VAHVUUS VERSUS HEIKKOUS

Room. 15. luku: 1 Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi.

2 Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksensa, että hän rakentuisi.

3 Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: "Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun".

4 Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

5 Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan,

6 niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen isää.

7 Hoivatkaa sentähden toinen toistanne, niinkuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.

8 Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset,

9 mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa, niinkuin kirjoitettu on: "Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi".

10 Ja vielä on sanottu: "Riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa".

11 Ja taas: "Kiittäkää Herraa, kaikki pakanat, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat". Kun Raamattu puhuu vahvuudesta ja heikkoudesta, kyse on uskosta.  Vahva ei ole yhtään ihmisenä sen jalostuneempi tai hienostuneempi kuin heikko, vaan hän on vahva Herrassa.  Mitä on olla vahva Herrassa, vahva uskossa Häneen? Profeetta Jesaja puhuu luvussa 46, kuinka luopuneen kansan tuli mennä itseensä ja olla vahva.  Heidän tuli muistella kaikkea Jumalan suuruutta ja sitä, kuinka Jumala kykenee mihin vaan ja vie omat suunnitelmansa loppuun saakka.  Ei ole olemassa ketään Hänen vertaistaan.  Meidän tulee siis vahvistua päivä päivältä uskossamme;  kiinnittää sydämemme ja katseemme Häneen, joka voi kaiken. Ylistätkö sinä Jumalaa, Luojaasi?  Tiesitkö, että taivas tulee olemaan täynnä ylistystä Isälle ja Pojalle?  Olisi hyvä alkaa jo nyt kohottamaan ylistys- ja kiitoslauluja Hänen puoleensa.  Ylistävä seurakunta on Jumalan tahto. Ylistys avaa ilmapiirin Hänen läsnäololleen ja vahvistaa meitä. Vahvuus ei myöskään ole koppavuutta, eikä se laimilyö toisia, heikompiaan.  Sellainen ei ole Jumalan tahdonmukaista.  Oikea vahvuus on rinnalle tulemista, toisen ihmisen huomioonottamista rakkaudessa ja totuudessa.  Se on sitä, että olemme toisillemme rehelliset ja avoimet.  Tässä on kehoitus myös pyrkiä yksimielisyyteen.  Voimmeko olla kaikessa yksimieliset?  Kyllä me voimme silloin, kun olemme Hänessä.  Tässähän apostoli Paavali jatkaa näin:....." että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan".... Filippiläiskirje 3:15 kertoo senkin, että jos meillä on jossakin asiassa toinen mieli, tulee Jumala kuitenkin ilmoittamaan meille, kuinka asia todella on.   Kuinka mahtavaa on olla tällaisen Kuninkaan lapsi.  Hän on kanssamme ihan kaikessa.  Hän pitää meistä huolen ja ilmoittaa meille Pyhän tahtonsa, kaikessa.  Siinä saa olla vahva uskossaan ja heikko uskossaan, kaikki yhdessä.  Uskon määrä ei ratkaise taivaspaikkaa, se on Jumalan armoteko Kristuksessa Jeesuksessa.  Pääasia on, että olemme tulleet Hänen lapsikseen, olemme liittyneinä Häneen ja olemme valmiit kasvamaan yhdessä Hänessä.  Meidät on oksastettu jaloon viinipuuhun.  Joh. 15:5. On kuitenkin hyvä, että päämäärämme on vahvistua Hänessä ja tehdä kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. Tällöin Raamattu lupaa, ettemme koskaan lankea.  Se on tärkeä ja varteenotettava lupaus.  2 Piet. 1:10. Mutta jokaisen vahvan tulee kantaa heikompaa, eikä elää itsekkäästi itselleen.   OLE SIUNATTU!   Rukous:  Isä, Jeesuksen nimessä rukoilen, vahvista minun uskoani Sinuun.  Auta minua näkemään, kuinka Sinä itse asut Pyhän Henkesi kautta jokaisessa lapsessasi ja tahdot vallata alaa sisimmässämme.  Anna minulle herkät korvat, näkevät silmät ja auttavat kädet suhteessa lähimmäisiini.  Ja, anna kaikki minun laiminlyöntini tällä alueella anteeksi. Suo, etten aseta ylitsepääsemättömiä taakkoja kenenkään lähimmäiseni, enkä myös itseni eteen.  Aamen.  Katja-Leena