Kritiikki osa III: VASTUU OPETUKSESTA JA SEN KUULEMISESTA
Maailma on täynnä sanoja ja erilaista opetusta. Kirjoituksessani keskityn nyt siihen opetukseen, jonka lähde on Jumalan sana, Raamattu. Kenellä on vastuu sen opetuksesta ja siitä, että se tulee kuulluksi?
SANAN OIKEA OPETTAMINEN
Sanan oikea opettaminen on tärkeää. Tiedämme, kuinka raamatunopetus on viime vuosikymmeninä kokenut inflaation. Seurakunnan ajassamme olisi pitänyt kirkastaa totuutta ja pysyä Kristuksessa. Sen olisi pitänyt kasvattaa ja opetuslapseuttaa meitä kiinnittymään Häneen, joka on seurakunnan Pää. Meidän olisi tullut oppia jo aikoja sitten erottamaan hyvä pahasta. Se on ollut tämän kasvuajan päätavoite seurakunnan elämälle.
Opetus on ollut monin paikoin puutteellista. On puuhasteltu kyllä monen muun asian äärellä. Opettajia ei ole ollut riittävästi tai he ovat laistaneet oman vastuunsa. On haluttu mielistellä tätä maailmaa mieluummin kuin Jumalaa. Tämä on erittäin murheellista.
Jaak. 3:1:
Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Hepr. 5:14: ...mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta. Efe. 4: 11-15 ( kannattaa lukea koko luku ):
|
- Olenko kasvanut seurakunnassa ja saanut opetusta Raamatusta?
- Olenko kiinnittynyt Jumalan Sanaan ja perehtynyt sen salaisuuksiin Pyhä Henki oppaanani?
- Ketkä ovat olleet opettajinani? Ovatko he eläneet opetuksensa mukaisesti?
- Mikä on ollut heidän opetuksensa hedelmä vuosien varrella? Voinko nähdä, että se on vaikuttanut hyvää? Onko seurakunta puhdistunut ja pyhittynyt, vai onko se mennyt yhä syvemmälle syntiin? Saako rakkaus olla rauhan yhdyssiteenä?
Monta kertaa opettajiksi on valikoitunut sellaisia vahvoja persoonia, jotka ovat ensin rypeneet useita vuosia synnissä ja tulleet sitten uskoon. Pian heidät on nostettu ikään kuin jalustalle. En sano, että siinä sinänsä olisi mitään väärää (vrt. apostoli Paavalin elämä ennen uskoontuloa). Kuitenkin heidän uskonsa saattoi jäädä koettelematta nosteen myötä.
Tärkeintä on kutsu ja se, että Jumala armoittaa ihmiset tehtäviinsä. Mutta, jokainen tarvitsee kasvuaikansa. Jokaisen usko pitää ensin koetella, kestääkö se kiusauksissa ja elämän myrskyissä. Jopa itse Jeesusta ja Moosesta koeteltiin 40 päivää kiusauksissa erämaassa, luulemmeko me pääsevämme helpommalla?
On varma, että usko tullaan koettelemaan jokaisen kutsutun kohdalla. Sen jälkeen nähdään, kuinka kunkin hengellinen rakennus kestää. Seurakunnan tuomiot me näemme jo ajassamme.
1 Tim. 3 ( Srk:n paimenista ja kaitsijoista ):
9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa. |
10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.  |
Tällainen koeteltu usko ajassamme puuttuu. Koeteltu usko siis kuuluu seurakunnan keskellä tapahtuvaksi prosessiksi. Siellä paljastuu kunkin rakennuksen kestävyys. Siksi on niin ikävän paljon lankeemuksia, syrjähyppyjä, epärehellisyyttä ja -luottamusta seurakuntaelämän keskellä.
On myös taitamattomuutta hoitaa näitä tilanteita ilman todellista kasvua Kristukseen. Jumalan sana ilmoittaa hyvin selvästi, kuinka paha tulee poistaa keskuudestamme. Silloin se tulee vasta näkyväksi ja tuomituksi. Silloin se voi myös mennä peilin eteen ja ymmärtää oman tilansa Jumalan Pyhyyden edessä.
2 Tim. 3:
14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, |
15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. |
KUN HERRA NUHTELEE
Kun Herra nuhtelee ja ohjaa minua muutokseen elämässäni, mitä silloin vastaan Hänelle? Tärkeää on, että käyn oman Jaakobin painini sisäisesti Hänen kanssaan. Ellen vielä ole kasvanut uskossani täyteen miehuuteen, on tärkeää saada Sanan opetusta ja kuulla Hänen puhettaan, ottaa opetusta vastaan. On tärkeää löytää yhteys, missä voi kokea olevansa turvassa. Turvassa miltä? -Tämän maailman pahuudelta ja turmeltuneisuudelta.
