Matkalla kohti Luvattua Maata

Lue: 5 Moos. 31:30-31:1-12

Mooses sai tehtäväkseen johdattaa Jumalan kansan pois Egyptin orjuuden keskeltä. 
Jumala valitsi Mooseksen tehtävään; ja kuten tiedämme hänen palvelutyötään on
pidetty myös esikuvallisena Jeesuksen elämäntyöstä maailmassa.  
Mooses on yksi suurimmista profeetoista.

Muistamme kuitenkin, kuinka kansa vihdoin päästyään vapaaksi, alkoikin 
jälleen elää kuin se olisi kaivannut takaisin orjuuteen.  
Se napisi ja yritti korottaa itselleen uudestaan epäjumalia.  
Tämä kuvaa hyvin meitä ihmisiä.  Me emme alistu helposti
Jumalan johdatettavaksi, vaan haluamme pitää
kiinni omista saavutuksistamme ja ympyröistämme.  
Israelilaisetkin olivat lisääntyneet ja menestyneet omien 
kättensä töillä. Mutta nyt Jumala odotti heiltä kuuliaisuutta itseään kohtaan.  
Moos. 11: 1;
"Rakasta siis Herraa, sinun Jumalaasi, ja noudata alati hänen määräyksiänsä, 
säädöksiänsä, oikeuksiansa ja käskyjänsä”.

Meidätkin Jumala on herättänyt yhteyteensä, kun olemme tulleet uskoon
ja ottaneet Jeesuksen Vapahtajaksemme. 
Seurakunta on nyt erämaataipaleellaan. Luvattu maa on vielä edessäpäin. 
Jumala kulki kansan keskellä pilven patsaassa.  Nyt Hän on

kanssamme Pyhässä Hengessä. Hän asuu keskellämme, Hän asuu meissä. 
Meille on annettu Hengen sinetti sisimpäämme. Efe 1:13.

Mitä seurakunta ja me olemme tehneet?  Herra odottaa kallion päällä kuin kotka, että saisi ottaa seurakuntansa siipiensä alle hoivatakseen meitä kuin silmäteräänsä.   Hän 
ei sitä tee, jos me poikkeamme pois ja palaamme entiseen. Israel oli tottelematon 
erämaassa. Se niskuroi ja käänsi selkänsä Jumalalle milloin minkäkin verukkeen 
tähden. Jumala joutui lopulta rankaisemaan kansaansa. Kaikki eivät päässeet
koskaan perille luvattuun maahan.

2. Kor. 7:1

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta,  saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

2. Piet. 1:4

...joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja  mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta,  joka maailmassa himojen tähden vallitsee,.. Millä tavoin me saatamme niskuroida Jumalaa kohtaan?  Katsotaan Jumalan sanasta: 5 Moos. 32:15-20. Jesurun, nimi mitä Mooses kansasta käyttää tässä on Israelin lempinimi.  Se tulee sanasta jaa´sar ´suora´ ´oikeamielinen ´. Seurakunnan vaellusta uhkaa: Vieraat jumalat.  Ne tuovat mukanaan kaikkea,  mikä herättää Jumalan vihan. Ihminen unohtaa   jopa alkuperänsä; sen kuka on antanut hänelle elämän. Tämä näkyy ympärillämme tänä päivänä hyvin selvästi.   Ihmiset eivät tunnista enää omaa alkuperäänsä.   Ihminen on menettänyt suoruutensa ja oikeamielisyytensä.  Enää ei tiedetä omaa sukupuolta, ei isää tai äitiä,  ei sitä onko tarkoitettu elämään miehen tai naisen kanssa jne.  Epäjumaliksi ovat tulleet erilaiset opit ja ismit.  Oppineet sekoittavat päänsä kaikilla opeilla,  jotka ovat saaneet alkunsa pimeydestä.  Ellei kaikkea alisteta Jumalan Sanan auktoriteetin alle,  ihminen vääristää tiensä. Toinen vakava uhka on :  Olla välittämättä kalliosta eli Kristuksesta ja Hänen Sanastaan.   Jumalan Sanaa poljetaan. Saatanan ensimmäinen hyökkäys ihmiskuntaa kohti Eedenissä  oli kysymys:“  Onko Jumala todella sanonut, älkää syökö  mistään puutarhan puusta “? 1 Ms. 3:1. 3. uhka vaelluksellemme on oma” lihavuutemme” so. omavanhurskaus ja lihan teot, mistä myös Apostoli Paavali  varoitti srk:aa. Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa  vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.

