KRISTITYN OIKEUDET - MITÄ AJAN?
Kuten tiedämme, ihmiset tänä päivänä peräävät oikeuksiaan. Yhteiskunnassa yksi demokratian poliittisia tunnusmerkkejä on kansalaisten poliittiset perusoikeudet. Valtiovalta huolehtii niiden toteutumisesta parhaan kykynsä mukaan.
Kristityn oikeuksista pitää huolta Maailmanlaajuinen Kirkko, joka edustaa itse Kristusta ajassamme. Kristittyjen oikeudet ovat sidoksissa Jumalan Sanaan Raamattuun. Kristus ja Sana ovat yhtä. Hänen tavoitteensa on pyhittää kristityt Sanansa kautta.
Ymmärrän siis, että on olemassa erilaisia oikeuksia. Kristityn oikeudet toteutuvat yhteydessä Kristukseen, Kirkon Päähän. Vaikka olemme maailmassa, emme ole maailmasta. Kristitty joutuu päivittäin valintojen eteen ja peilaamaan oikeuksiaan Sanan kautta.
Kristitty voi olla ajamassa ihmisoikeusia, mikäli ne eivät sodi Jumalan sanaa vastaan. Jeesus kuitenkin opasti opetuslapsiaan mm. suhteessa köyhiin: " Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina "; Mark. 14:7. Tämä osoittaa, että kristityn tulee tehdä hyvää ja se on Jumalan tahto. Tärkeintä on kuitenkin keskittyä Kristukseen. Seuraavassa asioita, mitä tämä keskittyminen Häneen tarkoittaa oikeuksiemme kannalta.
1. Jokaisella on oikeus kuulla evankeliumi ja kasvaa opetuslapseudessaan
Jokaisella ihmisellä on oikeus kuulla evankeliumi. Kristittyjen tulee siis huolehtia tämän ydintehtävän suorittamisesta. Evankeliumista ei kukaan saisi jäädä osattomaksi. Jumalan tahto on, että jos mahdollista, kaikki ihmiset pelastuisivat. (1 Tim. 2:4 ).
Kirkkojemme tehtävä on siis huolehtia ensisijaisesti tämän tehtävän suorittamisesta. Ymmärrän, että kirkkojen ja kristittyjen vaikuttajien tärkein haaste on toimia niin, että "ulostulot" tukevat tämän näyn toteutumista maailmassa. Evankeliumi eli sanoma Jeesuksesta Kristuksesta on ykkönen.
On myös huolehdittava, että jokainen saa opetusta ja kasvaa uskossaan. On tutkittu tosiasia, että tämän kasvatuksen on alettava jo varhaislapsuudessa. Suurin osa evankeliumin vastaanottaneista ovat kuulleet sanoman lapsena tai nuorena. Jokainen lapsi on täysivaltainen Kristuksen ruumiin jäsen.
Kysymyksiä ja omaa pohdintaa:
Olemmeko hoitaneet kristillisen kasvatuksen ja opetuksen hyvin seurakunnissamme? Ovatko ihmiset kasvaneet vastuuseen ja juurtuneet Sanaan? Millainen on suomalaisen kristillisen kasvatuksen kokonaistila tänä päivänä?
Olemme ehkä liikaa tuudittautuneet siihen, että sunnuntaikirkot riittävät huolehtimaan kristill. kasvatuksestamme. Näinhän se ei suinkaan ole. Monet käyvät kirkoissamme vain juhla-aikoina.
Opetuslapseuttamisen olisi pitänyt olla juurruttamista ja kasvattamista Raamatun opetuksiin. Opetuksen kenttä on ollut kirjava. Kristilliset tahot ovat pitäneet tiukasti kiinni omista tulkinnoistaan ja opeistaan. Oppikeskeisyys on johtanut enemmän erilaisten -ismien kuin opetuslasten ruokkimiseen. Oppi on paisuttanut. Yksisuuntainen MINÄ TIEDÄN TOTUUDEN- opetus ei pure. Pieni lapsikin opettaa. Samoin luomakunta ympärillämme. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Kristitty ymmärtää tämän.
2. Jokaiselle on oikeus erilaisuuteen pyhyydessä
Maailma puhuu erilaisuudesta ja ajaa erilaisten ihmisryhmien oikeuksia. Monet poliittiset tahot ottavat keppihevosekseen tiettyjen ihmisryhmien oikeudet. Tällaisilla toimilla saa nopeasti kannattajakuntaa. Tavoitteet näkyvät mm. eri puolueiden poliittisissa ohjelmissa.
