämäärän kannalta tärkeää.

Kun katson näitä kahta tavoitelistaa, teen välittömästi joitakin tärkeitä huomioita. Ensinnäkin tavoitteet paljastavat henkilöiden arvomaailmasta jotakin.  Henkilölle A on tärkeää olla suosittu ja menestyä elämässään. Hänelle kova työnteko on merkittävä arvo.  

Henkilölle B tärkeimmät arvot liittyvät yhteyden ja uskollisuuden merkityksellisyyteen. Hän pistää arvoa myös uskallukselle ja yrittelijäisyydelle.  

Tällaisiin tavoitteisiin törmää. Nämä eivät ole utopiaa.  Usein myös ikä vaikuttaa siihen, millaiset tavoitteet ovat.  Kykenen näkemään näiden kahden tavoitelistan välillä jonkin verran myös iän tuomia eroavaisuuksia. 

KUTSUTTU VAIKO AJETTU?

Kutsuttu ihminen kokee, että kaikessa mitä hän tekee on järkeä ja merkitystä.  Hän ei suostu mihinkään ilman sisäistä varmuutta asian merkityksestä.  Merkitys kasvaa matkan aikana ja kokemuspankkiin jää lopulta sellaista, mikä on arvokasta pääomaa.

Ajettu ihminen kulkee aina sinne, missä hän kokee vastaavansa erilaisiin odotuksiin. Usein odotukset ovat sellaisia, mitkä muut ihmiset ovat ladanneet häneen.  Hänen pakotteensa ovat istutetut häneen ulkopuolelta; ne ovat toiveita ja odotuksia, joita hän pyrkii parhaansa mukaan täyttämään.  Jokainen on jossakin vaiheessa ajettu; jos ei muutoin, niin ainakin pakenemassa omia unelmiaan. 

Ikä ei saa olla esteenä unelmien toteutumiselle. 

VAIKUTIN LÄHTEÄ LIIKKEELLE

On siis olemassa  monia asioita, jotka sysäävät ihmistä tekemään omia valintojaan; sisäisiä ja ulkoisia pakotteita. Kristityn vaikutin on ymmärtääkseni lähteä liikkeelle sisäisistä, Jumalan häneen istuttamista vaikuttimista käsin.  Niiden peilaaminen Raamatun Sanaan ja Pyhän Hengen sisäiseen johdatukseen on tärkeää. Sisäinen pakote meissä synnyttää samalla aina myös rauhan.  Levottomuus on merkki siitä, että valinta on väärä tai sen tekeminen siinä hetkessä ei ole järkevää.

Jumala istuttaa meihin unelmia jo idussamme.

Jokaiseen meistä on istutetut aivan omanlaiset unelmat.  Ne ovat meissä jo idussamme, ennen syntymäämme.  Kukaan muu ei kanna samanlaisia unelmia kuin minä ja sinä. Siksi omien unelmien kuunteleminen on tärkeää. Ne saavat siivet vasta kun uskallamme nähdä ja kuulla, mitä ne todella kertovat meille. Eikä siinä vielä kaikki; Tärkeintä on, kuinka ne saadaan palvelemaan Jumalan tarkoitusperiä. 

Oman elämäni esimerkki:  Ymmärsin jo nuorena, että intohimoni on luoda yhteys hevosiin.  Olisin voinut pelkästään katsella tuota uljasta eläintä tunti ja päivä kaupalla.  Se oli sykähdyttävää!  Mitä vanhemmaksi tulin,  sitä paremmin aloin ymmärtämään, kuinka unelmani on annettu jaettavaksi.  Se oli valjastettava Jumalan käyttöön.  Halusin määrätietoisesti lähteä kulkemaan sitä valintaa kohti.  Mitään, mikä minulle on annettu, ei ole vain ja ainoastaan minua varten.  Se olisi silkkaa itsekkyyttä. 

1 Kor. 10:24: Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.

VALINNOILLA ON MERKITYSTÄ

Jokaisella valinnalla on merkitystä.  Jeesuksen elämän jokainen hetki maan päällä oli merkityksellistä elämää.  Niin on myös Hänen seuraajiensa. Yksi tekomme johtaa aina toiseen jne.  Raamattu osoittaa viisaudellaan: "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää".  (Gal. 6:7).   

Väärä valinta ei ole kuitenkaan elämän loppu.  Aina on lupa palata oikealle tielle.  Jumala voi kääntää meidän erehdyksemme palvelemaan omia tarkoitusperiään. Hänelle on kaikki mahdollista. Tärkeintä on sydämen asenne; se että nöyrästi etsimme Häntä ja olemme valmiit tunnustamaan erehdyksemme.  Hänellä on paljon anteeksiantoa ja kärsivällisyyttä ihmistä kohtaan. 

Psalmi 126:4: Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

- Katja-Leena