MIKSI NUORI MASENTUU?

Elämme yhteiskunnassa, missä nuorten työttömyys, syrjäytyminen ja masentuneisuus ovat lisääntyneet. Olen törmännyt liian moneen nuoreen, jotka eivät tiedä, mitä elämällään tekisivät. Oikeastaan jo yksikin tällainen nuori on liikaa. Jumala on antanut meille jokaiselle ihmisarvon. Arvoomme eivät vaikuta ulkonäkö, vauraus, sukupuoli, lahjakkuus tms. Olemme Luojamme kuvia jokainen ja sinänsä arvokkaita. Lisäksi meille kaikille on annettu kuninkaallinen tehtävä. Olemme Hänen edustajiaan maanpäällä ja meidän tehtävämme on pitää tästä luomakunnasta huolta.

Nuoret eivät usein tiedä arvoaan. Heidän itsetuntonsa on nujerrettu. Mittarit, joilla mitataan tänään arvoamme, ovat kaikin puolin vajaita ja ihmisten käsissä jopa vaarallisia. Emme yllä niiden asettamiin mittohin. Jos lasta ei ole tuettu näkemään omaa arvoonsa ilman ehtoja ja velvoitteita, on vaarana menettää omanarvontunto kokonaan nykymittareiden valossa.

Nuori saattaa masentua, jos mitkään ovet eivät aukene hänen edessään. Tiedän niitä, jotka vuosikaudet ovat kolkutelleet samoja ovia esim. opiskelupaikan suhteen. Meillä pitäisi olla enemmän keinoja opastaa ja ohjata nuorta ” tyhjiössä ”. Itsetunto rakentuu siinä, että tuntee olevansta hyödyllinen ja olemassa tarkoitusta varten. Tällaisille nuorille tulisi rakentaa järjestelmä, missä häntä ei jätetä yksin, ei edes oppikirjojen pariin. Pelkät oppikirjat vievät kauaksi todellisesta elämästä. Kirjojen kanssa eläminen ei jalosta elämää varten, se korkeintaan pitää lukutaitoa yllä. Oppi ja elämä kuuluvat yhteen.

Hepr. 5:8	Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,

Muistan sanoneeni omille nuorilleni usein kouluaikoina, kun he lukivat kokeisiinsa joskus väsyneinä ja turhautuneina: ” Laita kirja tyynyn alle, kyllä tieto sieltä yön aikana imeytyy ” ! Tämä saattaa olla vapauttavaa nuorelle.

Ketä nuori haluaa miellyttää?

Olen sitä mieltä, että masentuneella nuorella on usein herkkä omatunto ja hän yrittää miellyttää milloin vanhempiaan, milloin opettajiaan ja muita auktoriteetteja, jotka puhuvat hänelle ” sisäisesti ” edelleen. Auktoriteeteilla on voima hallussaan. Millainen on auktoriteetti, sellainen on suhteessa itseensä seuraajakin. Ankara, vaativa, moittiva ja vähättelevä auktoriteetti tuottaa usein arkoja ja itselleen ankaria alamaisia. Ja päinvastoin lempeä, sovitteleva, ymmärtäväinen ja kannustava auktoriteetti niitä, jotka tyytyvät ”vähempään ” ja ovat tasapainossa itsensä kanssa.

Onko sellainen nuori heikko, joka turvautuu Jumalaan?

Olen törmännyt ajatteluun, että heikot turvaavat itseään suurempaan ja vahvempaan. Itseasiassa onko sitten väärin olla heikko ja tarvitseva? Onko niin, että tämä aika ei anna heikoille ja tarvitseville tilaa? Kristinuskossa on kyse juuri siitä, että Jumalalle annetaan auktoriteetin paikka ylitse kaikkien muiden auktoriteettien. Pidämmehän me auktoriteetteja muutenkin, ihan jokainen. Sillä on merkitystä, mitä vaikkapa rehtori tai isä sanoo. Emme suinkaan jätä sitä huomiotta ja niiden sanojen jälki syöpyy usein syvälle sielumme sopukoihin.

Jeesus oli Getsemanen puutarhassa ja rukoili ennen kuolemaansa, että Jumala ottaisi häneltä pois sen kärsimyksen maljan, joka hänen oli juotava pohjaan asti. Lopuksi hän sanoi, että tapahtukoon Jumalan tahto, ei Hänen. Jeesus luotti kaiken Isänsä käsiin.

Luuk. 22:

41 Ja hän vetäytyi heistä noin kivenheiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili

42 sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".

Ihmisen ampuu usein harhaan, kun hän pyrkii olemaan kuin Jumala. Paratiisissa se tuli jo näkyviin, kun ihmispari rikkoi ainoastaan yhden käskyn ja söi elämän puusta. Jumala oli sanonut, että jos siitä syö, tulisi tuntemaan niin kuin Hän ja tuntemaan sekä hyvän että pahan; elämän ja kuoleman.

1. Moos. 3:22	Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"

  

Luottamus Jumalaan kantaa

Luottamus Jumalaan on kantanut ihmisiä ja kantaa yhä. Itse olin 16-vuotias, kun arkana ja pelokkaana nuorena tulin Hänen tyttärekseen. Päivääkään en ole valintaani katunut. Hän on hyvä Isä, parempi kuin yksikään maanpäällinen isä. Hänen auktoriteettinsa on lempeä, oikeudenmukainen, kannustava ja armollinen. Hän on antanut minulle parhaat mahdolliset eväät matkalleni. Suosittelen!

Jer. 29:11

Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Rukous: Rakas taivaallinen Isä, kiitos että olet hyvä ja sinulla on minulle varattuna suunnitelma. Kirkasta polkusi minulle ja anna minulle Jeesuksen nimessä kaikki virheeni ja väärät askeleeni anteeksi. Ota minut sinun perheeseesi, Sinun pojaksesi/tyttäreksesi. Kiitos, että olet luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Johdata minut seurakuntaperheeseen, missä saan kasvaa ja vahvistua uskossani sekä voin löytää todellisia ja samaan suuntaan kulkevia ystäviä. Amen.

Katja-Leena Klinga