Tämä on vaelluksemme loputon taistelu.  Jos me annamme oman itsekkään luontomme vallita meitä,  me häviämme taistelun.  Me emme silloin toteuta Jumalan tahtoa,  emmekä vaella Hänen tahdossaan.   Olemme kuulleet puhuttavan uskottomasta sukupolvesta.   Ja viimeisinä päivinä erityisesti peräänkuulutetaan uskoa, löytyneekö sitä? David Wilkersson kirjoitti tästä monta kirjaa. Eli profeetat ovat olleet liikkeellä.

Lk. 18:8:  Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun
Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Jos me emme ole täyttyneet Jumalan Hengellä, emmekä noudata 
Hänen ohjaustaan elämässämme, me emme pääse ystävät perille.

Riippuminen Jeesuksessa ei tarkoita sitä,
että me jätämme vaelluksemme napinan ja
epäuskon tähden kesken. Riippuminen Hänessä tarkoittaa 
pyhitystä ja taistelua.  
Olemmekohan me koskaan vielä taistelleet verille asti syntiä vastaan?  
Sanotaan myös, ettei ole koettelematonta uskoa.  
Uskoamme tullaan koettelemaan.  
Me emme pysy pystyssä, ellemme koe erämaassa voittojakin.  
Mooses tiesi tämän. Ainoastaan koeteltu kansa saattoi iloita uudesta 
kotimaastaan ja ottaa sen haltuunsa.  

Hepr. 12:4

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

Kertaus siitä, mitä meidän tulisi siis tehdä matkallamme Luvattua kohden:

Meidän tulee jo vihdoin päättää, ketä tai mitä me seuraamme. 
On paljon viisaita oppeja, on guruja ja mielipiteitä tarjolla. 
On vain yksi ainoa Jumala, joka on meidät 
kutsunut lapsikseen. Hän on laatinut jokaiselle meistä iankaikkinen 
suunnitelman. Se on enemmän kuin mikään muu. 
Siksi väitänkin, että nyt jos koskaan pitää nostaa katseet ylöspäin, 
poispäin pelkästään näistä 
näkyväisistä.  Tulee tähytä Luvattua maata kohti! Ja pitää katseet myös siellä.  
( Meidän modernina aikakautena on puhuttu aivan liian vähän Taivaasta ).

Toinen asia, mitä meidän tulisi tehdä, on rukoilla ja puhua 
Jumalan Sanaa elämämme ylle. Kielillä puhuminen on tärkeää, 
samoin ylistys ja palvonta. Näin me rakennumme hengellisesti. 
Monet sanovat lukeneensa Raamatun moneen

kertaan läpi. Se on hyvä. Mutta vielä tärkeämpää on puhua tuota 
Elävää Sanaa omaan ja läheistensä elämään.

Ja vielä, kolmas tärkeä asia, on täyttyä jatkuvasti Pyhällä

Hengellä. Hän on meissä ja johdattaa meitä totuuteen kaikessa. 
Kun seurakunta temmataan ylös, myös Pyhän Hengen persoona 
lähtee maailmasta. 
Tällöin vasta Antikristus kykenee ilmestymään.  
Tällöin poistuu se, mikä häntä pidättää. ( 2 Tess. 2 ).

Katja-Leena Klinga