PAINEET MUUTOKSEEN ELÄMÄSSÄ : OSA II

Olen käynyt läpi uupumusjaksoja elämässäni. Ensimmäinen oli nuorena parikymppisenä, ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen.  Toinen oli opiskellessani hengelliseen työhön kolmen pienen lapsen äitinä, kolmas neljännen lapsen syntymän jälkeen ja viides muutama vuosi sitten, "tyhjän pesän" murroksessa ja työelämän haasteissa.  Omat uupumiseni ovat selvästi asettuneet tilanteisiin, missä on ollut muutoksia perhedynamiikassa, ja missä samalla olen hakenut omaa paikkaani tässä yhteiskunnassa. 

Nyt on tarkoitukseni käydä läpi asiaa siltä kannalta, mitä tällaiset muutospaineet ovat hengellisessä mielessä.  Kuinka käsitellä niitä yhdessä ja erikseen ajan, mutta toisaalta ajattomuuden silmin. Ei ole aina helppoa tutkia elämäänsä Jumalan Sanan "seulan" alla.  On helpompi ajautua virran mukana kauemmaksi siitä todellisuudesta, minkä Jumala eteemme avaa.  Onneksi omissa muutoksissani olen halunnut palata lähteille; kysymään Kaikkivaltiaalta Isältäni: " Mitä sinä tahdot, että minä tekisin "?  Se ei suinkaan ole ollut helppoa.  Olisin voinut lyödä rätin pöytään ja päättää kulkea omaa polkuani. En ole varma, olisinko siinä tapauksessa ollut tässä; kirjoittamassa näitä sanoja, joita nyt sinulle jaan.  

1. TUNNISTA, MIKÄ ON AJAMASSA MUUTOKSEEN

Laadin yhtenä päivänä kyselyn fb-kavereilleni, mikä heitä ajaa muutokseen elämässä.  Vastauksia tuli laidasta laitaan. Ketä ajoi tyytymättömyys, ketä levottomuus, ketä pakko tai ulkopuolelta tulevat ihmiset ja heidän asettamat vaatimuksensa.  Meillä voi olla joko omia sisäisiä pakoitteita tai sitten meille lasketaan pakotteet harteille ulkopuoleltamme.  On hyvä tunnistaa, mistä paine tulee.

Jumala, antaessaan johdatuksensa meille, ei vie koskaan omiaan sisäiseen levottomuuteen. Levottomuus on siis oiva merkki siitä, kuinka nyt täytyy hidastaa tahtia ja katsoa rauhassa, mihin tie johtaa. 

Jes. 59:8: Rauhan tietä he eivät tunne, oikeutta ei ole heidän askeleissansa; polkunsa he tekevät mutkaisiksi, ei kukaan, joka niitä käy, tunne rauhaa.

Ihminen hakee oikeutta itselleen, milloin missäkin asiassa.  Jos joku polkee hänen oikeuksiaan, on sotatila valmis. On olemassa halu pitää omista oikeuksista kiinni.  Kuitenkin on myös päivänselvää, että oikeudet ovat tässä maailmassa poljettu jalkoihin. Joudumme lähes päivittäin kohtamaan jossakin mitassa epäoikeudenmukaisuutta.  

Mieluummin kuin että ajamme oikeuksiamme, tulisi meidän etsiä rauhaa. Todellinen rauha elämäämme löytyy Jumalan Sanan valossa ja uskossa Vapahtajaamme.  Hän on meidän jokaisen oikeutemme elää arvokasta ja voittoisaa elämää, kaikesta ympäröivästä paineesta huolimatta. 

Ps. 89:14: Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus, armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.

Valit. 3:59: Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron: hanki minulle oikeus.

Ei kannata siis ryhtyä minkään ajamaksi; ei sisäisten eikä ulkoisten paineiden.  Antautumalla Jumalan suunnitelmaan, saa olla varma oikeuksistaan. Ne kantavat aina ajattomuuteen saakka. ( Kirjoitan myöhemmin kristityn oikeuksista ).

2.  PÄÄTÄ RYHTYÄ TOIMIMAAN VASTA SITTEN, KUN VOIT OLLA VARMA LOPPUTULOKSESTA t. PÄÄMÄÄRÄSTÄ

Itse asiassa uskon, että Jeesus toteutti tällaista strategiaa elämässään.  Hän katseli asioita päämäärästä käsin. Tämä käy ilmi monesta raamatuntekstistä, missä Hän toteutti omaa kutsuaan. Hän kertoi, että antaisi elämänsä lampaiden edestä.  Hän kertoi, ettei Hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta. Hän kertoi olevansa Jumalan poika ja saavuttavansa iankaikkisen perinnön jne.  

