Alkuseurakunnan usko versus tämän päivän usko

 Arkipäiväistynyt usko

– alkuseurakunnan usko ja tämän päivän usko

“Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan,

ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.”

(Hepr. 11:1)

Tämän päivän usko on monin paikoin arkipäiväistynyt.

Se on sulautunut kiireiseen elämänrytmiin, aikatauluihin, harrastuksiin, työhön ja jatkuvaan suorittamiseen. Usko on usein mukana – mutta sivussa. Se kulkee arjen rinnalla, ei sen ytimessä.

Alkuseurakunnan aikaan elämä ei ollut vähemmän kiireistä. Apostolit ja varhaiset kristityt elivät keskellä vainoja, köyhyyttä ja epävarmuutta. Silti heidän kiireensä oli toisenlaista.

Heillä oli kiire valmistaa seurakunta Jeesuksen paluuseen.

🔥 Alkuseurakunnan varmuus: Jeesus tulee pian

Uusi testamentti on täynnä odotusta, joka ei ollut epämääräistä, vaan elävää ja todellista:

• “Herra on lähellä.” (Fil. 4:5)
• ”Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;”‭‭
  (Hepr. 10:37)
• “Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika.” (1. Joh. 2:18)
• “Kaiken loppu on lähellä; olkaa siis raittiit ja valvokaa rukouksissa.” (1. Piet. 4:7)
• “Maranata – Herramme, tule!” (1. Kor. 16:22)

Tämä odotus ei lamaannuttanut heitä.

Se sytytti heidät elämään todeksi uskonsa joka päivä.

Entä me?

Monet meistä nykykristityistä ovat huomaamatta laskeneet katseensa.

Usko ei enää suuntaudu tulevaan kirkkauteen, vaan tähän hetkeen. Rakennamme elämää kuin tämä maailma olisi pysyvä koti.

Silti Raamattu muistuttaa:

“Meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia, vaan me etsimme tulevaa.” (Hepr. 13:14)

Jeesus tulee.

Se päivä on nyt lähempänä kuin koskaan.

🙏 Rukous, joka palauttaa suunnan

Joka päivä rukouksemme voisi olla:

“Tule, Herrani Jeesus.

Vie minut sinne, minne lähdit valmistamaan minulle sijaa.

Minun kotini ei ole lopullisesti täällä.”

Kun tämä rukous palaa sydämeen, usko lakkaa olemasta arkipäiväistä.

Päämäärätietoinen usko ei ole harmaata

Päämäärätietoinen usko:

• ei ole rutiinia
• ei ole tapakristillisyyttä
• ei ole pelkkää selviytymistä

Se on täynnä ihmettelyä siitä, mitä Herra tekee keskellämme.

Se näkee, kokee ja kulkee – joskus vapisten, mutta aina toivoen – Mestarinsa jalanjäljissä.

“Me vaellamme uskossa, emme näkemisessä.” (2. Kor. 5:7)

Ja juuri siksi usko ei ole arkipäivää.

Se on taivaan todellisuutta maan keskellä.

🕊️ “Aseta katseesi ylös, älä siihen, mikä on maan päällä.” (Kol. 3:2).

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!