PIENET YMPYRÄT- ISO SAAVUTUS

Tulin uskoon 16-vuotiaana.  Ajatuksenani oli valloittaa koko maailma.  Näin itseni lähetystyöntekijänä Intian tai Afrikan kansan parissa.  Oli seurakuntalaisia, jotka rukoilivat myös, että lähetyskentät aukeaisivat eteeni.  Yhden kesän olin OM:n lähetysnuorten matkassa Englannissa.  Se olikin hyvin käänteentekevä kesä.  Opin yhteydestä ja rukouksesta, jakamisesta.  

Tänään, kun katselen elämääni taaksepäin, ymmärrän, että pienet ympyrät ovat kohdallani siunaus.  Nuorena sitä tavoittelee suuria asioita, jotka kuitenkin ovat valovuosien päässä ja usein  saavuttamattomissa.  Elämä ei olekaan niin suoraviivaista.  Elämänhallinnasta puhutaan, mutta todellisuudessa elämää ei voi hallita.  Elämä on Suuremmissa käsissä.  Raamattu kertoo meille senkin totuuden, että kaikille voi sattua kaikkea.  Minunkin elämässäni on tapahtunut paljon sellaista, mikä on pakottanut laskemaan kustannuksia yhä uudelleen.

Saarn. 9:2

Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo  on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä,  puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja  uhraamattomalla; hyvän käy niinkuin  syntisenkin, vannojan niinkuin  valaa pelkäävänkin.  -------------- Elämässä on hyvä miettiä, mitä Jeesus tekisi,  jos Hän eläisi tässä ja nyt.   Jeesus on uskovan  esikuva.  Raamatun sanoma on annettu meille,  että seuraisimme Hänen jalanjälkiään kaikessa.   Mietin, että Jeesuksellakin oli aika pienet ympyrät,  silti Hän sai suuria aikaan.   Jeesuksella oli kaksitoista opetuslasta, joiden kanssa hän jakoi elämästään kolmisen vuotta. Opetuslasten joukossa oli myös petturi Juudas. Jeesus patikoi jalan ja välillä aasilla.  Hänen perheensä tulee meille tutuksi evankeliumin lehdiltä, äiti Maria ja isä Joosef sekä veljiä ja sisaria.    Jeesus toi elämää ja iloa kaikkialle, missä kulki.  Hän piti elämänmakuisia opetuspuheita kansanjoukoille kukkuloilla ja vesien äärellä.  Hän kalasti opetuslasten kanssa ja paransi sairaita.  Hän otti kalaa ja leipää, mistä jakoi köyhille ruokaa.   Jos Jeesus eläisi "minun elämääni" tänään, Hän varmasti eläisi tiiviisti siinä missä minäkin: läheisteni, ystävieni ja työtovereitteni keskuudessa.  Ehkä Hän käyttäisi nettiä ja laatisi opetuspuheita ja vaikuttaisi kaikkialla siellä, missä kulloinkin apua tarvittaisiin.  Hän eläisi aivan tavallista elämää ja etsisi yhä Isän tahtoa kaikessa.   Ei minustakaan tullut maailmankuulua evankelistaa, ei lähetyssaarnaajaa.  Minusta tuli äiti, vaimo ja työtoveri pieneen kaupunkiin, pieniin ympyröihin.  Sanoisin, että elämä sinänsä on saavutus.   Kun löydämme Hänet matkakumppaniksemme, siinä on kaikki mitä tarvitaan! Katja-Leena Klinga