TAIDETERAPIAA TAITEKOHDASSA

Päätin aloittaa ratkaisukeskeisen kuvataidetarapian opinnot Tampereen kesäyliopistossa.  Ilokseni pääsin sisään.  Jälkeenpäin olen huomannut, että johdatus oli ilmeinen.  Käyn samalla syvää sisäistä omaa prosessiani...
Lapsena tykkäsin piirustella kaikenlaista. Piirsin kaikkea kaunista: kukkia, maisemia, eläimiä jne.  Muistan, kun lukioon tuli sellainen taiteilija kuviksen opettajaa sijaistamaan, jolle luonnokseni eivät kelvanneetkaan.  Minun olisi pitänyt rääpystellä pisteitä, viivoja ja plänttejä paperiarkille.  Se ei ollut minun juttuni.  Hän laski sitten numeroani kahdella alaspäin. Mielestäni se oli epäreilua, sillä hänellä ei ollut edes pedagogista pätevyyttä.  Se jätti haavan ja lopetin oman taiteiluni moneksi vuodeksi.

Nyt huomaan, että on helppoa piirtää.  Kuvat vain soljuvat mieleni sopukoista.  On ihmeen helppoa tarttua kynään, pensseliin tai liituun ja alkaa hahmottelemaan kuvaa paperiin.  Ehkä nyt on se aika.  Kaikella on aikansa.

 Kuva 1.

Opettaja antoi kuvastani palautetta, että siinä on olen hyvin onnistunut kuvaamaan tunnetta.  Juuri se on kuvataideterapiassa tärkeää. 

Kuva 2.  Tämä kuva on näkymä kesäisen järven rannalta.  Piirsin sen kuvasta, minkä olin ottanut viime kesänä Vahon leirikeskuksen pihalla.  Tehtävänä oli löytää jokin itselleen merkityksellinen kuva ja piirtää se. Tällainen maisema rauhoittaa minun sisintäni.  Olen kasvanut järven rannalla ja viettänyt lapsuuteni kesät siellä.  Maisema on itselleni hyvin merkityksellinen ja siihen liittyy paljon ihania muistoja.  

Kuva 3.  Kuvassa on muuttolintu. Olen joutunut pohtimaan jälleen kerran kuolemaa tämän koulutuksen aikana.  Minulle merkityksellinen ihminen sairastui vakavasti ja kuoli muutamassa viikossa diagnoosin jälkeen.  Sain käydä tunnetta läpi opiskelijatoverini toimiessa terapeuttina.  Se oli hieno hetki ja merkitsi itselleni paljon.  

Saarn. 3:1	Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.  Kuva 4

Kävin syystalvella lapissa asiakkaitteni kanssa.  Kehitysvammaisten ryhmäkoti teki sinne matkan ja olin yhtenä ohjaajana mukana.  Sain otettua hienoja maisemakuvia tunturilta.  Piirsin ko. kuvan vielä öljyliiduilla.  Värit olivat huikeat.

Olen nykyisessä työssäni kehitysvammaisten parissa oppinut paljon väreistä ja niiden käytöstä.  Asiakkaani ovat iloisia värien käyttäjiä.  Suurin osa heistä on harrastanut kuvataidetta useita vuosia.  He uskaltavat ja yllättävät väreillä.