RUKOUS MUUTTAA KAIKEN
Raamattu on täynnä kertomuksia, joissa rukous on muuttanut olosuhteet niin, että Jumalan voima on päässyt murtautumaan ihmisten elämiin. Nostan nyt esiin muutaman mieleeni jääneen kertomuksen.
1. LAPSETTOMAN VAIMON RUKOUS
1. Samuelin kirjassa kerrotaan juutalaisnaisesta nimeltään Hanna. Hän meni Herran temppeliin ja rukoili Herraa.
1 Sam. 1:
9 Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna | ||||||||
10 ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti | ||||||||
11 ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä
katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota
palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen,
niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä
partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä". Pappi Eeli kuuli Hannan rukouksen. Hän lupasi surevalle vaimolle, että Jumalan kuulisi häntä ja hänen toiveensa kävisi toteen. Raamattu kertoo, että näin kävi. Hanna synnytti Samuelin ja vei hänet lupauksensa mukaan kasvatettavaksi temppeliin, pyhittäen hänet kokonaan Herralle. Samuelista kasvoi profeetta. Rukoileva äiti on siunaus. He, joilla sellainen on ollut, voivat varmasti yhtyä tähän. Itsellänikin on ollut rukoileva äiti. Hän mm. rukoili minun syntymäni kohdalla rukouksen, joka kantaa yhä. Äidilläni oli kaksosraskaus ja toinen meistä tuli kesken. Minä jäin. Myös minut on äiti luovuttanut rukouksessa silloin Jumalalle. Muistetaan, kuinka Jumalalle on kaikki mahdollista. Hän odottaa, että me avaamme sydämemme hänelle. Hanna itki katkerasti temppelissä, jopa niin, että pappi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa keskellä päivää. Koska me, minä ja sinä, olemme rukoilleet näin? Sellainen rukous tulee varmasti kuulluksi ja on myös puhdistavaa. 2. JOONAN RUKOUS KUTSUMUKSESSAAN Toinen, mikä nousi mieleeni, oli kertomus Joonasta. Muistamme, kuinka Jumala kehotti häntä lähtemään Niiniveen viestinviejäksi. Jumala kertoi tuhoavansa Niiniven, ellei se tekisi hänen edessään parannusta. Joona sai tehtäväkseen tämän kuuluttamisen. Joonan tie oli rankka. Hän vastusti alussa Jumalan kutsua. Hän joutui jopa meripedon vatsaan, mistä hän kuitenkin rukoiltuaan pelastui kuivalle maalle. Kertomus Joonasta opettaa meille, ettei kannata vastustaa Jumalaa, ja että Hän tekee kuitenkin kaikki oman päätäntävaltansa ja suvereeniteettinsa mukaisesti. Hän on Kaikkivaltias ja Pyhä. Me ihmiset luulemme tietävämme toisinaan muka Jumalaakin paremmin. Olemme laatineet jopa lopun aikaa koskevia tulkintoja ikään kuin kiveen kirjoitettuina. Jumala on kuitenkin voimallinen tekemään oman päätäntävaltansa mukaisesti kaiken ihmiskunnan kohdalla ja meidän jokaisen elämän kohdalla. Hän on määrännyt jokaiselle alun ja lopun. Siihen meidän on tyytyminen. Joona vihastui Jumalaan, kun Hän ei tuominnutkaan Niiniveä. Jumala vain osoitti armonsa ja veti tuomionsa pois. Niiniveläiset nimittäin kävelivät säkkivaatteet päällä ja kääntyivät synneistään Jumalan puoleen. Joonan kirjassa tämä kaikki on kirjoitettuna. Lopulta Jumalan kerrotaan katuneen tuomioitaan ja vetäneen sen heidän yltään pois. Joona 3:10. Jumala kysyi Joonalta, oliko hänen vihastumisensa oikea Hänen edessään? Mekin saatamme joutua elämässämme tilanteisiin, missä Jumala kysyy meiltä: "Onko sinun vihastumisesi ja pettymyksesi tunteesi oikea? -Ehkä me emme ole ymmärtäneet Jumalan aivoituksia jonkin rukoilemamme asian kohdalla? Ehkä emme ole osanneet luottaa Jumalaan ja Hänen kostoonsa, vaan olemme ottaneet hallinnan tai koston omiin käsiimme? Rukous kannattaa. Kun luotamme Jumalaan ja annamme Hänen hoitaa kaiken, niin omassa kuin koko kansakuntammekin elämässä, me säästämme omaa sydäntämme. Psalmi 78 sanoo:
|
Kommentit