VAIN SIITÄ VOI LUOPUA, MITÄ ITSE OMISTAA
Parikymmentä vuotta sitten olin seurakuntani, Ikaalisten vapaaseurakunnan virallisena kokousedustajana, Suomen Vapaakirkon vuosikokouksessa. Käsittelimme tuolloin kysymystä pappeuden avaamisesta myös kirkkomme naistyöntekijöille. Kysymys oli ollut agendalla jo jonkin aikaa. Ensin ev.lut. kirkossa, missä pappeus ymmärretään virkapappeutena.
Seisoin tuolloin etulinjassa puoltamassa saamani opetuksen pohjalta pappeuden avaamista myös meille naisille. Muistan, kuinka kihniöläiset veljeni innostuivat Raamattu kädessään tuomaan esille näkökulman, että ko. päätös tulisi olemaan radikaali portinavaus myös homoseksuaalisuudelle seurakunnissamme. He olivat vakaasti sitä mieltä. Muistaakseni omassa puheenvuorossani sanoin, ettei näin suinkaan ole. Kyseessä on päivänselvästi kaksi eri asiaa. Vakuutin, että naiseksi syntyminen ja kutsun omistaminen ei ole synti, toisin kuin raamatunvastaiset seksuaalikäyttäytymiset. Sanoin myös, että tästä ykseyden ajatuksesta käsin pastorius on kasvatusopillinen, ei mikään syntikysymys.
Toisin kuin monet muut kirkkokunnat, Suomen Vapaakirkko puhuu yleisestä pappeudesta ja seurakunnan palvelutehtävistä kutsumus- ja lahjavarusteisina. Jumala yhä itse kutsuu ja valtuuttaa. Näin se on käytännössäkin apostolisen opetuksen valossa toiminut satojen vuosien ajan. Jumala ei kutsumistaan ja armolahjojaan kadu, sanoo Raamattu.
ON VAIKEA PALVELLA, JOS SITÄ EI SAA TEHDÄ VAPAUDESTA KÄSIN
Gal. 5:1: Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.
Viime aikoina jokaisen meidän kutsua on varmasti koeteltu; Minkä varassa me seisomme tai kaadumme. Pappeudella on tänäkin päivänä haasteensa. Paimenuus seurakunnassa on palvelutehtävä. Näen yhä, että siinä voi toimia sukupuoleen katsomatta kuka tahansa ja eri lahjoin varustettuina. Seurakunnassa toiset ovat opettajia, toiset evankelistoja, toiset diakoneja jne.
28 Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkin jotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi. Muutamilla on voima tehdä ihmeitä, toisilla parantamisen lahja, toisilla kyky auttaa muita, toimia johtajana tai puhua kielillä. |
29 Eivät kai kaikki ole apostoleja? Tai profeettoja? Tai opettajia? Tai ihmeiden tekijöitä? |
30 Eihän kaikilla ole parantamisen lahjaa? Eiväthän kaikki puhu kielillä tai tulkitse tällaista puhetta? |
31 Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi. |
Vapaakirkossa papin tehtäviin on liitetty virallinen vihkimisoikeus, vihkiä aviopari kristilliseen avioliittoon. Vihkiminen on myös yhteiskunnallisesti ja juridisesti pätevä. Olen aina opettanut avioliittoa miehen ja naisen välisenä ainutlaatuisena ykseytenä ja uuden elämän syntymisen mahdollistajana. Avioliitto sitoo puolisot toisiinsa erityisellä siteellä ja heidän suhteensa on tarkoitettu kodiksi siihen mahdollisesti syntyville jälkeläisille. Jumala on näin Sanassaan sen aivoitellut. Toisin kuin ihmiset, Jumala on Pyhä, Vanhurskas ja muuttumaton.
4 Moos. 23:19: Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että tällainen opetus on mitätöity. Niiden suut pyritään vaientamaan, jotka opettavat yhä Jumalan Sanaa niin kuin se on kirjoitettu, eivätkä muuta sitä ihmislähtöisesti toiseksi. Ennen puhuttiin vapaan kasvatuksen vaaroista lapsiperheissä, nyt sen sijaan vapaus on vaihtunut pannaksi Kristuksen kirkossa. Pappi ei voi enää julistaa Jumalan sanaa saamastaan Kristuksen hänelle lunastamastaan vapaudesta käsin. Tähänkö vapaa kasvatus meidät johti?
KUKA ON ORJA- KUKA TODELLA VAPAA?
1 Kor. 7: 22 sanoo näin: Se, jonka Herra on kutsunut orjana, on näet Herran vapauttama.* Samoin se, joka on kutsuttu vapaana, on Kristuksen orja. [Paavali viittaa tässä roomalaiseen käytäntöön, jonka mukaan isännillä oli oikeus vapauttaa orja. Vapautettu jäi tavallisesti palvelemaan isäntäänsä vapaana.][Room. 6:18; Gal. 3:28; Filem. 1:16].
Mieluummin olen Kristuksen orja ja palvelen Häntä, kuin annan minkään ulkopuolisen mahdin sitoa itseäni johonkin sellaiseeen, mikä ei ole yhtä Hänen kanssaan. Kristus ja Sana ovat yhtä ( Joh. 1:1 ). Ulkopuolinen mahtikäsky vihkiä avioliittoon on kaikin tavoin vienyt "opetusvirassa " toimivan sen tosiasian eteen, että Sanan auktoriteettia kyseenalaistetaan miehen ja naisen ykseyden suhteen. Silloin on parempi sanoutua sellaisen toiminnan/tehtävän suorittamisesta pois, missä on vaarana tulla orjuutetuksi.
LOPPUPÄÄTELMÄT:
Mitä tällä kaikella tahdon siis kertoa lukijoilleni? Tahdon kertoa, että olemme tulleet aikaan, missä tapahtuu seulonta. Jokaisen kohdalla kysytään nyt tahtoa seurata Herraansa ja Kutsujaansa. Ei ole väliä, oletko mies tai nainen, pieni tai suuri, rikas tai köyhä jne. Sillä on väliä, mitä vastaat, kun sinulta kysytään: Missä on se palvelija, joka teki Isäntänsä tahdon? Elämme vakavaa aikaa. Monet profeetat ovat ennustaneet, että jopa oma perhekuntamme voi antaa meidät alttiiksi ja tehdä kutsumuksemme raskaaksi. Voimme joutua seisomaan täysin yksin tuomioistuimien edessä.
Varma on se, että kerran jokainen meistä seisoo yksin Jumalan tuomioistuimen edessä. Silloin punnitaan tekomme ja vaikuttimemme. Olemmeko silloin valmiit sanomaan; Tein vain sen, minkä Sinä, Isä, tehtäväkseni annoit; vai sanommeko, että teimme sen, mitä ymmärsin tämän maailman tarvitsevan. Kumpi on minun todellinen työnantajani; maailma vaiko Isä Jumala?
Terapeutti Tommy Hellsten on joskus sanonut: " Saat sen, mistä luovut ". Tämä on raamatullinen viisaus, joka pätee yhä. Tänäänkin. Siksi minäkin luovun pastorin valtakirjastani.
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Katja-Leena
Kommentit