KUOLEMASSA AUKEAA TODELLINEN ELÄMÄ
Viime aikoina on kuolema-teema ollut esillä paljonkin. Erilaisissa televisio-ohjelmissa käsitellään kuolemaa ja olemme voineet törmätä tutkimuksiin, joissa on tutkittu kuolemanjälkeistä aivojen toimintaa ja ihmisten kuvailemia kuolemankokemuksia. Mielestäni on hyvä, että kuolemasta puhutaan. Se on ollut pitkään siivottuna laitoksiin ja eristyksiin meidän arjestamme, toisin kuin vaikkapa satavuotta sitten.
Joku viisas on sanonut, että vasta kuoleman kohtaamisen jälkeen aukeaa elämä. Tämä on mielestäni hyvin oivallettu. Itsekin saattohoitoa tehneenä voin allekirjoittaa sen, että kuoleman edessä aukeaa esiin totuus elämästä, joka ei pääty tähän ajalliseen näkyvään. Raamattu kertoo meille ikuisesta elämästä. Jumalan poika tuli, että me saisimme elää aina Hänen kanssaan. Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeessä näin: " Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto "; Fil. 1:21.
Jotkut eivät kestä kuulla kuolemasta sanaakaan. Se pelottaa ja sen lähellä tulee epämukava, ahdistava olo. Voimmeko kuitenkin ajatella kuolemaa vapauttajana? Paavali sanoi, että kuolema tekee meissä kahdelaista työtä. Kuolema tulee esiin silloin, kun kukistamme synnin tässä kuolevaisessa lihassamme. " Te ette ole vielä verille asti taistelleet syntiä vastaan, toteaa Paavali Jeesuksen seuraajille. ( Hepr. 12:4 ) Olemmeko me niin tehneet? Syntiä tulee vastustaa. On eräänlainen kuolema sekin, kun voitamme synnin ja saamme voiton sen vallasta. Ilman tätä kuolemaa, me saatamme elää pelossa puhuttaessa kuolemasta.
Toisekseen Paavali puhuu siitä, kuinka hän ja monet opetuslapset joutuivat aina olemaan valmiita kuolemaan Kristuksen tähden. He olivat vainottuja. Heillä oli vain käsilläoleva hetki elää, ei yhtään enempää. Meidänkin on hyvä opetella elämään tässä ja nyt. Olen kiitollinen, että noin kolmikymppisenä ymmärsin tämän tärkeän asian. Eilinen on auttamattomasti ohi ja kuka meistä huomisesta tietää, elämmekökään enää silloin? Elämää ei ihminen kykene hallitsemaan. Rakensipa hän millaisia linnoituksia tai koneita tahansa, on Jumala se, joka päivistämme päättää. Hän antaa ja ottaa elämämme oman päätäntävaltansa mukaan.
"Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat
teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: " Sillä me olemme myös hänen sukuansa ".
Apostolien teot 17:28.
Joka päivä tulisi elää niinkuin se olisi viimeinen päivämme täällä ajassa. Joka päivä on armo uusi. Armoa tulee käyttää oikein. Armoa on se, että vapauttaa itsensä ja lähimmäisensä. En anna minkään itseäni sitoa. Kun olen vapaa, voin "lentää" Herrani luokse. Hän ottaa minut ilolla vastaan. Jeesus sanoi, että Hän menee valmistamaan meille kotia Isän luokse taivaaseen. Hän myös sanoi, että me tietäisimme Tien hänen luokseen. Hän sanoi itse olevansa tuo Tie.
( Joh. 14:2,6 ).
" Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja- Efe. 2:8.
" Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi KAIKILLE ihmisille "
; Tiit. 2:11.
Rukous: Herra, anna minun tuntea Sinun tiesi. Se on paras Tie, minkä voin löytää. Se vie minut kuolemankin yli. Herra, anna anteeksi syntini ja anna minulle voima vastustaa kaikkea pahaa. Sinun kuolemasi tuli minulle elämäksi. Kiitän siitä tänään. Opeta minua armahtamaan myös kanssaihmisiäni. Sinä tulit aivan jokaista varten. Aamen.
( On tärkeää rukoilla ja lukea Sanaa joka päivä ).
Katja-Leena Klinga
Joku viisas on sanonut, että vasta kuoleman kohtaamisen jälkeen aukeaa elämä. Tämä on mielestäni hyvin oivallettu. Itsekin saattohoitoa tehneenä voin allekirjoittaa sen, että kuoleman edessä aukeaa esiin totuus elämästä, joka ei pääty tähän ajalliseen näkyvään. Raamattu kertoo meille ikuisesta elämästä. Jumalan poika tuli, että me saisimme elää aina Hänen kanssaan. Apostoli Paavali kirjoittaa filippiläiskirjeessä näin: " Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto "; Fil. 1:21.
 |
| "Kuolema", K. Klinga 2016 |
Toisekseen Paavali puhuu siitä, kuinka hän ja monet opetuslapset joutuivat aina olemaan valmiita kuolemaan Kristuksen tähden. He olivat vainottuja. Heillä oli vain käsilläoleva hetki elää, ei yhtään enempää. Meidänkin on hyvä opetella elämään tässä ja nyt. Olen kiitollinen, että noin kolmikymppisenä ymmärsin tämän tärkeän asian. Eilinen on auttamattomasti ohi ja kuka meistä huomisesta tietää, elämmekökään enää silloin? Elämää ei ihminen kykene hallitsemaan. Rakensipa hän millaisia linnoituksia tai koneita tahansa, on Jumala se, joka päivistämme päättää. Hän antaa ja ottaa elämämme oman päätäntävaltansa mukaan.
"Sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat
teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: " Sillä me olemme myös hänen sukuansa ".
Apostolien teot 17:28.
Joka päivä tulisi elää niinkuin se olisi viimeinen päivämme täällä ajassa. Joka päivä on armo uusi. Armoa tulee käyttää oikein. Armoa on se, että vapauttaa itsensä ja lähimmäisensä. En anna minkään itseäni sitoa. Kun olen vapaa, voin "lentää" Herrani luokse. Hän ottaa minut ilolla vastaan. Jeesus sanoi, että Hän menee valmistamaan meille kotia Isän luokse taivaaseen. Hän myös sanoi, että me tietäisimme Tien hänen luokseen. Hän sanoi itse olevansa tuo Tie.
( Joh. 14:2,6 ).
" Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja- Efe. 2:8.
" Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi KAIKILLE ihmisille "
; Tiit. 2:11.
Rukous: Herra, anna minun tuntea Sinun tiesi. Se on paras Tie, minkä voin löytää. Se vie minut kuolemankin yli. Herra, anna anteeksi syntini ja anna minulle voima vastustaa kaikkea pahaa. Sinun kuolemasi tuli minulle elämäksi. Kiitän siitä tänään. Opeta minua armahtamaan myös kanssaihmisiäni. Sinä tulit aivan jokaista varten. Aamen.
( On tärkeää rukoilla ja lukea Sanaa joka päivä ).
Katja-Leena Klinga
Kommentit