Erilaisuus seurakunnassa perustuu Jumalan antamaan kutsuun. Kutsun lähtökohta on seuraava:
1 Kor. 1:
24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. |
25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. |
26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, |
27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, |
28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, |
29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. |
30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, |
31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".  |
Seurakunnassa erilaisuus on Pyhän Hengen vaikuttamaa lahjavanhurskautta, missä jokainen palvelee Jumalaa Hänen lahjoittamiensa armoituksiensa mukaan. Jumala näkee ihmisen Kristuksen kautta puhtaana ja Jumalalle otollisena, ja ihminen palvelee tästä lähtökohdasta käsin riippuvaisena yksin Hänestä.
Mikäli tuo riippuvuussuhde Kristukseen katkeaa, on ihminen jälleen vaarassa luottaa omaan lihaansa. Siksi kutsumustietoisuudella on merkitystä. Seurakunnassa emme voi luottaa ihmisluontoon ja pelkästään sen mukana tulleisiin ansioihin- tällöin ihminen helposti ottaa kunniaa itselleen, ja tuottaa tekemisillään enemmän hallaa kuin hyvää Jumalan työlle.
Jokainen on oma ainutlaatuinen yksilö ja persoona Jumalan perheessä. Kasvun suunta on päästä sisälle siihen kutsumukseen, minkä Pyhä Henki jokaiselle antaa. Paavali puhuu seurakunnasta Kristuksen ruumiina, missä on erilaisia jäseniä. Emme voi pitää yhtäkään jäsentä vähäpätöisenä tai halveksittuna. Jokaisella on paikkansa. Kyse on Jumalan mittatilaustyöstä keskuudessamme.
Kysymyksiä ja omaa pohdintaa:
Olemmeko ymmärtäneet kutsumustietoisuuden merkityksen seurakunnissamme? Olemmeko tukeneet ihmisiä löytämään heidän kutsumuksensa ja lahjansa siinä yhteydessä? Ilman tietoisuutta niistä, on vaikea kestää pystyssä tulevissa myrskyissä, jotka meitä koettelee.
Apostoli Paavali on jokaisen papin ja työntekijän esikuva. Hän kieltäytyi oikeudestaan nostaa palkkaa. Miksi? Sen vuoksi, että sisäinen pakote hänen sisällään pisti hänet toimimaan ja etsimään yksin Herran kunniaa kaikessa. Hän ei halunnut olla taakaksi kenellekään. ( 1 Kor. 9 ).
En väitä, että jokaisen työntekijän kirkoissamme olisi kieltäydyttävä palkasta, eikä Paavalikaan niin opettanut, mutta on hyvä kysyä välillä itseltään, koenko enemmän oikeudekseni olla Jumalan kutsuma, vaiko vakaan toimeentulon nauttija?
3. JOKAISELLA ON OIKEUS VALITA TIE, TOTUUS JA ELÄMÄ
Joh. 14:6: Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Tämä on mielestäni yksi keskeisimpiä kristityn oikeuksia. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Ketään ei viedä väkisin minnekään, ei edes taivaaseen. Jo luomiskertomus avaa meille tämän oikeuden olemassaolon.
Seurakunnassa oletan, että jokainen on Kristuksessa ja valitsee Hänet. Hän on tie, totuus ja elämä omien sanojensa mukaan. Jeesus on " vanginnut " itsensä näihin sanoihin. Me saamme niiden kautta vapauden Hänessä.
Päädyin kiteyttämään tämän valinnanmahdollisuuden näin:
Tie: oikeus yhteyteen toisten ja Kristuksen kanssa. Olemme matkalla, meillä on Päämäärä. Tie takaa oikeuden myös henkilökohtaiseen suhteeseen, so. liittosuhteeseen Kristuksen kanssa.
Totuus: oikeus turvautua Jumalan sanaan, pitää sen lupauksista kiinni ja omistaa ne itselleen. Kaikilla ei tätä oikeutta ole. Sitä oikeutta tulee vaalia, ei ikinä polkea alleen. Jumalan Sana on totuus.
Kristitty toteuttaa oikeuksiaan tältä perustalta ja pohjalta, mikä Sanassa on seurakunnalle annettu. Ympäröivän yhteiskunnan taholta käsiteltävät oikeudet ja velvollisuudet haastavat kristittyjä tutkistelemaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Niin Jeesuskin toimi mm. suhteessa silloin vallitsevaan sapattilakiin. Joillekin oli tärkeää sen kirjaimellinen tulkinta ja noudattaminen, Jeesukselle ykköseksi nousi Isän tahto ja sairaan parantaminen.
