"SUURET SYÖVÄT PIENET"

Olen vuosia seurannut sekä kristillisen että poliittisen vaikuttamisen kenttää. Olen osallistunut myös omalta osaltani keskusteluun ja vaihtanut ajatuksia eri toimijoiden kanssa. Surukseni olen huomannut, kuinka vaakamme on pahasti kallistunut suurten puolelle. 

Tässä yritän perustella mielipiteeni lukijalle: 

Ensinnäkin kun katsoo Suomen pastoreiden rukous- ja yhteysrintamaa, se on keskittynyt suurten kaupunkien työntekijöiden keskinäiseksi kanssakäymiseksi, vieläpä etupäässä pääkaupunkiseudun pastoreiden. Myös Mediatoiminta on keskittynyt pääkaupunkiseudulle. Toiset saavat infoa aina tilanteen mukaan. Tämä porukka on ottanut käsiinsä myös eräänlaisena opillisena majakkana toimimisen. 

Kaiken kaikkiaan meiltä puuttuu huolellinen opin- ja uskonelämän arviointi, missä erilaiset näkemykset voitaisiin yhdessä puntaroida. Oman palvelustyönsä asiantuntijoita ovat ymmärtääkseni edelleen ne, jotka toimivat "kunkin tutkittavan kohteen" ytimessä, eivät kehillä. Sen sijaan arvostelua harjoitetaan julkisuudessa ahkerasti yksittäisinä kehäkettuina heiluen. Käsityksiä syntyy mitä merkillisimmistä havainnoista, joskus jopa julistajien ulkoisesta habituksesta.  

Ketään ei tulisi diskata yhteydestä kevyin perustein.  Arvioinnissa tulisi kiinnittää huomio Jumalan Sanan mukaan hedelmiin, hedelmiin ja vielä kerran hedelmiin. Jokaisella meistä on oikeus evankeliumiin ja oikeus perustella toimintansa Jumalan Sanalla. Hälytyskellojen tulisi soida välittömästi, mikäli poiketaan Raamatun perustukselta. Mikäli taas väitteet saavat jalansijaa Raamatussa, meidän tulisi perehtyä asiaan entistä suuremmalla innolla. 

Toisaalta ymmärrän, kuinka tähän on tultu. Suomen kristillisellä kentällä on ollut ongelmana seurakuntien sisäänpäinlämpiävyys. Kukin on keskittynyt hoitamaan vain omaa sarkaansa. Kaikkea uutta pidetään outona ja pelottavana- siitä halutaan pestä kädet nopeasti ja jatkaa matkaa entiseen malliin. Surkuhupaisaa on sekin, kuinka monet puhuvat herätyksestä ja odottavat sitä, mutta on olemassa joukko niitäkin, jotka kokonaan kieltävät sen.  Eräs pastori sanoi minulle juuri tällä viikolla, ettei usko herätykseen. Hänen mielestään sellaista ei Raamatussa ole enää luvattu. 

Mikäli me emme usko herätykseen lopun aikana, onko evankeliumin eteenpäin viemisellä mitään merkitystä?  Raamatun kokonaisilmoitus tukee mielestäni liikkeellä olemista ja ihmissielujen voittamista Jeesukselle, aina kokonaisia kansakuntia myöten. Yhdenkin ihmissielun voittaminen on Jumalalle tärkeää:

- Meille on annettu käsky mennä ja viedä pelastussanomaa kaikkialle.  Pelkästään tämän tulisi innoittaa meitä saavuttamaan ihmiset sankoin joukoin Kristukselle!

RAHA VALLAN VÄLINEENÄ

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kentällä on entistä vaikeampaa päästä eteenpäin ilman rahaa ja panostamista mainostukseen.  Monet ehdokkaat tekevät valtavasti töitä saadakseen äänensä kasaan. Demokratia ei tee kunniaa tässäkään asiassa.  Uskon, että monta hyvää vaikuttajaa jää rannalle. Valta tässä mielessä on keskitettynä niille, jotka osaavat nykykoneistoa parhaiten käyttää ja saavat rahalleen näin vastinetta. 

Silti jokaisen kannattaa äänensä antaa. Jälleen kerran äänestäjän kannalta olisi tärkeä katsoa hedelmiin. Millaisia arvoja ja elämänohjeita ehdokkaamme kantaa? Onko hän ihminen, jolle voisin uskoa yhteisen taloudenhoitomme sekä hyvinvointimme avaimet? Moraalisen selkärangan tulisi olla suora.  

Jumalan valtakunta tulee. Jeesus ajaa köyhien, leskien ja orpojen eli kaikkein heikoimpien asiaa. Kun valta on keskitetty Hänelle, tapahtuu kaikkialla uuden elämän puhkeamista. Suuret ja mahtavat joutuvat väistymään Hänen tieltään, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Ikuisesti. Aamen.  

Katja-Leena Klinga

Pastori, lähihoitaja

ja aluevaaliehdokas

Pirkanmaa