SYDÄMEN KOVUUS II : PAIMENUUDEN HAASTEISSA

Käsittelin I osassa sydämen kovuutta miehen ja naisen välisen suhteen kannalta. Mitä kaikkea se on vaikuttanut heidän välillään, kun Saatana petti valheillaan.  Nyt katselen asiaa hieman siltä kannalta, mitä tämä valhe on saanut aikaiseksi paimenuuden ja opetuksen osalta Seurakunnassa, ihan noin laajastikin ajatellen; Miksi Kristuksen seuraajat kieriskelevät uudelleen ja uudelleen kovasydämisyyden haasteissa? 

1.   IHMINEN KAPINOI JUMALAA VASTAAN YHÄ

Ikävä kyllä, ihmisen kapina Jumalaa ja Luojaansa vastaan jatkuu yhä. Toisinaan ihminen, saadessaan valtaa, alkaakin käyttää sitä väärin:   

- "Onko Jumala todellakin sanonut"?  

Sama eksytys toistuu. Ihminen kuvittelee hallitsevansa ja tietävänsä lähes kaiken. Hän ei alistu Jumalan ohjeisiin, jotka kuitenkin ovat tosiparhaaksemme. Kristus on yhtä Sanansa kanssa. 

Joh. 1: 14: 

" Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta ".

Tämä kapina näkyy toisinaan myös seurakunnassa.  Paimenuuden lipsuessa pois Sanan auktoriteetin alta, on tartuttu ikiaikaiseen syöttiin ja ansaan. Portti siitä pois, on tehdä parannus ja kääntyä takaisin Jumalan puoleen.

2.  IHMINEN KÄYTTÄÄ VALTAA VÄÄRIN SUHTEESSA LÄHIMMÄISEENSÄ

Ihmiset manipuloivat ja käyttävät väärin valtaa myös suhteessa toinen toisiinsa.  Miespastori saattaa alistaa naispuolista kollegaansa.  Seurakunnassa voi esiintyä sukupuoleen tai muihin seikkoihin liittyvää kiusantekoa, jopa syrjintää.  

Edelliseen otsikkoon viitaten naiset saattavat käyttää valtaa väärin ajamalla vääriä asioita tai menemällä muutoin asioiden edelle (vrt. Eeva & syntiinlankeemus ).  Tiedän tämän aivan omakohtaisestikin. Eivätkä nämä toimintamallit ole liiaksi sukupuoleenkaan sidottuja. Olemme aivan jokainen taipuvaiset toimimaan väärin ja tulemaan eksytetyiksi. 

Luin erään miespastorin laatiman opetuskirjoituksen juuri. Sen lukeminen teki minut todella surulliseksi. Hän oli tullut siihen johtopäätökseen, että jokainen naispappi kantaa homouden syntiä mukanaan. Naiseen olisi muka istutettuna tuo siemen. Tällainen opetus seurakunnassa on aina arvioitava tarkkaan.  Tämän väitteen voimme oitis kaataa Jumalan Sanan auktoriteetilla: 

Kun me olemme Kristuksessa, me uskovat, ja pysymme Hänen sanassaan; Hänessä so. Herrassa, ei ole mitään vääryyttä, eikä syntiä.  Joten pastoriveljeni ei  pysy totuudessa. Sana osoittaa sen selvästi. Hänen syytöksensä kohdistuvat itse asiassa Herraan. Lisäksi takana oleva syyttävä henki paljastaa lähteen. Tiedämme, kuka on syyttäjä ja on ollut alusta asti. Tämän vuoksi Sanan auktoriteettia tarvitaan.  

Olen avannut blogissani jo aiemmin naisen ja miehen ykseyttä avioliitossa ja elämän synnyttämisessä mm. srk:ssa. Pappeuden näen päämäärästä käsin: kerran me tulemme kaikki yhdessä olemaan pappeja Kristuksen kanssa.  Tässä mielessä naisen pappeudessa ei siis voi olla mitään syntiä tai väärää.  Seurakunta on siitä ihmeellinen paikka, että siellä jokainen on samanarvoinen Jumalan lapsi.

