ONKO JO LIIAN MYÖHÄISTÄ OPPIA?

Sananl. 22:6

Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

Otsikon kysymys on askarruttanut mieltäni. Olen nimittäin laittanut merkille, että vanha koira ei enää tapojaan muuta. Pennun voi vielä kouluttaa ja kasvattaa mieleiseksekseen. Samoin on ihmisen kanssa. Ellemme kasva ja juurru sisälle Jumalan sanaan jo lapsena, on se vaikeaa, TODELLA vaikeaa myöhemmin. En sano, että se olisi kokonaan mahdotonta, sillä Jeesus on luvannut varjella uskossa jokaisen, joka Hänen tykönsä tulee ja lähtee seuraamaan Opettajaansa. 

  Joh. 16:13

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.

Ihminen voi opetella kuuntelemaan, mitä Pyhä Henki hänen sisimmälleen puhuu. Pyhä Henki asustaa uskovan ihmisen hengessä ja johdattaa häntä. Miten se on omassa elämässäni toteutunut? Aina, kun olen tekemässä jotakin sellaista, mikä ei ole Jumalan tahdonmukaista elämässäni, koen sisimmässäni levottomuutta, en rauhaa. Monet kerrat olen tullut varjeltuneeksi harha-askeleelta kuuntelemalla tätä Jumalan ääntä sisälläni. Hän on puhunut minulle myös korvinkuultavin äänin. Yön hiljaisena hetkenä olen kuullut, kun Pyhä Henki on varoittanut tai lohduttanut, mitä milloinkin olen tarvinnut. Hän on myös johdattanut unien ja profetioiden kautta. Profetiat ovat olleet sanoja, joita toiset uskovat ovat sanoneet minulle. Ne ovat usein vahvistaneet ja rohkaisseet minua kulkemaan oikeaan suuntaan. Siksi uskovien yhteys on tärkeää. Tarvitsemme toisia rinnallemme.

Monet asiat on kerrottu meille Jumalan Sanassa so. Raamatussa. Sieltä löydämme ohjeet ja suuntaviivat elämäämme. Ennen kaikkea sieltä löytyvät ohjeet seurakuntaelämään. Seurakunta, kun se pitäytyy Jumalan sanaan, menestyy aina.

2. Kor. 4:2 :

...vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka vaeltavat vielä Jumalan antamien ohjeiden ja säädösten mukaisesti. Ja kuitenkin ne ovat meille annettu, että voisimme elää parasta mahdollista elämää Hänen lapsinaan.

Kun omatunto saa olla puhdas ja kevyt, on vapaus elää elämää, joka on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Silloin ei mikään kiristä meidän hengellistä ihmistämme, vaan se voi elää uskossa ahkeroiden. Uskossa ahkeroiva henki on sellaisen ihmisen tunnusmerkki, joka kantaa hedelmää elämällään Jumalalle. Jumala tunnistaa tällaisen; Hän on painanut sinettinsä ihmisen sisimpään.

Efe. 1:

11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.

13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Pidetään huoli, että kasvamme sisälle Jumalan sanan totuuksiin jo varhain. Ei riitä, että nimemme on jonkin kirkon kirjoissa. Se ei riitä meitä kasvattamaan Hänen seuraajikseen. Jokainen tarvitsee opetusta ja Hengen läsnäoloa kasvaakseen. Ei koirakaan kasva vain ollessaan kennelin laumassa. Toki sitä on koulutettava ja ruokittava koko ajan.

Katja-Leena Klinga