HALVEKSITTU OMALLA MAALLAAN

Matt.13:

54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?

55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?

56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"

57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".

58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa. Kun Jumala kutsuu ihmisen johonkin tehtävään; Hän valtuuttaa ja varustaa matkalle.   Silloin kysytään palvelushintaa; onko ihminen valmis ottamaan vastaan kaiken sen ristin häpeän, minkä Jeesuskin oli valmis kantamaan?  Jeesus kantoi ristillä pelkomme, häpeämme ja syyllisyytemme.  Se riittää.  Jeesuksen ristintyö oli kertakaikkinen ja pätevä. Muuta ei tarvita.  Juutalaiset ehkä ajattelivat, että Jeesus on äidilleen ja isälleen häpeäksi.  Jeesus puhui aivan uutta kieltä tuon ajan kulttuurissa.  Hän julisti olevansa kirjoitusten Messias.   Se kuulosti juutalaisten korvissa lähes Jumalan pilkalta.  Näyttää siltä, että häpeä oli Jeesuksen perheellekin asia, joka vaikutti siihen, etteivät he ymmärtäneet Jeesuksen tehtävää kuin vasta kuoleman ja ylönousemuksen jälkeen.  Vasta sitten Marian ja Jaakobin ( Jeesuksen veljen ) silmät aukenivat.  Häpeä leimaa itämaista kulttuuria. Tästä  piti kotikirkossani hyvän ja ansiokkaan raamattutunnin vapaakirkollinen raamatunopettaja Päivö T Juntumaa.  Toisin kuin meidän länsimaisessa totuuden etsinnän ilmapiirissä, siellä kaikkea tarkastellaan häpeän näkökulmasta.  Totuus tulee vasta sen jälkeen. Tärkeämpää kuin totuus on se, että perhe säästyy häpeältä.  "Älä jää kiinni varkaudesta", voisi olla siellä se kehoitus. Kun meillä se on" Älä varasta".  Kristukselta saatu pukumme yritetään monta kertaa vaihtaa ihmisten taholta toisenlaiseksi.  Me kannamme mukanamme, Hänen meille lahjoittamaa pelastusta ja vanhurskautta, myös henkilökohtaista kutsuamme.  Hän on kutsunut meidät edustajikseen maan päälle, toteuttamaan Isän tahtoa. Kuinka me olemme arvolliset siihen tehtävään?  Emmehän me kykene edustamaan Häntä; itse Jumalaa. Me olemme arvolliset vain ja ainoastaan ristintyön kautta.  Kaikki on sovitettu ja tehty valmiiksi. Siinä mielessä risti antaa vastauksen näihin kaikkiin syntiinlankeemuksessa päällemme lyötyihin seurauksiin, jotka syntyivät tottelemattomuudestamme Jumalaa kohtaan: pelkoon, häpeään ja syyllisyyteen. Me olemme arvolliset, koska Hän on Isämme ja Luojamme. Hän on tehnyt meidät omaksi kuvakseen. Se siis pohjautuu luomistyöhön ja Jumalan kädenjälkeen. Me olemme arvolliset, koska Hän antaa meille voiman kaikkeen, mitä me teemme.  Emme ole oman voimamme, viisautemme tai kyvykkyytemme varassa.  Pyhä Henki antaa, paitsi voiman tulla Jumalan lapseksi, myös voiman elää Hänen tahdossaan ja johdatuksessaan.   On varma, että Jumalan teko meissä herättää ympäröivässä maailmassa soraääniä.  Yleensä ne äänet tulevat hyvin läheltä.  Ihmiset ovat oppineet tuntemaan meidät lihamme puolesta. Me olemme usein kasvaneet ja varttuneet yhdessä.  Nyt, kun Jumala alkaa jotakin käyttämään ja erottamaan omiin tehtäviinsä, se herättää toisissa vastarintaa; On täysin mahdotonta, että naapurin Miina tai Matti kykenee toimimaan Jumalan äänitorvena minulle tai näille muille,jotka ovat varttuneet hänen lähellään.  On häpeällistä, että ympäröivä maailma näkee minun perheestäni puolen, joka ei istu tähän aikamme maailmankuvaan.  Se tietää minulle ja läheisilleni painetta.  Olen omassakin vaelluksessani joutunut kohtamaan vastarintaa, ja kohtaan sitä varmasti yhä.  Minun suutani on yritetty tukkia ja pukuani vaihtaa.  Kumpaa tulee totella enemmän, ihmistä vaiko Jumalaa?  Mieluummin minä tottelen Jumalaa.  Hänelle minun on tehtävä kerran tili omista leivisköistäni.  En voi heittää niitä toisten hallittavaksi. Jokaisella on omansa.  Kuka tai mikä sitten määrittelee tehtävämme?   On olemassa kolmenlaisia ihmisiä. On olemassa kutsuttuja, ajettuja ja itse itsensä kutsuneita.   -Kutsutut ovat niitä, jotka Jumala itse on kutsunut. Se näkyy hedelmissä ja se näkyy siinä, että he ovat valmiita tottelemaan enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.  He eivät ole ihmisten orjia.  Heidän toimintaansa leimaa Rakkaus, joka ei kuitenkaan ole mitään mielistelyä.  Rakkaus on yhtä totuuden kanssa.  Jumalan Sana on totuus ja auktoriteetti kaikessa.  -  Ajetut ovat niitä, jotka ihmiset ovat nostaneet jalustalle.  Heillä on usein mahtava kyky manipuloida ja saada ihmiset puolelleen.  He haluavat miellyttää ihmisiä Jumalan sijaan ja omaa vallanhaluaan.  Tällaisesta maaperästä nousee kerran myös antikristus. -  Sitten ovat vielä itse itsensä kutsuneet.  Heitä ovat sellaiset, jotka ilman Jumalan kutsua ovat liikkeellä, ja jotka eivät välttämättä ole edes kansansuosiossa.  He tarttuvat yleensä erilaisiin epäkohtiin ja askartelevat muiden ihmisten mustamaalaamiseksi.  He kokevat olevansa jollakin tavoin lahjakkaita auttaakseen tätä yhteiskuntaa, tai jopa Jumalan valtakuntaa. Ja, kuitenkin Jeesus sanoo heistä, ettei Hän viimeisellä tuomiolla tunne heitä.  Heiltä puuttuu se kaikkein tärkein, nimittäin Rakkaus, joka on yhtä Totuuden kanssa.