Sen sijaan muu seksuaalinen kanssakäyminen, ulkopuolella miehen ja naisen ykseyden ja sen luomaa uutta elämää tuottavaa liittoa, on syntiä. Myös avoliitto on synti.  Avioliitto asetettiin perheiden suojaksi, olemaan lapsille turvallinen kasvupaikka ja rakentamaan samalla myös yhteiskuntaa.  Sen pystyssä pitämisestä tulee seurakunnan pitää kaksin käsin kiinni. 

Seurakunta on se kasvupaikka tai -alusta, missä jokaisen meistä on alistuttava Kristuksen alaisuuteen. Hän on Ylin auktoriteetti kaikessa. Onneksi. Se, jos mikä, luo turvaa.  Myös seurakuntakuria tulee käyttää. Sen uupuminen saa aikaiseksi kurittomuuden.  Kasvatukseen kuuluu kuri ja tietynlainen kurinalaisuus. 

Seurakunta on kuin äiti, joka synnyttää elämää.

Efe. 5:8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina

9 -sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä-

10 ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle;

11 Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.

Seurakunnassa aina kaiken takana oleva henki paljastuu. Kyse on nimittäin jumalallisen ykseyden tyyssijasta, mitä Jumalan Pyhä Henki johtaa. Syyttävä henki ei koskaan ole lähtöisin Kristuksesta. Hän ei syytä ketään. Hän opettaa, nuhtelee ja ohjaa, mutta Hän ei lyö ketään mitättömäksi tai täysin toivottomaksi.  Hän saattaa puhua lujastikin, mutta puhuu aina totuutta salatuimpaan saakka. Hänen totuutensa vapauttaa ihmisen. Vapauttaa, mistä? Synnin ja Perkeleen vallasta, so. kaikesta kuolettavasta ( opista, teosta, suhteesta, ajatuksesta jne. ).  Joten kasvua meillä riittää. 

Muistetaan myös tämä tärkeä Raamatun opetus: "Meillä ei koskaan ole taistelu toinen toistamme vastaan. Taistelu käydään henkivaltoja vastaan taivaan avaruuksissa". Efe. 6:12.  Tämä on ihmissuhteittemme kannalta yksi Sanan tärkeimpiä opetuksia srk:ssa.

Snl. 26:26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.

On hyvä kysyä itseltään, mitä Jeesus nyt tekisi?  Jeesus kohtasi kaikki ihmiset samanarvoisina ja Jumalaa tarvitsevina. Näin meidänkin tulisi toisemme kohdata. Jeesuksen sääli oli aitoa rakkautta; meidän se ei aina sitä ole. 

Aito rakkaus nostaa ja rohkaisee. Aito rakkaus vie lähemmäksi Jumalaa ja on valmis antamaan anteeksi.  Miesten tulee antaa anteeksi meille naisille. Me olemme yhtä kaikki Jumalan kuva. Jos tätä anteeksiantoa paimenuudessa ei tapahdu, ei tapahtu myöskään uuden elämän syntymistä hengellisessä mielessä. Jos emme astu samaan pöytään, me murehdutamme Jumalan henkeä.  Jokainen mies ja nainen ( so. ihminen ) ovat kutsutut tähän: antamaan anteeksi ja synnyttämään elämää Jumalalle!

Joh. 6:53:

Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

Se, että me nautimme ehtoollista yhteydessä toisiimme, tarkoittaa juuri sitä, mitä Jeesus opetti. Hänen lihansa ja verensä nauttiminen tuo Hänen elämänsä käytäntöön keskuudessamme. Se ei ole vain ele, vaan se on koko elämä. Fil. 1:21: "Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto", kirjoitti apostoli Paavali. 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Rukous: Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, anna anteeksi kovasydämisyyteni ja säälimättömyyteni lähimmäistäni ja Sinua kohtaan. Herra, Sinä et vaadi, etkä ahdista minua, vaan tahdot, että vapaasta tahdostani tulen luoksesi ja palvelen kauttasi Isää Jumalaa.  Opeta minua kuuntelemaan Sinua ja elämään lähellä Sinua joka hetki. Sulje korvani ja silmäni Saatanan houkutuksilta ja syöteiltä. Pidä minut tielläsi. Tahdon tehdä parannuksen, puhdista minut verelläsi. Aamen. 

Katja-Leena