KUINKA RUKOILEN PARANNUSTA, VAIKKA OLEN KRISTITTY?

Näemme ympärillämme maailman, joka on täynnä kaikenlaista moraalittomuutta ja perverssejä ilmiöitä. Se ei sinänsä yllätä, sillä Raamatun äärellä lopunajoista meille kerrotaan, kuinka ne ovat kuin Nooan päivät. Ihmiset ovat välinpitämättömiä Jumalan laeille, eivätkä kunnioita Häntä. He kävelevät myös lähimmäistensä yli. 

Se, mihin ennen kaikkea meidän tulisi kiinnittää huomiomme, ovat synti ja moraalittomuus Jumalan seurakunnan keskellä.  Sen tulisi tehdä meidät murheellisiksi. Jumala asetti nimittäin uuden liiton seurakunnan moraaliseksi selkärangaksi kansakuntien keskuuteen.  Kun seurakunnan rappiotila syvenee, myös kansakunnat ajautuvat yhä syvemmälle tässä. 

Profeetta rukoilemassa ennen astumistaan kansan eteen. 

MILLAISTA PARANNUSRUKOUSTA TARVITAAN?

1.  Parannus oman kansamme syntien puolesta

Jumala sanoo selvästi Sanassaan, kuinka kaikkien ihmisten, ja tällöin myös kansakuntien, tulee ylistää Herraa. Hän on se Jumala ja Isä, joka puhalsi meihin elämän hengen ja joka antoi meille Vapahtajan Jeesuksen. Hän valitsi Israelin omaisuuskansakseen ja muut kansakunnat ylistämään Häntä iankaikkisesti. Hän on kansojen Jumala. 

Lk. 24:47:

...ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Voimme aloittaa tekemällä parannusta oman kansamme puolesta. Näin Profeetatkin ovat rukoilleet koko kansansa syntien tähden. Uuden liiton kristittyinä mekin saamme tehdä niin. 2 Aik. 30:20. 

2. Parannus omien syntiemme puolesta

Kaikki ihmiset ovat syntiä tehneet ja tarvitsevat parannusta pelastuakseen. Parannuksentekoon on turha lähteä asenteella, etten itse tarvitsisi sitä.  Jokainen tarvitsee. Olemme rikkoneet ja rikomme jatkuvasti Jumalaa sekä lähimmäistämme vastaan. 

On aina lähdettävä liikkeelle oman sydämensä tilasta; Missä itse olen toiminut väärin; mitkä ovat olleet tekojeni motiivit?  Varmuuden vuoksi on hyvä rukoilla vielä tiedostamattomien ja salaistenkin syntiensä puolesta. Jumala on omilleen armollinen.  Ps. 19:12.

Dan. 9:20: 

Ja, vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

Luuk.18: 

13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi:  -Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.

14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään." 3. Parannus Seurakunnan ja papiston/johtajiston syntien puolesta Seurakunnan puolesta tulee tehdä parannusta ja etsiä Jumalan kasvoja.  Seurakunnan, joka on totuuden pylväs ja perusta kansakunnassa, tulisi julistaa jaloja Jumalan tekoja ympärilleen.  Mikä on vienyt Suomen ja oman seurakuntani pois raiteiltaan?  Mistä voin aloittaa rukoukseni listan; onko se kenties pahanpuhuminen ja juoruilu, seksuaalisynnit vaiko maallistuminen ja materialismi?  Entäpä me papisto? Missä se on astunut harhaan? Onko se ollut hyväksymässä abortteja ja avioeroja tai sortunut rahan ja vallan väärinkäyttöön? (Mal.2:16; avioeroista; Jumala yhä vihaa hylkäämistä. Hän ei ole muuttunut tässä suhteessa. Vaikka eroja tapahtuu, on ne tunnustettava synniksi ja epäonnistumisiksi Pyhän Jumalan edessä).  Onko papisto opettanut seurakuntaansa totuuteen taivaasta ja helvetistä, vai onko se saarnannut ihmisten korvasyyhyyn milloin mistäkin? Ovatko evankelistat hauskuuttaneet ihmisiä omilla matkakertomuksillaan, eivätkä ole kertoneet, mikä on kaikkien tärkeintä, eli parannus ja kääntyminen Jeesuksen ristin ja veren evankeliumiin?  Kaikkein suurin synti on olla erossa Elävästä Jumalasta, etteivät ihmiset usko Häneen, jonka Jumala on lähettänyt Pelastajaksemme, Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen.  Näistä kaikista tulee tehdä Jumalan edessä parannusta. Luettelen synnit, tunnustan ne tosiasioiksi, ja pyydän armahdusta sekä eheytystä seurakunnalleni.  Ilmestyskirjan alku puhuu lopunajan seurakunnasta, joka tarvitsee parannusta ennen Messiaan toista tulemusta. Lampunjalka on asetettava takaisin paikoilleen ja seurakuntamorsiamen on oltava hereillä. Sen tulee olla Pyhä ja Puhdas odottaessaan Herraansa.  Lopuksi: Kun me nöyrymme Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja teemme parannuksen, on Jumala armollinen ja kuulee meitä. Hän laskee Henkensä sinne, missä Hänelle on annettu sijaa. Hän antaa sateensa sinne, missä Hänen antamaansa siunausta on odotettu ja maahan, mihin muokkaus on huolella tehty. Mikäli me haluamme nähdä herätyksen ihmeineen, tarvitsemme tätä.   Oletko mukana? Kukaan ihminen ei tuo herätystä meille, vaan se tulee parannuksenteon ja huolellisen valmistautumisen kautta.  Herätys tulee itse Jumalalta, vastauksena ihmissydänten kaipuuseen.  Ilm. 3:19: Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA! Katja-Leena Kirjoittaja toimii vapaaehtoistyössä Parannuksenteon ja Pyhyyden Palvelustyö, Suomi ry:ssä.