MITÄ USKO ON?

Raamattu puhuu uskosta mm. seuraavaa: 

Hepr. 11:1: "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy".

Room. 10:17: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta".

Filem. 6: ... "ja rukoukseni on, että sinun uskosi, se usko, joka on meille yhteinen, olisi väkevä kaiken hyvän tuntemisessa, mikä meillä Kristuksessa on".

Jaak.2:20: "Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton"?

USKON NÄKYMÄTÖN MAAILMA

Usko on jotakin sellaista, mikä kurottautuu näkymättömiin. Emmehän me tarvitse uskoa tämän näkyväisen edessä? Kun me näemme jotakin näillä silmillämme, se konkretisoituu meille. Emme se silloin tarvitse uskoa. Meidän järkemmekin kertoo, että asia on niin kuin me sen havaitsemme tai näemme. Eikö? 

Todellisella uskolla sen sijaan on hyvin vähän järjen kanssa tekemistä siinä mielessä, että sen täytyy kurottautua jotakin sellaista kohden, joka ylittää meidän käsityskykymme. Onko sinulla tällaista uskoa? Uskotko, että on olemassa asioita, joita tämä maallinen käsityskykymme ei ymmärrä; mutta silti tiedät sisimmässäsi uskovasi johonkin sellaiseen?  

Itse ymmärsin tässä taannoin, että vaikka minulle jotkut ihmiset koittivat mitätöidä ja vakuuttaa, ettei jokin asia ole totta; itse  tajusin uskovani sen todenperäisyyteen. Minä vain tiesin, että uskon sen olevan totta, vaikka kuka sanoisi mitä. Minä vain tajusin sen. En osaa sitä sen enempää selittää. Mutta, eikö se juuri ole uskoa?  Usko lähtee luottamuksesta johonkin. Ja, mistä luottamus syntyy?  

LUOTTAMUS

Luottamusta ei voi syntyä, ellei perin juurin tutustu ja ota selvää jostakin. Eikö? Ei kukaan voi uskoa johonkin sellaiseen, mitä epäilee ja pitää valheena tai humpuukina. Raamattu sanoo, että usko on luja luottamus ja sen matkassa on toivo. Ihminen suuntautuu Jumalaa kohden, tietäen että Hän on aivoitellut jotakin monin verroin parempaa kuin mitä hän nyt voi ymmärtää. Usko tarvitsee lapsenmielisyyttä. 

Vihollinen yrittää horjuttaa meidän uskoamme. Se yrittää saada vieteltyä meidät epäilemään ja heittämään varjoja Jumalan työn ylle. Ellemme me pureudu Jumalan Sanaan tänä päivänä, me häviämme taistelun. Jumalan Sana vain voi synnyttää aitoa ja tervettä uskoa. Meidän on kyettävä perustelemaan kaikki sen turvin. 

TEOT

Uskon myötä tulee myös teot, opettaa Raamattu. Siellä, missä Jumala on vain huulilla, muttei teoissa, ei usko ole päässyt kasvamaan. Sanan mukaan usko voi lisääntyä, kun me anomme sitä. Siksi on äärimmäisen tärkeää pureutua uskon perusteisiin ja olla jakamassa opittua myös eteenpäin. Uskovan tie kirkastuu kirkastumistaan. Näin Raamattu opettaa. 

YHTEINEN- EI YKSITYINEN USKO 

Usko ei ole mikään yksityisasia, vaikka moni niin luulee. Meillä on yksi yhteinen usko Raamatun mukaan. Se ei ole yksityisasia, eikä kukaan voi ajatella, että uskon miten uskon. Meille on määritelty Jumalan Sanassa usko ja sen merkitys elämämme kannalta. Usko kantaa läpi kuolemankin. Se pohjautuu täysin Jeesuksen Golgatan ristillä täytettyyn työhön. Me olemme uskossa Häneen ja Hän vaikuttaa uskon kautta kaikki meissä ja meidän kauttamme. 

Tänä päivänä on monenlaista oppia ja ihmisten alkuunlaittamaa hanketta maailmassa. Pysyäksemme uskossa Jeesukseen meidän tulee viipyä tietynlaisen peilin äärellä jatkuvasti. Me katsomme kuvastimesta Herraamme ja Vapahtajaamme. Vain Häntä katsomalla me muutumme saman kuvan kaltaiseksi kirkkaudesta kirkkauteen! 

2 Kor. 3:18: 

-Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

LUJA USKO

Uskoon liittyy myös lujuus. Se ei heittele sinne tänne. Se ankkuroituu Kristukseen ja Hänen iäti kestävään Sanaansa. Ilman sitä me olisimme kuin laivat ilman kompassia. Kaikki tulee kiteyttää Sanaan. 

Jumalan Sanaa yritetään mitätöidä tänä päivänä. Jopa kristillisissä piireissä on lähdetty arvottamaan asioiden todenperäisyyttä ja kielletty Sanan auktoriteetti. Se on surullista. Sen on kuitenkin tapahduttava, sillä Sana opettaa siitäkin, kuinka tuomiot lähtevät liikkeelle seurakunnan keskuudesta. Ihmiset valitsevat; Jumala ei pelasta väkisin ketään. 

1 Piet.4:17: 

-Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!