APOSTOLI PAAVALI LÖI MAAHAN EPÄJUMALIEN ALTTAREITA

Lainasin mielenkiinnosta uudempia käännöksiä apokryfikirjoista eli pyhistä kirjoituksista, jotka ovat olleet olemassa satoja vuosia, aivan kuten meille tutumpi Raamattukin. 

Meillä saattaa olla monta kertaa liian siloinen kuva apostoleista, jotka tekivät henkensä uhalla evankeliumin työtä ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Silmiini osui Dionysiuksen kirje Timoteukselle, jonka ensimmäinen käsikirjoitus on 600-luvulta. Tekstistä on olemassa n.60 käsikirjoitusta latinan, armenian, georgian ja arabian kielillä. Dionysius kertoo, kuinka Paavali joutui moniin vainoihin ja väkivaltaisuuksiin, mutta kuinka hän oli myös mies, joka peräksiantamattomasti taisteli evankeliumin puolesta. 

Tässä katkelma kirjeestä (suom. 2017 Tuomas Levänen): 

- " Minä puhun Paavalista, siitä syvästä viisauden kaivosta, upeasta soittimesta ja väsymättömästä totuuden julistajasta, ylhäisimmästä apostolista, joka toi valoa seurakunnille, joka vahvisti kristittyjä ja joka tuhosi synnin portit kuin kaksiteräinen, terotettu miekka.  Hän hävitti alttareita. Hän murskasi epäjumalien patsaita palasiksi ja tuhosi niiden alttarit. Hän kaatoi maahan ja nöyryytti riivaajien asuinsijat ja sai lakkaamaan niiden juhlat ja niiden palvomisen. Hän todellakin oli maanpäällinen enkeli ja taivaallisen kuvan kaltainen, uskovien kunnia". 

Tästä voimme nähdä, että apostoli oli todella kiivas tehtävässään, ei mikään nynnerö. Hän käytti aikaansa ja elämäänsä kaikin tavoin sen eteen, ettei Jumalan nimi joudu häpeään siellä, missä hän liikkui. 

Kirjoittaja jatkaa: 

-" Hän (Paavali) oli profeetallisten sanomien tutkija, kadonneiden etsijä, orpojen isä, kiivas leskien puolustaja, heikkojen lohduttaja ja särkyneiden tuki. Hän oli koristeltu purjelaiva, joka hyökkäsi meren aaltoja vastaan. Hän oli laivan kapteeni, ahkera hengellisessä viisaudessa, joka järjesti kaiken kuntoon rakkaudesta käsin, ja joka ikävöi horjumatonta yksimielisyyttä".  

Missä ovat tämän päivän profeetallisten sanomien tutkijat; ne jotka kykenevät viisaudella johtamaan laumaa? 

Kysyn vaan, missä on tämän päivän horjumaton kristittyjen yksimielisyys, jota apostoli ajoi?   Eikö kristikunta ole ennemminkin jakaantunut kahtia ajassamme?  

Kuten tiedämme, koki Paavali mestauksen ja hänen tapettiin lopulta Jeesuksen nimen tähden. Kirjeessä Dionysius kertoo, mitä kaikkea hänen kuolemaansa liittyi. Kerrotaan ihmeistä ja uskoontulemisista, joita Paavalin kuoleman jälkeen tapahtui.

ALTTARIT MEIDÄN AJASSAMME

Mikäli apostoli Paavali eläisi nyt keskuudessamme, hän varmasti kävisi lyömässä alas ihmiskäsin tehtyjä alttareita meidänkin ajassamme. On epäjumalanpalvontaa ja Jumalan Sanan vääristelyä.  Olemmeko me valmiit tuhoamaan sellaiset alttarit, jotka pilkkaavat Pyhää Jumalaa?  

Kuuntelin Radio Deistä pastori Jukka Norvannon Raamatunopetusta ajaessani töistä kotiin.  Hän opetti siitä, kuinka Jumala on synnitön ja Pyhä, eikä Hän koskaan voisi langeta syntiin, eikä kääntyä mitenkään omaa olemustaan vastaan. Niinpä Hän ei esimerkiksi koskaan peru omia sanojaan. Sen, minkä Hän on ilmoittanut, Hän pitää.  Hänen Pyhä ja Vanhurskas olemuksensa ei ole, kuten me ihmiset olemme. Me olemme kovin erehtyväisiä ja saatamme pyörtää sanamme. Hän ei saata sellaista tehdä. 

Niinpä se, mitä Hän Sanassaan on meille ilmoittanut, pitää yhä tänään. Meidän ei ole lupa Hänen ilmoitustaan muuttaa; ei vaikka ulkoiset paineet sitä vaatisivat!

Room. 1: 

7 Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, 
niinkuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta".
18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten 
jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, 
jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
19 sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, 
on ilmeistä heidän keskuudessaan; 
sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
20 Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa 
ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, 
maailman luomisesta asti nähtävinä, 
niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,
21 koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, 
eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, 
vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, 
ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet 
katoavaisen ihmisen ja 
lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!

Kommentit

Suositut tekstit