Saarna 17.8.2014

Saarna 17.8.2014

Ikaalisten Vapaakirkko

Aihe: Evankeliumin voittosaatto Paavalin opetuksen hengessä, kuinka arvioimme oikean ja väärän julistuksen?

Teksti: Fil. 1:1-6; 15-18

Oikeastaan olisi hyvin tärkeää, että meistä jokainen paneutuisi Paavalin opetukseen kokonaisuudessaan ja lukisi hänen kirjoituksiaan enemmänkin, ei vain ainoastaan näitä jakeita. Ensinnäkin Paavalilla on erittäin hieno strategia, kuinka hän tuo esille sanomansa joka tilanteessa. Pankaapa merkille hänen tapansa aloittaa jokainen kirjeensä. Hän tervehtii hienolla tavalla henkilöitä, joille hän kirjeensä osoittaa, sitten hän tuo esille ollenkaan häpeilemättä oman asemansa Kristuksessa ( apostoli, Jumalan palvelija tms. ). Hän aloittaa kirjeensä aina tuomalla esiin asioiden hyvät puolet ja vasta sitten nuhteet, jos sellaisia on. Kutsumustietoisuus on tärkeää. Meidän ei pidä hävetä tuoda esille sitä, mikä Häneltä saamamme kutsu on.

Muistan kun työskentelin vuosia sitten eräässä hoitolaitoksessa ja työtoverinani oli toinen papin puoliso. Aloin keskustella hänen kanssaan toivoen saavani hänestä ystävän, joka jakaa kanssani samanlaisen kutsun, kutsun tehdä puolison kanssa yhdessä Herran työtä. Ällistykseni oli suuri, kun hän vastasi minulle: En tahdo puhua siitä, enkä keskustella siitä, että mieheni on pappi. Minulle tuli outo ja hämmentynyt olo. Työtoverini ei selvästikään jakanut yhteistä kutsua puolisonsa kanssa. Hän ei nähnyt kutsua kenties ollenkaan Jumalan asettamana.

Meidän tulee häpeilemättä kyetä kertomaan oma kutsumme ja kutsumuksemme toisille. Jos olet saanut uudestisyntyä ylhäältä, sinulla on ensinnäkin Jumalan lapsen kutsu. Se kutsu jo velvoittaa meitä olemaan Jeesuksen seuraajia maan päällä. Me olemme Hänen sisariaan ja veljiään. Toisekseen meillä on erilaisia tehtäväkohtaisia kutsuja, kutsu evankelistaksi, opettajaksi, paimeneksi, palvelijaksi jne. Meillä on lupa olla kutsun kantajia ja kutsun hyväksyminen omalla kohdallamme tarkoittaa sitä, että me kerromme, keitä me olemme.

2 Tim. 2:15 > Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi , joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.

Toinen asia, mikä mielestäni Paavalin opetuksesta nousee hyvin selvästi esiin, on luottamus Jumalaan. Fil. 1 jakeessa 6 hän sanoo varmasti luottavansa siihen, että Hän joka on alkanut hänen seuraajissaan hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Aika usein meidän luottamuksemme Jumalaan, joka on Kaikkivaltias, on hukassa. Kun keskustellaan kristikunnan kentällä olevista ilmiöistä ja julistajista, me arvioimme herkästi lihan mukaan. Itselleni on noussut Paavalin opetuksesta hyvin keskeiseksi se, kuinka luottamus Jumalaan jokaisen veljeni ja sisareni kohdalla on erityisen tärkeää. Jumala on voimallinen pitämään jokaisen pystyssä ja palauttamaan harhateiltä, jos joku on sinne eksynyt. Joka alkaa Kristuksessa, myös Jumalan tahdon mukaan lopettaa Hänessä! Tämä on meidän tärkeä muistaa ja rukoilla sitä kaikkien Jeesuksen seuraajien kohdalla!

