TARVITSEVATKO SUDET SUOJELUAMME?

Kuumana käynyt susikeskustelu eduskunnassa näytti saaneen paljon huomiota osakseen niin nettikeskusteluissa kuin uutisoinnissa muutenkin.  Tunteet kuohuivat. Itse seurasin jonkin verran myös keskustelua ja ajattelin, että kuinkahan moni kansanedustajista oli riittävän laajasti perehtynyt asiaan laukoessaan mielipiteitään?  Ymmärtääkseni tällaiset keskustelut ovat jo lähtökohtaisestikin hyvin monisyisiä; nyt ei voida puhua pelkästään susien puolesta tai vastaan. 

Esiin nousevat kysymykset susikiintiöistä, ei pelkästään Suomessa, vaan Pohjoismaissa.  Sudet kulkevat pitkiäkin välimatkoja, etenkin pohjoisessa. Rajoja ylitetään.  Suomessa on kaiken kaikkiaan alle 300 sutta, noin kolmessakymmenessä laumassa. Suunnilleen saman verran on Norjassa ja Ruotsissa. 

Toisekseen keskustelussa on noussut esiin metsästyskoirat ja niiden suojelu susilta.  Koiria juoksee metsästysaikana lähelle 30 000 koiraa metsissämme.  Voidaanko tästä syyttää susia?  Pitääkö susien päitä vaatia vadille sen vuoksi, että tällainen koiralauma valtaa metsiköt? Minun mielestäni ei.  Metsä on suden koti.  Ihminen on vastuussa koiristaan. Ja, ihminen on mielestäni vastuussa myös siitä, kuinka susien käy tässä skenaariossa.  Eläimet eivät osaa sitä päättää. 

Ylöjärvi ja Hämeenkyrö olivat mukana 3-tietä koskevassa parantamishankkeessa, kuinka toteutetaan luonnon ja liikenteen yhteensopivuus niin, ettei se kuormita liikaa ympäröivää luontoa. Löysin ko. hankkeen ympäristövaikutusten selvityksen internetistä;  Yksi sen tavoite oli: Hankkeella pyritään edistämään elollisen ja elottoman luonnon monimuotoisuuden sekä ekologisten yhteyksien säilymistä.  

Hankkeen sisällä ymmärtääkseni suunniteltiin ja toteutettiin riista- ja eläintenkulkureittejä.  Onhan nimittäin selvä, että jos riista-aidat estävät eläinten luontaiset siirtymät alueelta toiselle, niiden ravinnonsaantiin ja sitä kautta myös käytökseen tulee häiriöitä. Tämä on mielestäni maalaisjärkeenkin käypä asia. 

MITÄ PÄÄTTÄJIEN TULISI SIIS OTTAA HUOMIOON?

Sen sijaan, että vaaditaan susien päitä vadille, varsinkin kun nämä vielä eivät ole käyneet ihmisen kimppuun, tulisi ymmärtääkseni tarttua nyt niihin epäkohtiin, mitä voimme nähdä liikenne- ja asuinalueissa, kun niitä on suunniteltu.  Mitkä ovat vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja hyvinvointiin kaikkinensa?  Kuinka villieläimet pääsevät toteuttamaan luontaista käyttäytymistään?  Missä ne tuottavat vähiten vaaraa ihmiselle ja hänen elinympäristölleen, mihin taas kuuluvat vaikkapa lemmikit ja kotieläimet. 

On säädettävä lakeja, joissa huomioidaan myös kotieläinten ja lemmikkien suojelu. Eläimillä on oltava kunnolliset, sudenkin kestävät suojatarhat, varsinkin alueilla, missä on todennäköistä, että susi saattaa eksyä pihapiiriin.  

Kissat on pidettävä sisätiloissa ja on noudatettava niitä asetuksia, mitkä jokaiselle lemmikin omistajalle kuuluu. Lisäksi metsästäjille on olemassa erilliset koulutusohjeet suhteessa metsästyskoiriin ja niiden suojeluun.  Ehkä näitäkin on hyvä päivittää ja miettiä myös koirakiintiötä metsästysaikana. 

Kuten huomaamme, ei asia ole niin yksinkertainen. Jos kerran on päätetty jotakin, voidaan joutua uudelleentarkastelemaan, kuinka asiat sujuvat tänään.  Mielestäni se, että susia on metsissämme se vajaa 300 yksilöä, ei ole se ongelma. 

Ongelma on se, että meillä on niin monta muuttuvaa tekijää, jotka pitäisi juosta kiinni tässä ja nyt.  Meidän tulisi kuroa umpeen repeymä, mikä on tullut vastaan luonnon ja ihmisen kohtaamisessa.  Me olemme luomakunnan kruunuja; Sinä ja minä.  Vastuu on meidän. 

Tämän päivän politiikassa eli yhteisten asioiden hoitamisessa tarvitaan niitä, jotka näkevät laajasti, kykenevät rakentavaan yhteistyöhön ja keräävät tietoa ahkerasti monelta eri suunnalta. Vain näkemällä suden suuhun, ei kantavia päätöksiä synny!

1 Moos. 2:15:  Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.

Katja-Leena