PARISUHDE KOETUKSELLA

Kun koronakriisi alkoi ei monikaan tullut ajatelleeksi, mitä kotiin sulkeutuminen aiheuttaa parisuhteelle ja perhe-elämälle. Omatkin silmäni avautuivat asialle todella vasta, kun uutisoitiin mm. alkoholistiperheiden lasten kärsimyksestä perheissä, missä toinen tai molemmat vanhemmat kärsivät alkoholiriippuvuudesta. Silloin ymmärsin tilanteen vakavuuden, ja nimenomaan lasten kannalta. Itsekin näin suvussani jonkin verran alkoholinkäytön tuottamia ongelmia, kun olin lapsi ja nuori. Oli tilanteita, joista olisi ollut hyvä varjeltua.  Vanhempien tehtävä on suojella lapsiaan; ei aiheuttaa heille kärsimystä. Tätä ei alkoholistiperheissä kyetä ottamaan huomioon.  

Surullisinta on kuitenkin, jos myös sellaiset perheet, missä em. ongelmaa ei ole, alkavat voimaan kriisiaikana pahoin. Kuinka lasten silloin käy? Kuinka käy avioliiton ja siihen liittyvien lupausten?  Pureudun tähän asiaan nyt, sillä havahduin näkemään, kuinka onnekas itse olen eläessäni toisenlaisessa elämäntilanteessa nyt.  Jos minulla olisi tänään pienet lapset ja se kuvio, mitä aikoinaan pyöritin, en tiedä, kuinka jaksaisin.  Tämä pisti minut kirjoittamaan. Olen aikoinaan opiskellut puolisoni Ilkan kanssa perhetyöryhmienohjaajaksi ja käynyt muutaman muunkin parisuhdekoulutuksen.  Takanani on yli 30 vuotta avioliittoa saman miehen kanssa ja neljä aikuista lasta, sekä neljä suloista lapsenlasta. Siksi uskallan aiheesta kirjoittaa. Toivottavasti saat oivalluksistani itsellesi rohkaisua ja tukea. Se on rukoukseni tänään.

         AVOIN KESKUSTELU AUTTAA AINA

Avoimuus on jokaisen ihmissuhteen kivijalka.  Itse olen luonteeltani avoin ja se on ollut suhteellisen helppoa minulle. Jo lapsuudenkodissani viljeltiin avointa keskustelukulttuuria. Olen erittäin kiitollinen siitä omille vanhemmilleni.  Heitä auttoi varmasti myös heidän koulutuksensa. Molemmat olivat kasvatusalalla.  Heille asioista keskusteleminen oli päivänselvää. Lapsena olin hyvin pelokas ja joitakin vuosia kärsin koulukiusaamisesta.  Onneksi kerroin kaikki vanhemmilleni. Ja, vaikeuksiini myös tartuttiin. Niitä ei sivuutettu pelkällä olankohautuksella. 

Parisuhteessa on tärkeää jakaa asioita keskenään.  Jonkin verran avioparityötä tehneenä olen toisinaan huomannut, joko molempien tai toisen puolisoista, pihtaavan tärkeitä asioita toisiltaan.  Puolisot saattavat puhua jopa aivan ristiin. Tämä hämmentää myös auttajaa.  Joskus on jopa niin, että toinen puolisoista näkee tilanteen olevan eron partaalla ja toinen kieltää sen kokonaan.  Tilanne on lähes absurdi.  On tärkeää kyetä muotoilemaan tunteensa sanoiksi ja kertoa ne puolisolle ääneen.  Kypsään aikuisuuteen kuuluu asioiden rehellinen jakaminen ja niistä puhuminen.  Avioliiton tulee perustua suoruuteen sekä luottamukseen. Siihen voidaan yhdessä kasvaa.  Mikäli puolisoiden omassa lapsuudenkodissa tällaista puhekulttuuria ei ole viljelty, voi sen aloittaa omassa kodissaan.  Se kannattaa!

