JUMALA PUHUU OSA 2
Kerroin 1. osassa ( marraskuun tekstit ), kuinka Jumala puhui minulle kolmannen lapsemme syntymästä korvin kuultavalla äänellään. Se oli mahtavaa, ja Hän piti myös lupauksensa. Olen vakuuttunut siitä, että minkä Jumala ihmiselle puhuu, sen Hän myös toteuttaa omalta puoleltaan. Raamattu opettaa, kuinka Jumala puhuu meille myös profeettojensa kautta. Hän ei tee mitään puhumatta meille ja vahvistamatta viestiään ennen sen toteutumista elämässämme. Ja, Hän on suunnitellut tiemme jo silloin, kun me vielä olimme idussamme.
"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi". Jer. 1:5
"Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille".
Aamos 3:7
Kun etsin aikoinaan omaa elämäntehtävääni nuorena ylioppilaana, minulla oli selkeästi omia haaveita ja päämääriä mielessäni. Haaveilin opettajan ammatista. Ehkä tämä johtui myös siitä, että isäni oli erityisopettaja ja olin kasvanut hyvin lähellä koulumaailmaa koko lapsuuteni. Kirjoitusteni jälkeen olin luokanopettajan sijaisena muutaman vuoden. Myös äitini oli kasvatusalalla. Minusta tuntui, että olin aivan liian nuori valitsemaan tietäni vielä tuolloin.
Olin kuitenkin tullut uskoon 16-vuotiaana, pelokkaana ja epävarmana nuorena, monessakin suhteessa. Olin kamppailut monenlaisten pelkojen kanssa, mm. sairauden ja kuoleman pelkojen. Usko tasapainotti elämääni. Sisimpääni laskeutui rauha ja tunsin selvästi, kuinka minulle oli laadittu aivan oma elämänsuunnitelma. Nyt tuli vain päästä siihen sisälle:
Lähdin Vapaakirkon aktiotiimin mukana kiertämään Suomea ollessani 19-vuotias. Olin juuri saanut ajokortin takataskuuni. Menimme tiimimme kanssa Kurikkaan telttajuhlille. Siellä oli saarnaamassa nuori pastori Ossi Könönen tuona kesänä. Olin hakenut keväällä yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä ja käynyt pääsykokeissakin. Polvistuin kokouksen jälkeen alttarille ja Ossi tuli rukoilemaan puolestani. Hän ei tietänyt sisäisistä kamppailuistani mitään. Mutta Jumalan Henki tiesi. Ossi rukoili kohdallani suunnilleen näin:
" Katso, Jumala on valinnut sinulle tien, jota kulkea. Se ei ole matkalippujen ostamista, eikä laukkujen pakkaamista, vaan Hän avaa sinulle opiskelupaikan lähempää. Herra sanoo sinulle: " Valitse se tie, joka on inhimillisesti vähäisempi tie. Se on siunauksen tie sinun kohdallasi ".
Olin hakenut lukemaan myös apuhoitajaksi Mänttään Pirkanmaan terveydenhuoltoalan oppilaitokseen. Asuimme Vilppulassa ja ymmärsin, että nyt Jumala kehotti minua selvästi valitsemaan apuhoitajakoulun opettajakoulutuksen sijaan. Asia hoitui siinäkin mielessä kivuttomasti, että jäin muutaman pisteen päähän yliopistosta ja tulin valituksi apuhoitajaopintoihin. Näin profetia lopulta toteutui kuin itsestään!
Loppupäätelmäni:
On tärkeää kulkea se tie, minkä Jumala viitoittaa. Jos olisin lähtenyt tuolloin potkimaan Jumalan tahtoa vastaan, olisin menettänyt elämässäni paljon. Olisinhan voinut esim. yrittää uudestaan ja uudestaan yliopistoon. Tai keksiä itselleni jotakin muuta ajanvietettä.
Hän on Ihmeellinen Neuvonantaja ja Tiennäyttäjä. Löysin itselleni puolison ja perustimme perheen. Hän on ollut Uskollinen ja siunannut monin tavoin, kun olen luottanut elämäni Hänen käsiinsä. Mitä sitten, vaikka inhimillisesti en ole menestynyt tai saanut mainetta ja kunniaa? Kaikkein tärkeintä on kulkea se tie, mikä vie ihmisen perille taivaaseen. Hänen suunnitelmansa meitä kohtaan on IANKAIKKINEN. Hän tietää parhaiten, mikä kellekin sopii. Kerran me kaikki kuolemme. Hän valmistaa meille kotia taivaasssa. Luotetaan Häneen.
Rukous: " Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Pyhä Jumala, tänään tulen sinun eteesi nöyrällä sydämellä. Anna anteeksi kaikki minun syntini, välinpitämättömyyteni ja väärät valintani, joita olen elämässäni tehnyt. Tahdon uskoa, että Poikasi Jeesus, kantoi kaikki minunkin syntini ristillä, ja että uskomalla Häneen pääsen osalliseksi iankaikkisesta toivosta ja elämästä Luonasi. Aseta minut Sinun suunnitelmaasi, ja vie perille asti. Sinä lupaat Sanassasi, ettei mikään voi erottaa minua sinun rakkaudestasi. " Aamen. ( Room. 8: 35-39 ).