Jos Jeesus olisi juuttunut toimimaan vain lineaarisesti tällä vaakatasolla, meidän käsityksemme uskosta olisi toinen.  Usko nimittäin kohdistuu aina näkymättömään.  Se saa voimansa siitä.  Jeesuksen rukous olikin, että meidän uskomme voisi lisääntyä. Olemme luonnostaan liian keskittyneitä tähän, mitä näemme ympärillämme nyt. 

Mark. 4:10: ..."Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?"

Joh. 5:44: "Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala"?

Fil. 2:13: "...sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi".

Itselleni on antanut valtavasti voimaa usko ja luottamus tulevaan, usko kaikkiin niihin lupauksiin, jotka Raamatussa on meille annettu. Hän on kutsunut ja Hän on vahvistanut. Olen tänä päivänä vakuuttunut siitä, että riippumalla Hänessä kiinni, minäkin voin jonain päivänä saavuttaa päämäärän. Ilman sitä olisin täysin onneton. Mitä järkeä on elää vain hetken ja sitten menettää kaikki? Toivon näköalat nostavat henkeämme korkeammalle.  Usko on lahja, jota kannattaa vaalia.  Se kasvaa, kun sitä ruokkii. 

MINUA HENKILÖKOHTAISESTI OVAT MUUTOKSEEN AJANEET TILANTEET, MISSÄ HUOMAAN SISÄISEN, KUTSUSTANI NOUSEVAN PAKOTTEEN MENNÄ ETEENPÄIN. TÄLLÖIN SAATAN OLLA VARMA, ETTÄ PAKOTTEEN TAKANA ON ITSE JUMALA. HÄN TAHTOO, ETTÄ PÄÄSEN LÄHEMMÄKSI PÄÄMÄÄRÄ JA ELÄMÄNI TODELLISTA TARKOITUSTA:

1.  Ihminen luotiin yhteyteen Jumalan kanssa. 

2.  Ihminen luotiin yhteyteen toisten ihmisten kanssa. 

3. IHMINEN LUOTIIN TOTEUTTAMAAN JUMALAN TAHTOA so.palvomaan Jumalaa ja hallitsemaan koko luomakuntaa yhdessä Hänen kanssaan. 

Näiden em. valossa kannattaa miettiä, kuinka oman elämänsä muutoshaasteiden kanssa toimii.  Rikkooko ko. paine mahdollisuuteni pysyä yhteydessä Luojaani ja vapahtajaani. Jos rikkoo, voin olla varma, ettei muutos ole Jumalasta.  

Näemme tänä päivänä paljon tarvetta muutokseen. Ihmiset ajavat joskus hyvin verisestikin oikeuksiaan. Kuitenkin, kuten edellä jo toin ilmi, rauha Jumalan kanssa on tärkeintä.  Ei pidä lähteä sellaiseen, mikä rikkoo tämän elämämme kannalta tärkeimmän balanssin.  

Jos rikomme muutospaineessa toisia ihmisiä vastaan, olkoon sitten kyseessä puoliso, lapset, työtoverit tai ketkä muut tahansa, voidaan myös kysyä, onko paine muutokseen oikea?  Jumalan tahto tässäkin on, että säilytämme rauhan. Joskus toki voimme joutua lähtemään eri teille.  Uskovalla saattaa esim. liiketoimet mennä syteen ja saveen ei-uskovan kanssa. ( 2 Kor. 6:14 ).  Tällöin voidaan joutua tekemään kipeitä leikkauksia ihmissuhteissakin. 

On syytä tutkia tilanteet tarkkaan. Kahta samanlaista ihmiskohtaloa ei ole.  Hätiköityjä leikkauksia ei pidä mennä tekemään.  Sellaisten seuraukset voivat olla karmivia. Jumalan tahto on aina elämä, ei kuolema. 

Efe. 5:11: Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä.

Ja, lopuksi suhteessa kolmanteen ihmiselämän tarkoitukseen, tulee tutkia, onko muutospaine edesauttamassa Jumalan valtakunnan leviämistä maailmassa? Onko ratkaisu ongelmaani tai uupumukseeni sellainen, että voin entistä paremmin osallistua talkoisiin?  Tuottaako se kiitosta Jumalalle, vai kaikkea muuta?  Jos olen lähdössä ovet paukkuen jonnekin ja jätän selvittämättä jälkeni, toteutanko silloin Isäni tahdon? 

Näitä on aina hyvä miettiä.  Jätänkö jälkeeni jotakin, mistä minut asetettiin pitämään huolta ja mihin minulle annettiin vartiovastuu?  Vai, olenko jo tehnyt oman osuuteni, ja nyt on toisten vuoro?  Kysymyksiä, joihin jokainen meistä joskus joutuu vastaamaan.  "Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on"; Hepr. 10:36.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena