MITEN ARVIOIDA RAAMATUN OPETUSTA?

Room. 12:

1 Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Paavali kirjoittaa roomalaisille ohjeita jumalanpalveluselämää varten.  Sillonkaan yhteiskunta ei elänyt esimerkillisesti Jumalan lakien ja säädösten mukaan.  Kun seurakunta rakentui, Paavali antoi sille kokonaan omat ohjeistuksensa hengellisen elämän rakentumiseksi.  Tämä on edelleenkin meidän hyvä muistaa.  Yhteiskunta ja seurakunta ovat toisistaan erillään.  Toinen on maallinen instanssi, toinen hengellinen.

Jotkut sanovat,ettei uskova voi osallistua politiikkaan.  Tästä raamattu taas opettaa jotakin ihan muuta.  Nimittäin jo VT:n lehdiltä voimme nähdä, kuinka hallitsijat ja hallitusmiehet pyysivät neuvoja Jumalan kutsumilta tuomareilta ja profeetoilta.  Raamatun henkeen kuuluu, että hengellisen tulee vaikuttaa myös ulospäin meistä eli yhteiskuntaan ja sen rakentamiseen.  Se ei ole automaatio, mutta se on mahdollisuus silloin, kun Jumala valjastaa ihmisiä siihen.  Ennen olivat profeetat ja hengelliset neuvonantajat, nyt olemme me.  Mutta on tärkeää muistaa marssijärjestys.  Ensin hengellinen, sitten maallinen.  ( Rm. 7:14, 1 Kor. 2:15; ).

1 Kor.2:14:  Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on;  sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Mikä on tilanne nyt, kun erilaisia lakeja säädetään ja niitä yritetään tuoda myös seurakuntaan? Tämä aika vaatii uskovilta erityistä valppautta.  Ne, jotka ovat uskossaan kasvaneita ja koeteltuja, kykenevät arvoimaan hyvän ja pahan ajassamme.  Pahaa tulee karttaa, erityisesti silloin, kun se pyrkii tuhoamaan Kristuksen ruumista eli seurakuntaa.  ( 1 Tess. 5. luku ). Yhteiskunta elää omaa elämäänsä.  Lakeja säädetään ja lainsäätäjät eivät useinkaan ole uskossa, eivätkä elä seurakunnan keskellä.  He eivät kykene arvioimaan hengellisesti tapahtuvaa muutosta.  Hengellinen arviointi jää muulle taholle; papeille ja opettajille seurakunnassa.  Ja jokaiselle uskovalle.  Raamattu puhuu erityisesti raamatunopettajien vastuusta.  He tulevat saamaan kerran kaikkein kovimman tuomion, kun sen aika tulee.  Tämä velvoittaa siis jokaista hengellisen työn tekijää tutkimaan tarkoin, mitä opettaa ja suustaan päästää.   Jaak. 3:1  Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,  sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.  MITÄ MITTAREITA ON OLEMASSA? Tutkiessamme, mikä on hyvää ja Jumalan tahdonmukaista, on pysyttävä Jumalan sanan totuuksien äärellä.  Mitään tulkintoja ei voida viedä liian pitkälle.  Tulkinnat voivat olla myös virheellisiä tai vääriä. Tulkinnalliset erot ovat mahdollisia, mutta jokainen oppi pitää kyetä perustelemaan Jumalan sanalla.  Hengellinen ihminen rakentuu vain siitä.   2. Sam. 22:31  Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu.  Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat. Jeesus itse tunsi kirjoitukset ja vetosi niihin maanpäällisessä vaelluksessaan.  Hän oli vasta  10-vuotias opettaessaan Tooraa ensi kerran synagoogassa.   Matt. 13: 54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan,  niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus  ja nämä voimalliset teot? Jeesus ei tullut kumoamaan lakia eikä dekalogia ( so. kymmentä käskyä ), vaan täyttämään lain.  ( Matt. 5:17 ).  Hän on itse elävä Sana. Hän pisti sanan käytäntöön.  Hänen vaelluksestaan ihmisten keskuudessa mekin voimme oppia.  Se, kuinka Hän kohteli syntistä ihmistä ja lähimmäistä, on meille esikuvana joka päiväiseen elämään.  Meille ei ole tuomiovaltaa annettu, vaan meidän tulee rakastaa lähimmäistä.  Se, joka tahtoo olla suurin, on kuin Hän, joka palvelee. ( Lk. 22:26 ). Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.  Mutta rakkaus ilman rajoja ei myöskään ole rakkautta.  Tämän ajan kasvatuspsykologitkin pitävät tärkeänä rajoja lapsen hyvinvoinnin ja kehittymisen kannalta.  Molempia siis tarvitaan. Seurakuntaelämässä tarvitaan siis myös rajoja, jotka Jumala Isän viisaudessaaan on meille asettanut.  Raamatun sana tähtää sisäiseen muutokseen meissä uskovissa.  Se on mahdollista Pyhän Hengen avulla, minkä Jeesus jätti omilleen puolustajaksi ja voimaksi. Maalliset lait ovat lakeja, jotka vaikuttavat ulkopuolella vallitseviin olosuhteisiin.  Niiden tarkoitus ei ole muuttaa ihmistä sisäisesti, vaan ne takaavat ihmisille vapauden elää yhteiskunnan jäseninä.  Jumalan lait sen sijaa pyrkivät sisäiseen muutokseen meissä.  Jeesus asuu uskovan sisimmässä ja vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi meissä.   ...." sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen,  että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi"; Fil. 2:13. LAKI; MIKÄ PYRKII MUUTTAMAAN MEITÄ JOTAKIN SELLAISTA EPÄTÄYDELLISYYTTÄ KOHTI, MIKÄ ON JUMALALLE VASTENMIELISTÄ, EI OLE MEITÄ USKOVIA VARTEN.  Jumalan sana sanoo, room. 12:2b: ..." muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä". Emme voi lähteä sellaiseen muutokseen mukaan, mikä ei täytä Jumalan ehtoja. Kaikki, mikä sotii Jumalan järjestystä vastaan ja aiheuttaa epäjärjestyksen, tulee hylätä.  Tämä on oikein hyvä mittari silloin, kun meitä riepotellaan ja yritetään valjastaa johonkin sellaiseen järjestykseen ja järjestelmään, mikä sotii Jumalan tahtoa vastaan. ( 1 Kor. 14:33 ). Katja-Leena Klinga