Pyhä Henki on annettu jokaiselle uskovalle opettajaksi ja johdattajaksi. Omassa voimassamme me emme kykene matkaa tekemään, mutta Jumalan voima meissä on suurempi kuin mikään muu ja kykenee johdattamaan aivan jokaista. Tämä on meidän lasten vanhempinakin hyvä muistaa. Emme voi murehtimisella kantaa lapsiamme yhtään pidemmälle. Moni vikaankin mennyt lenkki voi kääntyä Jumalan ohjauksessa oikeaan. Jos me keskitymme liikaa vikalaukauksiin, voimme unohtaa miksi me olemme liikkeellä. Evankeliumi on Ilosanoma. Meidän tulisi viedä sitä voitto- ei surusaatossa.

Paavali näki monenlaisia julistajia. Hän sanoo jopa, että jotkut julistavat kateudesta ja riidanhalusta. Motiivit ovat silloin varmasti väärät. Tänä päivänäkin voidaan julistaa evankeliumia väärin motiivein. Väärä motiivi voi olla vaikkapa julkisuushakuisuus. Jos motiivit ovat vääriä, Jumala näkee sydämet. Paavali ei takerru edes tällaiseen. Hänen mielestään evankeliumi on niin voimallinen, että sen julistaminen ei koskaan ole turhaa. Jumala toimii ihmismotiiveista huolimatta.

Luulenpa, että omat motiivimmekin tarvitsevat aika ajoin tarkistamista. Raamattu kehottaa meitä jokaista valvomaan omaa tilaamme. Paavali kiinnittää lukijan huomion jakeessa 11 jälleen kerran vanhurskauden hedelmiin, jotka Kristus saa jokaisessa aikaan. Hedelmät puhuvat sitä kieltä, mitä jokainen meistä ymmärtää. Motiiveja me emme pysty näkemään ja tutkimaan, mutta hedelmät pystymme.

Vanhuskauden hedelmät ovat niitä tekoja, mitä me teemme Kristuksessa. Jokainen meistä voi toimia myös omassa lihassa, ilman Hengen ohjausta, mehän tiedämme, että näin voi toimia meistä jokainen. Hengen hedelmät, jotka Jumala saa aikaan silloin, kun me olemme Hänessä ja toimimme Hänessä ovat: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen. 

 ( Gal. 5:22 ).

Me voimme näillä myös koetella joitakin asioita, jotka mietittyvät meitä. Hengen hedelmät puhuvat kyllä puolestaan. Jos epäilet jonkun raittiutta ja motiiveja, katso onko hän rakkaudellinen, täynnä iloa ja rauhaa, joka tarttuu sinuunkin. Onko hänen käytöksessään ystävällisyyttä vaiko ylimielisyyttä. Onko hän esiintymisensä sävyisää ja hillitseekö hän itsensä kuinka hyvin. Mies tai nainen, joka ei kestä arviointeja ei tule pysymään pystyssä omassa voimassaan.

Fil. 4: 7: Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi , on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Muistan erään tapauksen nuoruudestani, kun halusin mennä erään gospelmuusikon kanssa keskustelemaan tekemistäni lauluista. En tuntenut häntä ennestään kovinkaan hyvin, mutta tiesin hänen tehneen jo usemman levyn urallaan. Odotin tietysti, että hän kohtaisi innokkaan nuoren säveltäjän alun kaikella kiinnostuksella ja lempeydellä. Näin ei pettymyksekseni kuitenkaan käynyt. Saamani vastaanotto jäi melko lyhyeksi ja tylyksi. Täytyy sanoa, että se satutti sisintäni jonkin verran ja melkeinpä nieleskelin kyyneleitä. Kohtaaminen ei mitenkään edistänyt rauhaa sisimmässäni, päinvastoin. Sen jälkeen en ole häntä kohdannut, enkä juuri kuullutkaan hänestä mitään. Tapauksesta on jo kymmeniä vuosia aikaa.

