ONKO JO LIIAN MYÖHÄISTÄ OPPIA?
Sananl.
22:6
Totuta
poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
Otsikon
kysymys on askarruttanut mieltäni. Olen nimittäin laittanut
merkille, että vanha koira ei enää tapojaan muuta. Pennun voi
vielä kouluttaa ja kasvattaa mieleiseksekseen. Samoin on ihmisen
kanssa. Ellemme kasva ja juurru sisälle Jumalan sanaan jo lapsena,
on se vaikeaa, TODELLA vaikeaa myöhemmin. En sano, että se olisi
kokonaan mahdotonta, sillä Jeesus on luvannut varjella uskossa
jokaisen, joka Hänen tykönsä tulee ja lähtee seuraamaan
Opettajaansa.
Joh.
16:13
Mutta
kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät
kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä
itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset
hän teille julistaa.
Ihminen
voi opetella kuuntelemaan, mitä Pyhä Henki hänen sisimmälleen
puhuu. Pyhä Henki asustaa uskovan ihmisen hengessä ja johdattaa
häntä. Miten se on omassa elämässäni toteutunut? Aina, kun
olen tekemässä jotakin sellaista, mikä ei ole Jumalan
tahdonmukaista elämässäni, koen sisimmässäni levottomuutta, en
rauhaa. Monet kerrat olen tullut varjeltuneeksi harha-askeleelta
kuuntelemalla tätä Jumalan ääntä sisälläni. Hän on puhunut
minulle myös korvinkuultavin äänin. Yön hiljaisena hetkenä olen
kuullut, kun Pyhä Henki on varoittanut tai lohduttanut, mitä
milloinkin olen tarvinnut. Hän on myös johdattanut unien ja
profetioiden kautta. Profetiat ovat olleet sanoja, joita toiset
uskovat ovat sanoneet minulle. Ne ovat usein vahvistaneet ja
rohkaisseet minua kulkemaan oikeaan suuntaan. Siksi uskovien yhteys
on tärkeää. Tarvitsemme toisia rinnallemme.
Monet
asiat on kerrottu meille Jumalan Sanassa so. Raamatussa. Sieltä
löydämme ohjeet ja suuntaviivat elämäämme. Ennen kaikkea sieltä
löytyvät ohjeet seurakuntaelämään. Seurakunta, kun se pitäytyy
Jumalan sanaan, menestyy aina.
2.
Kor. 4:2 :
...vaan
olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella
kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla
totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle
Jumalan edessä.
Harvassa
ovat ne ihmiset, jotka vaeltavat vielä Jumalan antamien ohjeiden ja
säädösten mukaisesti. Ja kuitenkin ne ovat meille annettu, että
voisimme elää parasta mahdollista elämää Hänen lapsinaan.
Kun
omatunto saa olla puhdas ja kevyt, on vapaus elää elämää, joka
on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Silloin ei mikään kiristä
meidän hengellistä ihmistämme, vaan se voi elää uskossa
ahkeroiden. Uskossa ahkeroiva henki on sellaisen ihmisen
tunnusmerkki, joka kantaa hedelmää elämällään Jumalalle.
Jumala tunnistaa tällaisen; Hän on painanut sinettinsä ihmisen
sisimpään.
Efe.
1:
11
Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen
edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka
vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
12
että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo
edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.
13
Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan,
pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän
Hengen sinetti,
14
sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa
lunastamiseksi-hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Pidetään huoli, että
kasvamme sisälle Jumalan sanan totuuksiin jo varhain. Ei riitä,
että nimemme on jonkin kirkon kirjoissa. Se ei riitä meitä
kasvattamaan Hänen seuraajikseen. Jokainen tarvitsee opetusta ja
Hengen läsnäoloa kasvaakseen. Ei koirakaan kasva vain ollessaan
kennelin laumassa. Toki sitä on koulutettava ja ruokittava koko
ajan.
Katja-Leena
Klinga
Kommentit