ÄIJÄMEININKIÄ

Olen lapsesta asti viihtynyt poikien ja miesten seurassa. Kaikki lapsuuteni kesät meuhkasin serkkupoikieni kanssa.  Miehet ovat mutkattomia, mukaansatempaavia, sopivan " yksioikoisia", hauskoja, käteviä ja rehtejä.  Jokaisen naisen tulisi päästä sisälle äijämeininkiin.  Silloin ei nöpötetä verhojen asennosta ja väristä, ei siitä mitä päälle puetaan, ei montaako sorttia on pöydässä tai onko auton tankissa varmasti riittävästi löpöä.  Melkoisen paljon helpottavampaa jokapäiväisen elämän kannalta, eikö totta?

Raamattua lukeneena tiedän myöskin, että teos on maskuliininen suurelta osin.  Onko siinä tullut virhe?  En usko.  Jumala ja Hänen poikansa edustavat maskuliinisuutta.  Pyhästä Hengestä puhutaan femiinimuodossa.   Yli 50 % asettuu tässäkin mielessä maskuliiniselle puolelle.  Minua se ei haittaa.  Asetun mielelläni omalta osaltani asemaan, missä pyrin ymmärtämään tätä seikkaa yhä syvemmin.  Onhan minussakin maskuliinipuoli olemassa, meissä jokaisessa ovat nämä molemmat puolet.  Olen huomannut, että näin vanhemmiten maskuliinisuuteni vain kasvaa ja lisääntyy.   Oma parrankasvunikin on viime aikoina räjähtänyt.  Tosin miehillä käykin toisinpäin.  Monet naiset ovat kertoneet minulle, että heidän miehistään löytyy kaivattua herkkyyttä enemmän heidän vanhetessaan. 

Nainen voi iloita erilaisuudestaan.  Olemme siinä mielessä ainutlaatuisia, että edustamme vähemmistöä Jumalankin silmissä.  Meillä on siksi tärkeä tehtävä!  Yli puolet maailmastamme täyttyy maskuliinisuudella, kuinka me täytämme tuon loppuosan?  

Äijämeininki on vapauttavaa; tämä on minun mielipiteeni.  Kun ymmärrän miestä, ymmärrän paremmin myös itseäni naisena.  Iloitsen naiseudestani ja kyvystäni nähdä asioita vähemmistöstä käsin.  Vähemmistöillä ei aina ole helppoa.  Millainen on minun näkökulmani olla osa tätä vähemmistöä ja peilata itseään enemmistöön, tässä tapauksessa maskuliiniporukkaan ( Jumala, miehet, maailmanvalta jne. )...

Jumala loi myös naisen osaksi Häntä.  Hän ymmärtää minua.  Tehtäväni on ymmärtää miestä.  Me kaksi voimme tulla yhdeksi...

Kun rakastan itseäni, rakastan muita.

Kun ymmärrän itseäni, ymmärrän muita.

Kun rakastan Jumalaa, rakastan Hänen luomistöitään.

Kun näen itseni kutsuttuna, näen myös toisten kutsun.

Kun hyväksyn itseni, hyväksyn erilaisuutta toisissa.

Psalmi 8:

3 (8:4) Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut,

4 (8:5) niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?

5 (8:6) Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;

6 (8:7) panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:

7 (8:8) lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet,

8 (8:9) taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.

9 (8:10) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa! Rukous:  Isä, suo että näen itseni Sinun kuvanasi ja olentona, joksi minut loit.  Opeta minua ymmärtämään, kuinka ainutlaatuinen ja tärkeä olen Sinun suunnitelmassasi.  Kiitos, että saan heijastaa Sinua ympärilleni kaikkialla, missä kuljenkin.  Opeta minua hyväksymään Sinun luomistyösi kokonaisuudessaan ja se, että edustan, en niinkään mitään ihmisryhmää, vaan Sinua.  Sinä teit minusta tällaisen ja iloitsen siitä! Sinä yhdistät Kristuksessa kaiken.  Aamen.

 Katja-Leena Klinga