Luin jälleen kerran pastori David Wilkerssonin Näky-kirjaa, joita löytyy hyllystämme kaksittain. Hän näki pari vuosikymmentä sitten merkittävän näyn lopun aikojen ahdistavista tapahtumista. Hän kertoo, kuinka monenlaiset irstaudet alastomuuksineen ja seksuaalisine vääristymineen tulee valtaamaan alaa tv:ssä ja elokuvateattereissa. Jumalan pyhyys tullaan polkemaan maahan, mitä hirvittävimmin esityksin. Silloin, yllätys, yllätys, ääntään eivät tule korottamaan niinkään kristityt, vaan elokuvatähdet ja monet muut julkisuuden henkilöt.
Kirjan teksti on suoraan kuin lukisi tämän päivän uutisia. Kristityistä on tullut päähän taputtelijoita. Opettiko Raamattu näin? Tutkitaanpa asiaa hieman.
Apostoli Paavalilla oli oppipoikana Timoteus. Hän oli saanut opettajan lahjan. Hänelle apostoli lausui seuraavat sanat, 2 Tim. 4:
1 Minä
vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on
tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen
valtakuntansa kautta: |
|
2 saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja
sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella
pitkämielisyydellä ja opetuksella. |
|
3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä
oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen
opettajia |
|
4 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. |
Timoteuksen tehtävä oli varoittaa, nuhdella, kehottaa ja olla pitkämielinen opetuksessaan. Koskiko tämä hänen tehtäväänsä vain pyhien keskuudessa; tuskin. Siihen maailmanaikaan ihmisiä kokoontui temppelikäytävillä ja toreilla. Uskon, että Timoteus halusi olla sielläkin mukana. Hän astui esiin ja toi rohkeasti esille Jumalan tahdon.
Kristityt ovat kutsutut tänäkin päivänä astumaan rohkeasti esiin. Mutta, siihen on käytävä oma koulunsa. Tästäkin apostoli opettaa.
Room. 14:
22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen
on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
23 mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.
Kristityn tulee, oppiakseen tuomitsemaan oikein, tuomita ensin synti omassa itsessään. Apostoli opettaa, että meidän on vaellettava uskossa. Uskossa vaeltaminen tarkoittaa, että meillä on jatkuva lihan ja hengen välinen taistelutila, missä me alistamme kaiken Jeesuksen ja Isä Jumalan tahdon alle. Siinä uskossa voittaminen on tärkeää jokaisella. Ellemme ole koetellut tässä, emme voi opastaa muitakaan.
(1 Kor. 15:27-28).
Olemmeko minä ja sinä käyneet hengellistä taistelua elämässämme? Synnin voittaminen vaatii sen. Saako risti olla meidän kunniamme? Ja, meidän tulee kantaa ristiämme joka päivä.
Joh. 6:54:
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
Toisin sanoen, se tarkoittaa:
Joh. 8:24:
"Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."
Kaikki ihmiset kuolevat synteihinsä, elleivät he usko Kristuksen vapauttamaan voimaan omassa elämässään. Hän voitti synnin, Perkeleen vallat ja kuoleman!
Me olemme tulleet julistamaan maailmalle Kristuksen voittoa kaiken tämän ylitse. Me emme kykene sitä tekemään, ellemme ole tulleet ensin itse vapautetuiksi.
ONGELMA USKOONTULOSSA
Tänä päivänä on kriisi ja ongelma ihmisten uskoontulossa. Me julistamme Jumalan loputonta armoa. Armo onkin todellista, mutta sillä on olemassa myös kasvattava puoli (Tiituksen kirje 2: 11-12). Armo jää vaillinaiseksi ilman tätä.
Ilman synnintuntoa on mahdotonta tulla Kristuksen pelastamaksi. Meidän täytyy tuntea syntisyytemme tullaksemme vapautetuiksi. Roomalaiskirjeessä Paavali puhuu tästä. On taistelu hengen ja lihan välillä.
Lihallinen, tämän maailman kanssa komromissin tehnyt krisititty, on haalea ja välinpitämätön syntiin nähden. Koska hän ei kykene tuomitsemaan syntiä itsessään, ei hän kykene tuomitsemaan syntiä muuallakaan.
Nyt on tärkeää olla valveilla. Jokaisen Jeesuksen seuraajan on ymmärrettävä aika, missä elämme. Meidän on ymmärrettävä tämä alituinen taistelutila ja tuomittava synti ensin omassa elämässämme, sitten rohkeasti myös muualla. Elämme lähellä Herramme tuloa!
VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!
Kommentit