Katja-Leena Klinga
"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi". Jer. 1:5
"Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille".
Aamos 3:7
Kun etsin aikoinaan omaa elämäntehtävääni nuorena ylioppilaana, minulla oli selkeästi omia haaveita ja päämääriä mielessäni. Haaveilin opettajan ammatista. Ehkä tämä johtui myös siitä, että isäni oli erityisopettaja ja olin kasvanut hyvin lähellä koulumaailmaa koko lapsuuteni. Kirjoitusteni jälkeen olin luokanopettajan sijaisena muutaman vuoden. Myös äitini oli kasvatusalalla. Minusta tuntui, että olin aivan liian nuori valitsemaan tietäni vielä tuolloin.
Olin kuitenkin tullut uskoon 16-vuotiaana, pelokkaana ja epävarmana nuorena, monessakin suhteessa. Olin kamppailut monenlaisten pelkojen kanssa, mm. sairauden ja kuoleman pelkojen. Usko tasapainotti elämääni. Sisimpääni laskeutui rauha ja tunsin selvästi, kuinka minulle oli laadittu aivan oma elämänsuunnitelma. Nyt tuli vain päästä siihen sisälle:
Lähdin Vapaakirkon aktiotiimin mukana kiertämään Suomea ollessani 19-vuotias. Olin juuri saanut ajokortin takataskuuni. Menimme tiimimme kanssa Kurikkaan telttajuhlille. Siellä oli saarnaamassa nuori pastori Ossi Könönen tuona kesänä. Olin hakenut keväällä yliopistoon lukemaan kasvatustieteitä ja käynyt pääsykokeissakin. Polvistuin kokouksen jälkeen alttarille ja Ossi tuli rukoilemaan puolestani. Hän ei tietänyt sisäisistä kamppailuistani mitään. Mutta Jumalan Henki tiesi. Ossi rukoili kohdallani suunnilleen näin:
" Katso, Jumala on valinnut sinulle tien, jota kulkea. Se ei ole matkalippujen ostamista, eikä laukkujen pakkaamista, vaan Hän avaa sinulle opiskelupaikan lähempää. Herra sanoo sinulle: " Valitse se tie, joka on inhimillisesti vähäisempi tie. Se on siunauksen tie sinun kohdallasi ".
Olin hakenut lukemaan myös apuhoitajaksi Mänttään Pirkanmaan terveydenhuoltoalan oppilaitokseen. Asuimme Vilppulassa ja ymmärsin, että nyt Jumala kehotti minua selvästi valitsemaan apuhoitajakoulun opettajakoulutuksen sijaan. Asia hoitui siinäkin mielessä kivuttomasti, että jäin muutaman pisteen päähän yliopistosta ja tulin valituksi apuhoitajaopintoihin. Näin profetia lopulta toteutui kuin itsestään!
Loppupäätelmäni:
On tärkeää kulkea se tie, minkä Jumala viitoittaa. Jos olisin lähtenyt tuolloin potkimaan Jumalan tahtoa vastaan, olisin menettänyt elämässäni paljon. Olisinhan voinut esim. yrittää uudestaan ja uudestaan yliopistoon. Tai keksiä itselleni jotakin muuta ajanvietettä.
Hän on Ihmeellinen Neuvonantaja ja Tiennäyttäjä. Löysin itselleni puolison ja perustimme perheen. Hän on ollut Uskollinen ja siunannut monin tavoin, kun olen luottanut elämäni Hänen käsiinsä. Mitä sitten, vaikka inhimillisesti en ole menestynyt tai saanut mainetta ja kunniaa? Kaikkein tärkeintä on kulkea se tie, mikä vie ihmisen perille taivaaseen. Hänen suunnitelmansa meitä kohtaan on IANKAIKKINEN. Hän tietää parhaiten, mikä kellekin sopii. Kerran me kaikki kuolemme. Hän valmistaa meille kotia taivaasssa. Luotetaan Häneen.
Rukous: " Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Pyhä Jumala, tänään tulen sinun eteesi nöyrällä sydämellä. Anna anteeksi kaikki minun syntini, välinpitämättömyyteni ja väärät valintani, joita olen elämässäni tehnyt. Tahdon uskoa, että Poikasi Jeesus, kantoi kaikki minunkin syntini ristillä, ja että uskomalla Häneen pääsen osalliseksi iankaikkisesta toivosta ja elämästä Luonasi. Aseta minut Sinun suunnitelmaasi, ja vie perille asti. Sinä lupaat Sanassasi, ettei mikään voi erottaa minua sinun rakkaudestasi. " Aamen. ( Room. 8: 35-39 ).
Katja-Leena Klinga
Kommentit