USKOMME SYVYYKSISSÄ OSA I

 Joh. 3:18: Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.

Mark. 16:16: Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Pelastava usko ankkuroituu Jeesukseen, siihen että uskomme Hänen olevan Jumalan Poika, yhtä Jumalan kanssa ja Pelastaja. Hän on sijaisuhri meidän edestämme.  Me olisimme ansainneet kuoleman, mutta Hän meni kuolemaan puolestamme. Ilman tällaista uskoa me olemme tuomionalaiset loppuun saakka. 

Usko on heittäytymistä

Me kohtaamme kerran kyllä fyysisen kuoleman, mutta ennen kaikkea Jeesus pelasti meidät siltä kuolemalta, joka on lopullinen ja kaikkein hirvittävin; Se on lopullinen ero Jumalasta ja ihmissielun päätyminen kadotukseen ts. helvettiin.  Usko Jeesukseen pelastaa tältä. Saamme elää ikuisesti Hänen yhteydessään. Kyse on siis vakavasta asiasta. 

Tarvitaan tällaista pelastavaa uskoa; Jeesus tuli ja vapahti minut synnin ja kuoleman kadottavalta vaikutukselta. Hän vapautti minut elämään Jumalan yhteydessä ikuisesti.

Kaste on merkki kuuliaisuudesta.  Uskoontullut on valmis seuraamaan Vapahtajaansa kasteelle ( missä tapahtuu kuvainnollisesti lihan kuolema ja hautaaminen ). Hän on valmis tottelemaan, mitä Pyhä Henki hänelle puhuu, johdattaen häntä "uudessa" elämässä ja Jumalan lapseudessa.  

Pieni lapsi on luottavainen.

Jeesuskin meni kasteelle täyttääkseen koko vanhurskauden vaatimuksen Isän edessä. Matt. 3:15: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". 

Jeesuksen jalanjäljissä kulkiessamme mekin saamme astella kasteenhautaan yhdessä Hänen kanssaan. Se on otollista Jumalalle. Jumalan lapsen ensimmäinen prioriteetti on miellyttää Jumalaa.  Ei tätä maailmaa tai toisia ihmisiä. Jeesus on uskovalle tärkein esikuva. 

Apt. 5:29: Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Usko mahdottomaan tulee esiin Raamatussa monessa kohdin: 

Jer. 32:27: "Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?

Mark. 10:27: Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista".

Jumala on mahdottomuuksien Jumala. Me emme aina voi ymmärtää Hänen tekojaan. Ne käyvät ymmärryksemme yli. Muutenhan Hän ei olisi Jumala, Kaikkivaltias. Hän on voimallinen toimimaan suvereenilla ( so. täysivaltaisella, riippumattomalla ) tavalla. 

Jos uskomme ei yllä näihin ihmeisiin, olemme vaarassa juuttua paikoillemme.  Näin kävi israelilaisillekin monta kertaa. He eivät uskoneet Moosesta ja ihmeitä, joita hänen välityksellään tapahtui.  Napina ja epäusko vuorottelivat kansan leirissä.  Välillä jopa epäjumalat astuivat kuvaan.  

Tänäkin päivänä ihmiset kääntävät katseensa pois Jumalasta ja Hänen ihmeistään kaikkeen näkyväiseen. Tämän maailman asiat kiinnostavat tuhat kertaa enemmän kuin näkymätön Jumalan maailma.  Ei tarvitse kuin kääntää muutama sivu päivälehtiä, niin näemme mitä ihmisten mielissä liikkuu.  

Kansa, joka sanoo olevansa kristitty kansa, ei näe, kuinka Jumalan missio on liikkeellä ja viemässä seurakuntaa lujaa vauhtia rajan tuolle puolen.  On aika nousta unesta ja tarttua uskossa mahdottomiin. Ilman sitä me emme selviä voittajina perille. 