Alun alkaen maailma luotiin kyllä hyväksi, mutta lankeemuksen kautta se turmeltui. Me länsimaissa emme aina ymmärrä henkivaltojen todellisuutta tässä taistelussa. Nyt on kuitenkin aika herätä tälle todellisuudelle. Edelleen on olemassa hyvä ja paha. Meidän on hengellisiltä aisteiltamme opittava erottamaan ne toisistaan.
On turha kuvitella, että me voisimme viedä maailmaan jotakin hyvää, jos olemme voimattomia Kristuksessa. Meidän tulee kantaa Hänen valoaan matkassamme. Ilman valoa me olemme pimeydessä. Eikö?
En menisi sellaiseen yhteyteen, missä on lupa elää synnissä. Sellaista lupaa emme saa Jumalalta. Kuuntelin juuri tv7:ssa erästä hollantilaista kokenutta pastoria ja sielunhoitajaa Gordon van Veeleniä, joka on toiminut aktiivisesti Healing Rooms- toiminnassa (kristill. parantamistyö) mukana. Hän puhui vakavasti siitä, kuinka demoniset voimat tulevat elämäämme mm. rikkoutuneiden ihmissuhteiden (avoliitot, avioliitot) kautta. Ne tulee tunnistaa ja niistä tulee tehdä parannusta. Aina, kun tapahtuu sielujen yhdentyminen toiseen, se muuttaa meitä.
2 Kor. 6:17:
Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani.  Ymmärtääkseni nisu ja luste vertaus, mikä löytyy Matteuksen evankeliumin 13.luvusta ei tarkoita seurakuntaa. Matteus ei tässä kohdin kirjoittanut vielä ohjeistuksia apostoliselle seurakunnalle, vaan puhui yleisesti siitä, että on olemassa maailma ja Jumalan lapset. Me olemme täällä loppuun saakka, kunnes tapahtuu viimeinen elonleikkuu. Tällöin katsotaan se, kuinka kunkin rakentama rakennus tulee kestämään! Loppupäätelmät: Jokainen meistä tulee tekemään kerran henkilökohtaisesti tiliä omasta vaelluksestaan ja tehtävänsä hoitamisesta Pyhälle Jumalalle. Tämä on tosiasia, mitä emme voi kieltää. Jeesus tuli kiroukseksi meidän edestämme ristillä. Hän kantoi kaikki meidän syntimme ja rikkomuksemme omassa ruumiissaan. Hän otti ne päällensä. Kuitenkin usko on se, mitä tarvitsemme. Meidän tulee elää se todeksi tänään. Usko ilman tekoja on kuollut. Usko Häneen herättää meidän kuolevaiset ruumiimme, henkemme ja sielumme etsimään Häntä kaikessa. Kun tulemme eläviksi, me tahdomme kaikessa etsiä Häntä ja Hänen tahtoaan. Me emme voi tehdä mitään ilman Häntä. Se, joka opettaa, ei voi opettaa ilman Häntä. Se, joka paimentaa, ei voi paimentaa ilman Häntä. Se, joka ruokkii lampaitaan, ei voi ruokkia ilman Häntä. Kaikki Hän yhdistää itseensä. Näemmekö tämän yhdeksi tulemisen olevan käynnissä juuri nyt?  |
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
1 Kor. 6:16:
Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi".
Pohdittavaksi:
Mille haaskaamme aikaamme tänään?
Minkä kanssa minä tulen yhdeksi ja koen yhteyttä? Onko se otollista Jumalalle, vai olenko kenties tekemässä jotakin sellaista, mikä tuo elämääni kirouksen?
Onko elämässäni siteitä, jotka tulisi katkaista ja korjata suhteessa Jumalaan? Kenties sukupolvien takaa nousevia elämääni kirouksen tuoneita asioita?
On surullista nähdä, etenkin nuoria, jotka eivät kestä paineissa. Tiukan paikan tullen he ovat valmiit tekemään kompromissin tämän maailman kanssa. Paineet ovat kovia, mutta koeteltu usko kestää kärsiä kiusausten tullessa vastaan.
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen; Olen monin tavoin rikkonut Sinua ja pyhää tahtoasi vastaan. Herra, Sinä voit Pyhän Henkesi avulla kirkastaa minulle tahtosi elämäni suhteen. Anna minulle voima vastustaa Pahaa ja sitoa sen voimat elämässäni. Sinä voit vapauttaa minut palvelukseesi kokosydämisesti. Johdata minut yhteyteen, missä voin olla turvassa. Puhdista verelläsi kaikesta synnistä ja vapauta henkeni, sieluni ja ruumiini palvelemaan ja kirkastamaan Sinua. Johdata minua vapautumaan sukupolvien kirouksista kohdallani. Sinä olet Voittaja ja tahdot parantaa minut kokonaan. Aamen.
Katja-Leena
Kommentit