SE SATTUU - MUTTEI LANNISTA

Jumalan kutsun kantaja on aina altis arvostelulle meidänkin ajassamme.  Ei ole helppoa kantaa Hänen kutsuaan.  Olen peräänkuuluttanut viime aikoina kutsumus- ja päämäärätietoisuutta.  Sitä on ajassamme liian vähän.  Teologiaakin pyrkivät opiskelemaan monet sellaiset, jotka pitävät sitä loistavana väylänä muihin yliopisto-opiskeluihin.  Ensin on helppo käydä kyseenalaistamassa jumaloppi, että voi jatkaa reitillä eteenpäin. Näin karrikoidusti sanottuna. 

Me emme pidä tänä päivänä Raamatun tutkimista ja sen opettamista työnä. Sen ajatellaan olevan ajanhukkaa.  Jos joku tuo esiin omia löytöjään ja iloitsee aarteestaan Sanan pohjalta, häntä arvostellaan toisten vähättelijäksi.  " Pitäköön suunsa kiinni ja oppikoot itse hiljaa ".  Tämä saa minut raamatunopettajana surulliseksi.  Löydöt, jotka olen itse tehnyt Pyhän Hengen valaisemana, eivät missään tapauksessa saa jäädä itsekkäästi vain minulle! 

Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen; 1 Tim. 4:13

RAAMATUN SANA ON KOKENUT INFLAATION

Raamattu ja sen auktoriteetti on kokenut inflaation.  Ei niin, että se itsessään olisi voimaton, vaan ihmiset ovat sokaistuneet uskomaan valhetta.  Valhe on luikerrellut kuin käärme keskuuteemme. Meillä ei ole taistelu ihmisinä toisiamme vastaan, vaan Sanan mukaan henkivaltoja vastaan.  Tämä taistelu on todellinen.

1 Moos. 3:1 Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut....

Käärme eli paholainen kyseenalaisti Jumalan sanan jo paratiisissa.

MITÄ SITTEN TÄNÄÄN JULISTETAAN?

Eräs ystäväni oli ollut kirkossa. Hän tuli alakuloisena luokseni ja kertoi, kuinka pappi oli puhunut kuin sosiaalityöntekijä.  Hän ei ollut saanut sitä hengellistä ruokaa, mitä olisi kaivannut.  
On vaarana, että julistus menettää kärkensä.  Julistuksessa tulee olla kärki ihmissydämiin ja ennen kaikkea iankaikkiseen henkeen, joka on asetettu ihmissieluun, sen ytimeen. 

"Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" Job. 12:11

 KENELLE OLEN VASTUUSSA?

Kutsumustietoisen Herran palvelijan, olkoot sitten pappi, evankelista, opettaja jne.  tunnistaa siitä, että hän tuntee vastuunsa Jumalalle.  Jokaisen on oltava vastuussa jollekin, viime kädessä Jumalalle.  Auktoriteetit ovat itsestäänselvyyksiä hänelle, joka palvelee Jumalaa. Jumalan sana opettaa auktoriteeteista.  

Hän on myös vastuussa Työnantajalleen siitä, että julistaa oikein ja väärentämättä hänelle annettua sanomaa.  Se ei ole julistajan oma, vaan Hänen Lähettäjänsä sanoma.  Julistaja on vain palvelija ja välimies sen välittämisessä.  Jeesuskin oli Välimies ihmisen ja Jumalan välillä.  Hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon.

Osaanko tyhjentää itseni, voidakseni täyttyä Hänestä?

Olenko rohkea välittämään kuulijoilleni sen sanoman, minkä Pyhä Henki jaettavaksi antaa?

Teenkö omia vai Herrani muistiinpanoja lehtiööni?

Kilpailenko Jumalan vai ihmissuosion kanssa?

Näitä kysymyksiä on aika ajoin oikein hyvä pohtia.  Kutsumustietoinen Herran palvelija ei ole irrallaan Sanasta, vaan kokee että se vaikuttaa hänessä itsessään.  Hän toimii siitä käsin ja saa voimansa siitä. Hänen sisälukutaitonsa on kunnossa.  Tällöin sitä voi jakaa myös ulospäin.  Kuulijoiden palaute kertoo meille paljon.  Palautteeksi ei saa riittää:  

- puhuitpa hyvin tänään

- sinua on ilo katsella

- olen kanssasi täysin samaa mieltä

- olet taitava yms. 

Paras palaute Jumalan palvelijalle on:

- että syntinen kääntyy pois pahoilta teiltään

- että sairaat tulevat terveiksi ja ravituksi

- että köyhät ja yksinäiset saavat avun

-  että lapset ja vanhemmat löytävät jälleen yhteyden toinen toisiinsa

-  että ihmisen usko uudistuu ja henki elpyy jälleen

-  että Jumala saa kunnian ja Jeesuksen sovitustyö nousee keskiöön

Olemme kaikki matkalla.  Mutta näen, kuinka nyt ei ole aika enää jäädä ruokkimaan kansaa pelkästään maitoruualla.  Nyt on aika nähdä työtä ja vaivaa ruokamme eteen!  Ole siunattu.

Gal. 1:

10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.

11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;

12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. JOKAINEN ON KUTSUTTU TODISTAMAAN HÄNESTÄ Jokainen meistä on kutsuttu Hänen todistajikseen ja kertomaan Hänen suurista teoistaan.  Siinä mielessä tämä teksti on jokaiselle meistä.  Olemmepa sitten kotiäitejä, puutarhureita, leipureita tai kutsumukseltamme mitä tahansa, on kaikella sanomisellamme ja tekemisellämme arvo Jumalan edessä.  Ota siis todesta oma kutsusi. Ole kuuliainen Kutsujallesi.  Ajallaan työsi palkitaan. Kaikki Jumalan lupaukset kuuluvat sinullekin!  Elämme näitä profeetta Joelin näkemiä päiviä: Joel 2;

28 Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.

29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.

30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;

31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

Katja-Leena