Keskustelin juuri viisaan äitini kanssa. Puhuimme siitä, onko ihmisen tässä elämässä tultava onnelliseksi ja etsittävä ensisijaisesti onnea? Ja, entä sitten ihmissydän; voiko siihen luottaa? Voiko ihminen ratkaista asiat luottamalla sydämensä ääneen ja etsiä onnea sen perusteella? Molempiin päädyimme äitini kanssa vastaamaan; EI.
-Onnen tavoittelun ei pidä olla elämämme keskiössä, emmekä me voi luottaa sydämeemme. Ja, tässä perustelen, miksi se on näin:
Jeesus ei kehottanut ketään tulemaan onnelliseksi, vaan seuraamaan Häntä ristin ja kärsimyksen tiellä; kieltämään jopa itsensä.
Luuk.9:23:
-Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
ELÄMÄN KORSKEUS EI TUO ONNEA
Hepr. 13:5:
-"Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
Apostoli Paavali muistuttaa seurakunnan jäseniä tyytymään mieluusti jopa alhaisiin oloihin; Rm.12:16. Hän itse oli hyvin sopeutuvainen kaikenlaisiin oloihin. Hän myös painotti, että meidän tulisi seurata sellaisten jalanjälkiä, jotka ovat opettaneet meille Jumalan Sanaa ja vaeltaneet koko tien loppuun saakka; Hebr. 13:7.
Sanan opettajilla on suurempi vastuu kuin muilla. (Jaak.3:1). Heidän tuleekin elää esimerkillisesti, itsensä kieltäen. Sanan opettajat kokoavat Jumalan aarreaittaan, eivät omaansa. Meidän tulisi katsoa heidän vaellustaan ja oppia siitä.
IHMISSYDÄN
Jer. 17:9:
-Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen
tuntea?
Ihmisen ei pidä laittaa luottamusta oman sydämensä ääneen. Ihmissydän on johdateltavissa milloin minnekin. Uskovan ihmisen tulee etsiä ennen kaikkea Jumalan johdatusta elämäänsä.
Tunteet ja järki käyvät kamppailua. Jumalan Henki johdattaa totuuteen ja auttaa meitä tässä etsinnässä. Kun Hän saa yhtyä tähän, voimme päästä selvyyteen elämäämme koskevista asioista. Tässäkin mielessä voidaan puhua eräänlaisesta kolmikanta-päätöksenteosta. Raamattu lupaa:
Luuk. 12.31:
-Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa.
LOPUKSI:
Todellinen onnemme on olla lähellä Jumalaa. Ps. 73:28:
-"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi".
Kristityn tie on kieltäymyksen tie. Tällä tiellä Jumala monesti myös yllättää. Hän on paradoksien Jumala:
Matt. 23:12:
-Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Kaikki on Jumalan kädessä:
1 Sam. 2:7:
-Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.
Ps. 25: 9:
-Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.
Kysymyksiä:
- Olemmeko minä ja sinä valmiit luopumaan omasta onnen tavoittelustamme ja seuraamaan niiden esimerkkiä, jotka niin tekevät? Onko vielä ihmisiä, jotka elävät siinä mielessä esimerkillistä elämää?
- Millä perusteella ratkaisemme asiamme? Luotammeko oman sydämemme ilmoitukseen, vai pyydämmekö Jumalan Pyhän Hengen johdatusta elämäämme?
- Kuinka itsensä kieltäminen toteutuu sinun ja minun elämässä? Olemmeko kieltäytyneet jostakin varmoina siitä, että se on Jumalan tahto?
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Kommentit