Juhannus 2013

Tätä juhannusta vietän kaksistaan koirani Bertan kanssa.  On ollut aikaa miettiä kaikenlaista...
Lähdenpä liikkeelle ensin vaikeimmasta aiheesta, koskien ihmiselämää.  On ollut huolestuttavaa nähdä, kuinka pahoinvointi on lisääntynyt.  Ihmisten fb-päivityksistä voi nähdä, kuinka hätää on monenlaista.  Jos joku heittää hyvästejä julkisesti, pitäisi siihen herätä ja lähettää kiireesti apua.  Toivottavasti herätään ajoissa, ettei ole liian myöhäistä...
Ihmiset ovat usein yksin, vaikka olisivat sitoutuneitakin elämään yhdessä.  Yksinolemisen sietäminen on tärkeää.  Elämässä pitää olla perusturva ja lepo niin, ettei yksinolo ole helvetillistä.  Ja jos osaa olla yksin, pärjää yleensä toistenkin kanssa.  Itse olin vasta kolmikymppinen, kun löysin itseni.  Nyt nautin välillä suunnattomasti saadessani olla hiljaisuudessa; puhun yksin myös Jumalalle.  Niissä hetkissä ei kenenkään muun tarvitse olla läsnä.

Katselin tv:stä nojatuolijumalanpalveluksen.  Musiikkivieraana oli Jukka Leppilampi.  Liikuttavaa oli, että hän lauloi lopussa Hilja Aaltosen sanoin: Kysytkö palvelushintaa- kappaleen.  Ideana ohjelma on oikein hyvä, varmasti nykyaikainen.  Lähetyksessä pohdittiin Johannes Kastajan tienraivaajana kulkemista ja kuinka se voidaan kiteyttää omaan elämäämme ja tähän päivään.  Monet pitävät tienraivaamisena sitä, kun synti tuodaan kirkkoon.  Mielestäni se on kaikkein hälyttävintä!  Synti pitää sanoa edelleen synniksi.  Jumala edelleen tuomitsee avionrikkojat, varkaat, ryövärit ja huorintekijät.  ( 1 Kor. 6:9 ).  Seksuaalisyntien esiinmarssi saastuttaa Jumalan huoneen. Tästä monet kiusaantuvat ja loukkaantuvat, mutta eihän Johannes Kastajankaan sanomaa kaikki ottaneet vastaan.  Hänet mestattiin lopulta.  Surullista.

( Perustelen useimpia kannanottojani Raamatun sanankohdilla, niinkuin kunnioitettu opettajani Simo Lintinen teologiaa opiskellessani neuvoi tekemään ).

Synnin kanssa kamppailevat rienaavat kristittyjä sanomalla: mitä te hurskaat olette puhumaan?  Ette tiedä näistä kamppailuista mitään.  Minäpä tiedän, ja uskonpa, että tietää moni muukin.  Kaikki me olemme ansainneet tuomion, mutta Jeesus tuli vapauttamaan meidät synnin tuomioiden alta!  Tiedän, mitä on kamppailla esim. vuosia kestävän tunneriippuvuuden kanssa.  En kerro siitä sen enempää, mutta se on ollut ajoittain helvetillistä!  Jos lankeaisin, menisin syviin synnin syövereihin.  Synnille ei pidä antaa sijaa, vaan sitä vastaan on taisteltava kaikin keinoin!  Rukous, seurakunnan sisällä koettava yhteys ja riippuminen Jeesuksessa ovat apu kaikkea syntiä vastaan.  Suosittelen!

Hepr. 12:4

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;

6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".

7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.

9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.

11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

12 Sentähden: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne";

13 ja: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.

14 Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;