Katsotaan hedelmiä ja muistetaan, että Jumala on Kaikkivaltias ja näkee ihmisen sisimpään. Myös lihan teot ovat ilmeiset sanoo Paavali Gal. 5: 19, voimme lukea ne sieltä. Joskus seurakunnan virallisessa kokouksessakin ihmisen pahuus voi paljastua. Snl. 26:26 > ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu ”. Olen istunut sellaisissa kokouksissa, missä ihminen on paljastanut koko sisäisen katkeruutensa ja lähtenyt ovet paukkuen ulos, kiroten koko jäljelle jäävän seurakunnan. Siinä paljastui hyvin paljon. Jumala voi kuitenkin armossaan palauttaa sellaisenkin sisaren tai veljen, jos hän katuu ja tekee parannuksen. Rauha voi varjella meidän sisintämme niin, ettemme lannistu tai vaivu katkeruuteen. On tärkeä valvoa omaa tilaansa. Lue vielä: Jaak. 1: 19-25 Oikeasta Sanan kuulemisesta.

Paavali kiteyttää mielestäni hyvin opetuksensa jakeessa 19 tässä samassa filippiläiskirjeen 1. luvussa. Luetaan se vielä lopuksi: ” Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne avulla ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla.

Tärkeintä evankeliumin levittämisessä mukana tulevassa taistelussa ja siinä pystyssä pysymisessä on nimenomaan rukous ja Hengen johdatus. Ilman niitä me joudumme jokainen tuuliajolle. Arvioidessamme erilaisia virtauksia ja opetusta, me tarvitsemme näitä kahta. Jumalan Henki kykenee tutkimaan kaiken. Me emme löydä vastauksia pelkästään kirjojen lehdiltä. Jeesus itse sanoi, etteivät oppikiistat johda mihinkään hyvään lopputulokseen. Johannes kirjoittaa 1 Joh. 4: 1-6. Yleensäkin me voimme käydä vuoropuhelua sellaisten Herran palvelijoiden kanssa, jotka aidosti etsivät Jumalan tahtoa elämässään. Väärä henki estää tällaisen avoimen vuoropuhelun. Tämäkin on hyvä muistaa.

Jokin aika sitten pyysin erästä evankelistaa ottamaan yhtettä, josko hän ehtisi tulla vierailulle tänne Ikaalisiin. Huomasin, että hän oli kyllä lukenut viestini, mutta vastausta siihen ei tullut. Myöhemmin kuulin eräältä veljeltäni, että tuon evankelistan julistustyössä on tullut esiin outoja piirteitä. Hän on siirtynyt julistamaan korvausteologiaa Israelin suhteen. Tämä tarkoittaa, että hän on luopunut siitä puusta, mihin meidät jokainen kristitty on oksastettu ja Jumalan sana varoittaa meitä ylpeilemästä tuon puun rinnalla. Meidät on oksastettu Israelin jaloon puuhun. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon!'

Halusin antaa teille muutaman esimerkin, kuinka voimme tutkia saamaamme opetusta ja paimenuutta kristikunnassa. Raamattu antaa meille paljon opetusta tästä ja se on paras opaskirjamme tässä suhteessa meille jokaiselle. On tärkeä kohdata asiat avoimesti ilman pelkoa. Seurakunnan keskellä kaikki pitää kyetä arvioimaan ja tutkimaan. Jos esiin nousee joku asia, mikä ei kestä päivänvaloa tai tutkimista, on se jo ensimmäinen merkki siitä, että kyse on jostakin seurakuntaelämään sopimattomasta.

Jumala on Kaikkivaltias ja me voimme tuomiot jättää hänelle. On tärkeä pitää huoli siitä, että pysymme Hänessä ja lopetamme matkamme Hänessä. Rukous ja Pyhä Henki ovat parhaat auttajamme tässä.

Yleensä merkki siitä, että kyselet ja tutkailet tällaisia asioita on se, että olet jo vahvemman ruuan ja opetuksen tarpeessa. Sinun hengelliset aistisi ovat harjaantuneet. Rukoillaan, että voisimme jättää opin alkeet taaksemme ja kasvaa täyteen miehuuteen ja naiseuteen Kristuksessa. Seurakunta on paikka, missä onneksi mennään aina eteenpäin, ei taaksepäin.