                                 SUOJELE LASTA AIKUISTEN HUOLILTA JA ASIOILTA

Lasta tulee kuitenkin osata suojella aikuisten huolilta ja asioilta, joihin heidän käsityskykynsä ei vielä yllä.  Lapsi helposti ottaa syyt niskoilleen.  Lapsen on vaikea ymmärtää aikuisten erimielisyyksiä tai heidän lähtökohdistaan nousevia ongelmia. Lapsi helposti myös ahdistuu.  Kun kohtaat parisuhteessasi ongelmia, puhua ne auki puolisosi kanssa kahden kesken.

                                   ERILAISET PELIT PILAAVAT LUOTTAMUKSEN

Minusta tuntuu, että etenkin me naiset olemme osaavia " pelien pelaajia " parisuhteessa.  Toista on mukava hieman pompotella ja vetää köydessä perässään.  Itsekään en pääse tästä puhtain paperein, tunnustan sen. Myöhemmin olen jopa itkien pyytänyt puolisoltani anteeksi tällaista käytöstäni.  Naisen kyky uhkailla ja tehdä erilaisia tempauksia ovat vertaansa vailla.  Nykyään en voi puolustella sitä minkäänlaisena hyveenä parisuhteen kannalta.  Päinvastoin sillä haavoittaa ja tekee hallaa. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, etteivätkö miehet kykene tällaiseen. Toista voidaan haavoittaa vaikkapa vertaamalla tätä toisiin.  Sellainen saattaa parisuhteen kannalta olla äärimmäisen tuhoavaa. Etenkin, jos toinen kantaa haavoja hylätyksi tulemisen tai arvottomuuden tunteen suhteen. 

SEKSUAALISUUDEN ALUEELLA OLEMME KAIKKEIN HAAVOITTUVIMPIA

Ihmisen seksuaalisuus on Jumalan ainutlaatuinen lahja. Avioliitossa seksuaalisuutemme oikea toteuttaminen on tärkeää. Raamattu opettaa, etteivät puolisot omista enää omia ruumiitaan tässä mielessä, vaan he jakavat sen puolisonsa kanssa. Tämä voi kuulostaa meistä hurjalta; ja sitä se onkin.

1 Kor. 7:4:

"Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa ".

Ei ole kuitenkaan tarkoitus riistää, kahlita tai käyttää toista hyväkseen. Rakkauden tulee olla avioliiton ykseyden side alusta loppuun saakka. Tällä alueella ei tule koskaan haavoittaa tai satuttaa puolisoaan.  

Avoimuus tälläkin alueella kannattaa. Yhdessä puolison kanssa on tärkeä puhua auki asiat, jotka tuottavat kipua, tai jos taustalla on ikäviä muistoja ja kokemuksia, jotka haluat selvittää puolisosi kanssa.  Ei kannata myöskään jäädä asioiden kanssa yksin, vaan hakea niihin apua, mikäli kokee ettei yhdessä päästä eteenpäin.  Seksitön avioliitto ei ole avioliitto.  Ja, kuitenkin avioliitossa voidaan pärjätä pitkiäkin aikoja ilman seksiä, mikäli kokee tulevansa rakastetuksi.  Seksuaalisuuden toteutuminen on laaja käsite avioliitossa.  Siihen liittyy paljon asioita, jotka on mahtava löytää yhdessä.  Yhdeksi tuleminen ei ole päivän matka. 

                                  HENGELLINEN YHTEYS LUO KOTIIN TURVAA

Jokaisen kodin ja parisuhteen turva on yhteys Jumalaan.  Yhdessä pidetyt rukous- ja Raamatunlukuhetket auttavat puolisoita tässä.  Kun toisen usko on heikoilla, voi toinen olla nostamassa.  Tästäkin meille on lupaus annettu. 

Saarnaaja luku 4: 9-10: 

"Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.

Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös ".

Alusta lähtien on oma puolisoni ollut minulle hengellinen tuki ja rohkaisija.  Ilman hänen kannustustaan ja kykyään jakaa hengellisiä asioita  kanssani, emme olisi yhdessä selvinneet tähän päivään. Tämä nousee minulla yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi parisuhteeni kannalta.  Iloitse, jos sinullakin on tällainen tuki omassa elämässäsi.  Se on korvaamaton!

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Katja-Leena