MENNEEN VUODEN NAINEN

Mennyt vuosi piti sisällään paljon kaikenlaista. Kävin läpi keskivaikean masennuksen,mihin tietysti vaikutti monet eri tekijät. Yksi isoimmista oli varmaan kotipesän tyhjeneminen ja arjen monet haasteet päällekkäin.

Selvisin kuitenkin yllättävän hyvin tuosta synkästä jaksosta. Kiitos, ystävien ja ennen kaikkea Herrani,joka elvytti nääntyneen ja nälkäisen henkeni jälleen. Myös puolisoni tuki oli tärkeä. En ymmärrä,kuinka Ilkan voimavarat ovat niin uskomattomat. Hän jaksoi tukea hevosten ja arjen pyörittämisen kanssa.Se mies on rautaa!  Olen kiitollinen.

Naisten keskinäinen yhteys on ihmeellinen voimavara ja siihen sisältyy taivaallinen lataus. Kaikki kokoontumiset naisten kesken antoivat minulle uutta energiaa ja jakaminen antoi tunteen,etten suinkaan ole täällä yksin. Sydämelläni on yhä enemmän naistentyö erilaisten teemojen ja tapahtumien muodossa.

Kun pesä tyhjenee ja lapset muuttavat yhä kauemmaksi, myös ikävän tunne syvenee. Välillä itkeskelin pimeinä iltoina ikävääni. Kun Ilkka saapui kotiin,hän löysi punasilmäisen rouvan istumassa sohvan nurkassa. Mutta yhtä lailla hänkin on ikävöinyt lapsiamme ja lastenlapsiamme.

Tuntui kuitenkin vapauttavan hyvältä,kun tyttäreni sanoi minulle,että hänen mielestään olen äitinä onnistunut saattamaan lapsemme itsenäistymään ja irtoamaan lapsuudenkodistaan. Silloin tajusin,että niin sen tuleekin mennä ja olla. Meillä jokaisella on henkilökohtainen kutsumme Jumalalta,Isältämme,jonka kunniaksi elämäämme elämme!

Hyvää ja Siunattua Uutta Vuotta kaikille!

Katja-Leena