Elämä: Jokaisella on oikeus elämään. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. Seurakunta toteuttaa tätä Jumalan luomistyössä sille valtuuttamaa tehtävää yhä meidänkin ajassamme. Tällainen elämänmyönteisyys on valinta.
Miehen ja naisen avioliitto Kristuksen ja seurakunnan välisen liiton vertauskuvana on sen mahdollistaja, että uutta elämää syntyy. Tämä tehtävä ei ole päättynyt. Vaikka jotkut tahot ajavat siinä mielessä kuolemaa, ettei lapsia tarvita yhtään enempää maailmaan, ei Jumala ole antanut mitään erikoiskäskyä tämän tehtävän päättymiseksi.
Jumala tarjoaa meille enemmän kuin maallinen isämme koskaan kykensi; Matt. 7:11.
Pyhä Henki on elämän henki. Kristityllä on oikeus Pyhän Hengen sinettiin, minkä Jumala lahjoittaa. Herra tuntee omansa. Tämäkin on valtava oikeus kristityllä; olla Hänen, ei vain kutsuma, vaan myös valitsema. Pyhä Henki luo elämää seurakunnassa (uudestisyntyminen, armolahjat, voimateot, ihmeet ym.).
Kysymyksiä ja omaa pohdintaa:
Olemmeko vaalineet yhteyttä Kristuksen ruumiissa? Jumalan sana haastaa meitä näyttämään maailmalle, kuinka tämä yhteys hoidetaan.
Olemmeko katsoneet päämäärään rohkeasti, vai olemmeko matkalla takertuneet johonkin sellaiseen, mikä tekee matkanteon vaikeaksi?
Olemmeko opettaneet Jumalan sanaa ja pyrkineet ykseydessä tarkastelemaan sen totuuksia? Totuus Kristuksessa on jakamaton. Emme voi elää toisin ja opettaa toisin.
Entä elämä? Olemmeko pitäneet esillä jokaisen oikeutta elää? Vai, olemmeko ajaneet oikeuksia, jotka päinvastoin sammuttavat elämän mahdollisuuden ja vievät ihmismielet katselemaan synkkiä pilviä taivaalla. Jumalan tahto on, että elämä ja kasvu yhä täyttää maanpiirin; niin kauan kunnes Hänen aikansa tulee koota kansakunnat yhteen.
Ilm. 7:9: Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
Olemmeko me, minä ja sinä, saaneet tuon Pyhän Hengen sinetin sisimpäämme? Herra tuntee omansa. Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee. ( 2 Tim. 2:19 ).
Entä muu elämä seurakunnassa; kuinka olemme antaneet Pyhän Hengen vaikuttaa keskuudessamme? Vai, olemmeko murehduttaneet Häntä ( epäusko, tottelemattomuus, synti ).
Loppupäätelmät:
Raamatun valossa kristityn tulee rakentaa enemmän rauhaa kuin etsiä omia oikeuksiaan tai ajaa jonkin ihmisryhmän oikeuksia täällä. Jokaisen kristityn tulee vaikuttaa omasta kutsustaan ja asemastaan käsin maailmassa. On tärkeää, että hänen omat kristityn oikeutensa ovat käytössä. Ensisijainen tehtävä on tehdä ne tunnetuksi myös tälle maailmalle. Kristitty, Jeesuksen seuraaja, on vapautettu palvelemaan elämän hengen lakia ja jättämään taakseen kuoleman ja synnin laki. Room. 8:2.
Jeesus ei katsonut tehtäväkseen käyttää valtaa maallisen vallankäytön välineenä. Hän ei antanut nostaa itseään jalustalle siinä mielessä. Ja, kuitenkin hänen pilkkaajansa nimittivät Hänet juutalaisten kuninkaaksi. Jeesuksen seuraaja voi ottaa mallia Hänestä, Mestaristaan. Voimme vaikuttaa suolan tavoin maailmassa, mutta ymmärtää myös tämän elämän rajallisuuden ja sen, kuinka Jumalan valtakunta tulee kerran kaikessa loistossaan laskeutumaan maanpäälle.
Mark. 9:50
Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha."
Joh. 18:36:
Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä"
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Katja-Leena
Kommentit