Room. 14:22-23:

Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;

mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. On usko, joka ei soimaa:  Sana sanoo, että usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sen mukaan, mikä ei näy. ( Hepr. 11:1 ). Valtava uskon määritelmä. Eikö? Löytyykö meiltä tuollaista uskoa tänään?  Voimmeko sanoa, että meillä todella on usko, joka luottaa johonkin muuhun kuin tieteeseen, ihmisviisauteen ja järkeen?   Luotammeko Jumalan huolenpitoon?  Luotammeko, että Hän toteuttaa sen, minkä lupaa?  Nämä ovat uskomme kannalta isoja kysymyksiä. Voin hieman avata tätä lisää: Kuinka ajattelet; tuleeko maailma vielä nousemaan tästä ja jatkamaan elämää " normaalisti "?  Vai, uskotko siihen, mistä Raamattu kertoo monen todistajan kautta: " Elämme lopunaikoja ja maailma tulee menemään yhä syvemmälle syntiin ja luopumukseen?  Kuinka käy seurakunnan?  Mikä on sinun uskosi suhteessa seurakuntaan?  Uskotko, että seurakunta on matkalla Jeesuksen luokse juhlimaan Hänen ansaitsemaansa voittoa Golgatalla?   Entäpä, kun tiede ja ihmisjärki sanovat, että ihminen hallitsee tätä maailmaa ja kykenee selviämään tappavista taudeista, tuhoamaan lopulta kaiken, mikä uhkaa meitä? Jumala on Sanassaan ilmoittanut, että tulee aika, jolloin tuomiot tulevat kohtaamaan maanpiiriä niin, että se monin osin tuhoutuu.  Mitäpä, jos nyt elämmekin tuota aikaa?Uskotko, että voit olla lähtöviivalla ja silti turvassa? Ja, että olet käytännössä menettävä kaiken ja kuitenkin voittava itsellesi taivaallisen perinnön?   Kaikki, mikä ei ole uskosta on syntiä. Siinäpä se. Teemmepä elämässämme mitä ratkaisuja tahansa, suuntaammepa voimamme minne milloinkin, on kyse Jumalan lapsen uskosta. Elämä on lahja Häneltä. Kenelle me siis elämme?  Elämmekö itsellemme, toisille ihmisille, valtiolle, vanhemmillemme, lapsillemme, vai mille?  Tuomitsemmeko jatkuvasti itsemme ja toinen toisemme?   Elämän asenteemme tulee olla toinen.  Kun suuntaamme katseemme Häneen, Kristukseen, pääsemme pois tuomion alta.  Aina, kun tuomitset ja sisimpäsi syyttää, olet tuomionalainen. Näin se on suhteessa itseemme ja suhteessa toisiin ihmisiin.  Vapautta on olla syytön ja syyttämättä! 2 Piet. 3:7: Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään. Gal. 4:6: Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme. LOPPUPÄÄTELMÄT: Kuten huomaamme, usko ei ole mikään pikkujuttu.  Siinä kyse ei ole pyhäkoulun Jeesuksesta, joka on kaunis kuva kerhohuoneemme seinällä.  Kyse on heittäytymisestä, kuolemasta, elämänsä kadottamisesta ja luottamuksesta itseään paljon suurempaan.  Löydätkö sisimmästäsi tällaisen uskon?  Voitko sanoa, että vaikka huomenna kuolisin, en pelkäisi mitään pahaa?  Tai, vaikka tietäisin, että menettäisin tänään kaiken, ei se minuun koskisi?  Uskossa on kyse juuri tästä.  Se on jotakin sellaista, mitä me emme kykene ymmärtämään ilman täydellistä Ihmistä ja uhria, joka puolestamme uhrattiin.   Kun näemme, millaisen tien Mestarimme kulki, voimme sanoa: usko ei ole jokamiehen.  Meillä kaikilla on oikeus tarttua siihen, mutta vain harvat sen todella löytävät. Vain harva kulkee sen tien loppuun yhdessä Hänen kanssaan.  Ja, kuitenkin ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen Jumalalle.  2 Tess. 3:  1 Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, 2 ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen. 3 Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta. Rukous:  Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen; anna minun sisimpääni vapaus Kristuksessa niin, ettei omatuntoni syytä ja että voin jatkaa elämääni tuomioitta.  Herra, tee minusta rauhasi ja sovintosi välikappale. Anna Sinun Sanasi parantaa, puhdistaa ja siloittaa elämäni.  Sinun veresi voima vapauttaa täydellisesti.  Aamen.  VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena