MITÄ RAAMATTU PUHUU ARMOSTA, TASA-ARVOSTA JA RAKKAUDESTA?

 ARMO

KIRJE TIITUKSELLE LUKU 2:
11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.

Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään Tiitukselle, että armo on ensinnäkin pelastanut meidät Jeesukseen uskomme ja toivomme ankkuroineet. Jumala on osoittanut meille syntisille armoa. Hän tuli meitä lähelle Kristuksessa ja mahdollisti meille pelastuksen. Siihen me emme ole voineet mitenkään vaikuttaa. Se on yksin Jumalan meille laatima pelastussuunnitelma ja - teko. 

Armon tehtävä ei jää tähän. Jumala nimittäin armosta myös kasvattaa meitä. Siksi seurakunta on annettu. Se on perhe, missä me saamme kasvaa luottamuksessa Taivaalliseen Isäämme. 

Armo tähtää kohdallamme yksinkertaisesti siihen, että me hylkäämme synnin ja kasvamme yhä syvemmin Kristukseen, opimme niitä luonteenpiirteitä ja teemme niitä valintoja, jotka Hän meissä vaikuttaa oman suunnitelmansa ja päätäntävaltansa mukaan. Hän, eli Jeesus itse, on Seurakuntansa Pää. Hän ohjaa meitä Pyhän Henkensä kautta. Tähän armo meitä kasvattaa ja ohjaa. 

Paavali kehoitti Tiitusta pitämään tätä asiaa esillä ja jopa nuhtelemaan ihmisiä, mikäli tällaista kasvua ei ole nähtävissä. 

Katsommeko me sellaisia Herran palvelijoita karsaasti, jotka rohkeasti puhuvat tästä kasvattavasta Jumalan armosta tänä päivänä? Olemmeko unohtaneet, että armo on paljon muutakin kuin kokemamme armahdus synneistämme?  

TASA-ARVO

Raamattu ei puhu suoranaisesti tasa-arvosta käyttäen sitä nimitystä. Raamattu puhuu meille siitä, kuinka jokainen ihminen on Jumalalle arvokas ja saa nauttia niistä Jumalan meille lahjoittamista lahjoista ja antimista, jotka Hän on ihmisille ja ihmiskunnalle lahjoittanut. 

Mies ja nainen ovat tasaveroiset kumppanit, vaikka monet pitävät sitä epätasa-arvoisena, kun Jumala asettaa syntiinlankeemuksen jälkeen miehen puolisonsa"pääksi". Kyse ei kuitenkaan ole alistamisesta, vaan järjestyksen luomisesta. Kerron siitä hieman lisää: 

Efesolaiskirje 5: 

22 Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle;

23 sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

24 Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.

25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

Apostoli piti tärkeänä, että seurakunta toimii tietyn järjestyksen alaisena (Kol. 2:5; Hepr. 9:10).  Jumala on järjestyksen Jumala. Minusta on upeaa, että kaikki asiat voivat mennä läpi tällaisen kolmikanta-päätöksenteon; Kun Jumala puhuu, mies ja sitten vielä nainen voivat yhdessä tarkistaa suuntaa!

Huomaatko nyt; kyse ei ole alistamisesta, vaan yhdessä Jumalan tahdon etsimisestä. Kyse on siitä, että puolisot yhdessä taipuvat etsimään sitä, mikä on hyvää, puhdasta ja kaunista elämän, perheen ja kaiken muunkin kannalta. 

Jumala sanoutuu monessa kohden Sanassaan irti kaikenlaisesta sorrosta ja epätasa-arvosta.  Tämä raamatunkohta on meille siihen liittyen ehkä kaikkein tutuin, Gal. 3. luku: 

26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.

27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.

29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

RAKKAUS

Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on Jumala itse; 1 Joh.4:8. Sellainen kuin Hän on, on myös Rakkaus. Jos rakkautemme jää vain tunteen tasolle, me emme silloin ole ymmärtäneet, millainen Jumala on. Hän nimittäin loi meidät läpikotaisin ja tietää syvimmätkin tarpeemme. 

Gal. 5. luku: 

22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

23 Sellaista vastaan ei ole laki.

24 Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.

Meidän on hyvä tiedostaa, että todellinen rakkaus on Hengen hedelmä.  Se ei siis kypsy itsestään, ilman Kasvattajaa ja Kastelijaa. Rakkaus on jotakin sellaista,  mihin Jumalan armo meitä kasvattaa. Kun me opimme tuntemaan Jumalaa yhä enemmän, me opimme myös rakkaudesta. 

Raamattu opettaa meille rakkaudesta mm. seuraavaa: 

-Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;  1 Joh. 5:3.

-Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus; Juud.2:2.

-Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä; 1 Joh. 2:15. 

-Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys; Room. 13:10. 

-Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus; Joh.13:35. 

Miehille:

Efe.5: 

25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.

28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.   Ei ole itsestään selvää, että mies rakastaa vaimoaan tällaisella jumalallisella rakkaudella. Rakkaus ei ole pelkkää erotiikkaa tai romantiikkaa. Todellinen rakkaus palvelee ja saattaa vaimon puhtaana Jumalan eteen. Onko tällaista rakkautta vielä?

 Kol. 3:19: 

-Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.

Apostolilla täytyi olla jonkinlaista kokemusta miesten ja naisten välisistä suhteista, kun hän päätyi opettamaan seurakuntaa näin. Katkeruus näkyy usein siinä, että naiset sivuutetaan, eikä heille anneta tilaa tai he jäävät jokseenkin näkymättömiksi. Apostoli varmasti tiesi tämän. On tärkeää, ettei katkeruus pääse valtaamaan alaa. Asiat on aina heti tuotava päivänvaloon ja sovittava. Tämä pätee myös muihin ihmissuhteisiin.

YLEISESTI:

Matt.5:

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.

Jumalan Sanan opetus on, että kaikkia ihmisiä tulee rakastaa ja rukoilla heidän puolestaan. Jeesuksen seuraajalla ei ole oikeutta vihata ketään.  Jopa ihmiset, jotka vainoavat uskovia, ovat Jumalan rakkauden ja säälin kohteena. Me olemme heille Jumalan kuva. 

Millaisen kuvan me annamme tälle maailmalle Jumalasta? Onko se totuudellinen, vaiko valheen vääristämä? 

VAHVOINA LOPPUUN SAAKKA!